tiistai 22. helmikuuta 2011

Tervetuloa Arvoisa Ensimmäinen Lukijani!



Näin paukkupakkasilla: Lämpimästi tervetuloa Anniini lukijakseni!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kaunis kevätpäivä

Ihana talvi, aamulla heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja tinttien lauluun. Tintit ovat oppineet uudelleen perinteisen titityynsä ja ovat jo kolmisen viikkoa harjoitelleet sitä, milloin auringonpaisteessa, milloin hirveässä lumituiskussa, sisukkaita ovat.

Olin eilen pihassamme ja mietin, että miten niin meillä ei ole pitkään aikaan hiihdetty:




Samalla kerralla vein pihasaunamme seinälle MaMa-haasteen kolmanteen kierrokseen tekemäni sydämen. Muotoilin sen jostain mistälie metallisesta härpäkkeestä. Huusin syksyllä huutonetistä sekretäärin, joka oli ollut kanalan vintillä vuosikymmeniä. Sekretäärin laatikosta löytyi varmastikin jostain maatalouskoneesta peräisin oleva metallinen "hihna", joka varmaan on pyörittänyt jotakin tuikitärkeää osaa. Hihna oli siististi rullalla laatikossa ja siitä asti olen miettinyt sille sopivaa käyttöä, MaMasta se löytyi. Nyt se ilahduttaa kaikkia meille tulevia.


Talossamme oli ostaessamme sen pieni sympaattinen saunarakennus, sauna remontoitiin heti ekana kesänä käyttökuntoon. Kuvan oikeanpuoleinen ovi kuuluu saunalle, vasen taasen johtaa polttopuuvarastoon. Kuvasta voi ehkä päätellä, ettei sauna ole tänä talvena käytössä. Saunaan kuuluvan pienen saunakamarin katto on vuotanut ja hmmm... homehduttanut sisäkaton, käyttö siis mahdotonta tänä talvena. Vielä vasemmammalla on lisäksi vielä yksi ovi, joka johtaa rakennustarvikevarastoon, siellä on lähinnä puutavaraa, lautaa, lankkua ja sen sellaista.

Saunan seinät on pari kesää sitten maalattu keltamultamaalilla, alkuperäisen mukaisesti. Ruskea ovimaali on teetetty Ylöjärvellä, maalin valmistukseen on käytetty mm. jäteöljyä ja sitä samaa on käytetty päärakennuksemme ovissa ja päätylaudoissa.

Vanhoissa kaupunkitaloissahan päätylaudat ovat värillisiä, toisin kuin maaseudulla valkoiset, näin olen antanut itselleni kertoa. Talomme on kermanvärinen ja ovet, ikkuna- ja ovilaudat tuon maitokaakaon väriset. Museovirasto sanelee aika tarkasti, mitä saamme talollamme tehdä, maalista se kuitenkin lausui: "punainen se ei milloinkaan ole ollut, eikä siitä punaista millonkaan tule!!" Päädyimme siisi alkuperäiseen kermanvaaleaan.

Taannoin kirjoitin huutonettihuudosta, joka oli vetämässä. Voitin sen ja nyt suunnittelen, kuinka keittiökaapistot saisi puretuksi ja uuteen kotiinsa meille. Eivätkä purku ja siirto ole se suurin ongelma, lattiakin pitää tehdä ennen uusien kaappien asennusta. Lattialankkuja ei ole edes tilattu vielä, vanhaa keittiötä ei ole purettu ja pohdittavana on lattianrakentajakin vielä... mistä sitä muustakaan siis aloittaisi kuin uuden keittiön hankinnasta:)

Nyt lumitöihin, kaunista sunnuntaita!

-tarjah-

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ainoa aikaansaannos, tossut

Aika lentää siivillä, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin. Ikkunasta kun katselee läntiselle taivaalle, näkee kuunsirpin, kasvamassa. Juurihan se oli täysi, yökaudet sitä katselin...

Työnteko kuvaa tammikuuta, se meni jotakuinkin töitä tehdessä, aamusta iltaan ja illan ajat töistä toipuen, saamatta kotona aikaan mitään. Illalla menin nukkumaan vain herätäkseni töihinlähtöön. Uskoin tämän tahdin jatkuvan korkeintaan hiihtolomaan saakka, vaan väärässä olin, seuraava etappi taitaa olla pääsiäinen.

Mutta hei, olenhan saanut jotain sentään aikaankin, vanhassa talossa kun asutaan, lattiat ovat hmmmm... viileät. Talossa tietty on jos jonkinlaista Ainoa ja Reinoa, mutta ne lämmittävät liikaa minun pieniä jalkojani, siispä leikkelin vanhasta vanuttuneesta villapaidasta palat tossuihin, paita lienee jostain kasikytluvulta. Kaavat suurensin Linden Ivarssonin hienosta kirjasta Do Redo.




Ja tumpula kun termeissä olen virkkasin ensimmäistä kertaa elämässäni tuota reunaa, miksikä ikinä sitä kutsutaankaan... napit pohjattomasta nappipurkista.

Ja mistäs minä vinkin villaan sain, no tietenkin MaMa-haasteesta, täältä. Mukana siis ollaan.

Kuvassa näkyy myös jotain itselleni kovin tärkeää, vanha lautalattia. Tälle talolle tulee tänä vuonna täyteen sata vuotta, tuo lattia on ainoa, joka on edelleen käyttökelpoinen lattiana. Talossamme on kauan sitten ollut kaksi hellahuonetta ja kaksi pikkuista asuntoa, huone ja keittiö.

Kuvassa oleva lattia on siis salin lattia, kirjastostamme otettiin lattia pois ja siitä tuli yhden makuuhuoneen katto. Kirjastoon laitettiin uusi lattia leveistä ja paksuista lankuista, jotka varta vasten tehtiin siihen lattiaan. Kahteen makuuhuoneeseen tehtiin samoin uudet lattiat, ne huoneet ovat muutoinkin melko valmiit. Suuri työhuoneemme sai viime kesänä uuden lankkulattian, vielä keittiö odottaa uutta lattiaa.

Työhuoneemme ja keittiö oli parikymmentä vuotta sitten "remontoitu", lattialankut oli revitty irti ja laitettu tilalle lastulevyt. Keittiön lastulevyt odottavat tänä keväänä ulos kantamista, keittiö muutenkin saa tuon vanhan "remontin" jälkeen uuden ilmeen. Huutiksessa olisi vetämässä vähän kalusteita "uuteen" keittiöömme. Mikään ei saisi minua ostamaan ja laittamaan tähän taloomme uutta keittiötä, se ei oikein istuisi ilmeeseen. Katsotaan nyt kuinka käypi...

-tarjah-