maanantai 28. maaliskuuta 2011

Virkkausharjoitus

Tein kevään tipusille lounasta, ihraa, auringonkukansiemeniä ja erilaisia hiutaleita. Käytin jotakin kaupan hedelmämehupulloa jähmettämiseen. Pullo tosin oli pakko leikata pois saadakseen herkun ulos. Harjoittelin virkkuukoukun käyttöä ja tein talille pussin. Saapa nähdä, kauanko se saa omenapuussa olla ilman tihutöitä.





PS. Nuo tikkaat ovat juurtuneet maahan...

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Suloinen sunnuntaiaamu ja pinkopahvia

Siitä tietää olevansa vanha, kun menee nukkumaan lauantai-iltana kahdeksalta. Earth hourkin meni ohi, nukkuessa, tosin aiheen mukaisesti, pimeässä.

Nyt taivas on tasaisen valkoinen, valoa on sopivasti kuvaamiseen, osallistun tällä teoksellani MaMa-haasteeseen, parin väliin jääneen jälkeen. Värihaaste oli turhan hankala, eivät nuo pastellit oikein nappaa, ja pitsihaaste oli lähes valmis, ei kuitenkaan ihan, kun kello löi haasteen kiinni... ehkä pitsikin pääsee jossakin vaiheessa tänne blogiinikin, jahka se on valmis...

Siis MaMa 5, tuunaus. Olen joskus aikanaan ostanut perheelle pyykkikorin, järkyttävän keltaoranssin. Se on tähän saakka ollut käyttämättömänä, ei sen väristä esiin ole voinut laittaa. Kauan mietin, mitä sille tekisin. Kunnes Leenan blogin haaste sai aikaan inspiraation.



Ompelin kangasvaraston täytteestä (olen joskus tehnyt muutaman nallen tästä kankaasta) suuren pussin, jonka suun suljin anorakin nauhalla. Pussi on siis kaksi kertaa korin korkuinen ja pussin suu on korin pohjalla sisällä. Molemmilta puolilta piilossa siis tuo ihana keltainen. Päälle ompelin sisältöä kuvaamaan t-paitoja pyykkinarulla. Kannen kankaan maalasin kiinni vesi-liimaseoksella, 1:1, jouduin vähän myös paikkailemaan , siitä syystä tuo pitsi kuumaliimalla sen päällä.

Taustalla näkyy keksilapsemme tapettiseinää, tapettina pinkopahvin päällä Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan Käpytapetti. Muut kolme seinää on tapetoitu luonnonvalkealla tapetilla, joka on samansävyinen käpyjen taustan kanssa.

Kävin itse henkilökohtaisesti nuo tapetit ostamassa tehtaalta, junalla. Minulla on nimittäin karmea kokemus aiemmalta tapetointikierrokselta, tilasin tietyn tapetin paikallisen tapettikaupan kautta. Liike sanoi, että tilaus on tehty ja tulee perjantaina. Perjantaina menin hakemaan tapettini, eikä niitä ollutkaan, sanoivat olleen loppu. Päivää ennen siis, kun tapetointi oli ajankohtainen, eivätkä tietenkään voineet siitä heti ilmoittaa... asiointini siinä liikkeessä on loppu. Olen joissakin asioissa hyvinkin periaatteen ihminen, tämä oli siitä lievimmästä päästä...

Ajatuksenani junamatkailussa oli samalla se, että ellei ko. käpyä ole, katselen samalla heidän mallistojaan luonnossa. Mukaani nappasin samalla vinon pinon heidän mallejaan, on vielä muutama huone ilman tapettia.

Ostimme talomme viime vuostuhannen viimeisinä päivinä. Talon kaikki huoneet olivat jonkinlaisilla tapeteilla ja tarkemmin tutkailtuna niiden alla oli pinkopahvit. Pinkopahvit olivat todella huonossa kunnossa kaikissa huoneissa, mitkä olivat pahasti repeytyneitä, mitkä katolta vuotaneiden vesien tuhoamia. Luit oikein, vesien tuhoamia. Talomme katossa oli ollut reikä ainakin viiden vuoden ajan, ilman kenenkään asiaan puuttumista. Vanhan talon vanha mies poisti vanhaa hirsiseinää yhden huoneen koko seinän matkalta, rakensi siihen uuden seinän ja rakensipa vielä ikkunankarmitkin säilyneille ikkunoille. Hirret hankimme kierrätettynä, ne olivat palvelleet aiemmin jossain muualla hirsirunkoisessa talossa.

Nyt jutulla on mittaa vaikka kuinka, taidan jättää pinkopahvit ja niiden metkut toiseen kertaan,

mennään ulos,

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kirpulla

Tämän viikon saalista kirpulta






Arabiaa (jos tulkitsin leimat oikein), eri paria,
 tykkään tuosta sinisestä
ja kupin muodosta, riittävät minulle, 80 snt.




Kaksi kivaa kuppia, yht. 40 snt, alpakkalusikoita 6 kpl,
yht. 1 euro, ja iki-ihana pitsiliina 60 snt.





Kolme kultareunakuppia, pääsisäiskynttilöille,
1,50 euroa yhteensä.



Ja pupupariskunta, pääsiäiseksi hankin,
joku ihana ihminen näitä myyntiin tekee.
Itse aina olen suunnitellut puput tekeväni,
mutta senkin ajan voin käyttää johonkin muuhun,
sillä heillä oli hintana 1o euroa per nuppi.
Samalla myyjällä oli isompiakin pupuja
sekä lisäksi kauniita isoja enkeleitä.




Näistä ei oikeasti ole mikään kirpulta,
purkki on entinen sillipurkki,
kynät omista laatikoista ja
käsi on äitini tekemä.
Yksi äitini rooleista on keraamikon rooli.


Lisäksi olen ostanut kirpuilta pitkin kevättä
erilaisia puuvillaisia kauluspaitoja,
ruudullisia ja raidallisia,
ajatuksena saada kaunista materiaalia ompeluksiin.
Paidoille on kuitenkin käynyt huonosti, tai hyvin,
riippuen näkökulmasta.
Keskilapsemme on ominut paitoja omaan käyttöönsä
sitä mukaa kun niitä kotiin kannan.
Voi tietenkin ajatella asioiden olevan hyvin,
sillä en milloinkaan maksa
kahta euroa enempää paidasta.

Ja tähänkin tietty heti tein poikkeuksen.
Ostin tänään käyttämättömän
Bosweelin vaaleanpunaisen kauluspaidan,
joka oli juuri vanhan talon vanhan miehen kokoinen.
Maksoin paidasta kokonaisen vitosen!

Tuulista iltaa, nukutaan hyvin,
vaikka nurkissa vinkuu ja viheltää!


sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Jotain sentään

... olen tehnyt. Tänä aamuna sain valmiiksi kortit pojille, joiden rippijuhlista juuri tulimme.


Sisällä Positiivarien runot.

Ja toisaalta, olen tehnyt sitä pahuksen virkattua mattoa, tällä kertaa ohjeen mukaan. Kude loppui, eikä taida löytyä lisää. Taitaa olla edessä purkua ja uudelleen suunnittelua ja pienempi matto. Hankin eilen myös luonnonvalkoista kudetta, josta aion tehdä myös maton, tälläkin kertaa omin aivoituksin, saas nähdä, kuinka se etenee... itse en laiskuuttani ole leikannut matonkuteita enkä aio leikatakaan, ei näillä niskoilla. Koetan saada käytetyt tekstiilit muuten käytetyksi. Yksi esimerkki vuosien takaa on ollut vanhat pyyhkeet, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi ja tikkasin yhteen kolme tai neljä kerrosta ja niistä tuli oivat patalapun täytteet, päälle vanhaa ruutuhametta. Olen myös kutonut matonkudetta (silloin leikkasin t-paitoja) patalapun täytteeksi. Kokeiluni oli tosin liian tiukkaa, jos joskus sen uusin, pitää käyttää suurempia puikkoja, näin patalapusta tulee taipuisampi, ehkä samalla kuitenkin polttavampi.

Kävin eilen myös muotinäytöksessä, jossa mallit esittelivät kierrätysmateriaaleista valmistettuja naisten ja lasten vaatteita, yksi jäi houkuttelemaan kevään juhlallisuuksia ajatellen. Pitääpä miettiä. Tosin kuopukseni kommentoi pukua sanalla "sohva".

Nyt uuden virkkuun ääreen,

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Mikä ihana valoilmiö

Nyt tuo taivaanlamppu (nimitin aurinkoa kolmivuotiaana näin) helottaa aivan siniseltä taivaalta, ihanaa.

Se sai minut myöntämään, etten onnistunut oikein hyvin matonvirkkauskokeilussani, myönnyin ja hain sille oikean ohjeen. Taitokeskus sen minulle lahjoitti ja houkutteli mukaan huomiselle matonkudeleikkuun kurssille, lupasin harkita. Ja Fiskars on aivan matonkuteiden leikkuuseen kehittänyt saksetkin, voi kurkata linkistä, kädet eivät kuulemma väsy niin paljoa.

Aamusella katselin keittiötä, kävi mielessä remontin jatkaminen. Meidän keittiössämme on sisääntulo samalla, kotimme liikenne kulkee keittiön kautta huolimatta siitä, että talossa on kaksi muutakin ulko-ovea.  Kaikki ylimääräinen keittiöstä on siis karsittu, mm. kenkien säilytys, niinpä kengät majailevat lattialla. Tosin lattialla on myös sunnuntain keikalta jäänyt astiakori astioineen odottamaan kaapittajaa...



Taustalla näkyy patterin takaa ikkunaseinää kymmenine tapetinriekaleineen. Ja mikä huikea lastulevylattia.

Näihin tunnelmiin

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Keittiöremppaa pitäisi tehdä, mutta...

...olenpa käyttänyt aikani kaikkeen muuhun kuin siihen. Olen toki repinyt jo lähes kaikki pinnat keittiöstä jo pois, mutta siellä se keittiö vaan odottaa tekijäänsä. Tavarat on laatikoitu keskimmäisen kullanmurun huoneeseen ja siitä pääsee pujottelemalla läpi muualle taloon. Tuhat kertaa päivässä kuuluu tuttu lause, joka alkaa sanoilla "missä nyt on?!?". Minun muistillani varustettu henkilö vastaa "en muista, kato ite".

Keittiömme tulee suurenemaan hurjasti. Se on ilmeisesti vuonna 1992 rempattu edellisen kerran (löysin seinästä puumerkin tuolta vuodelta), kaikki seinät oli koolattu kymmenen sentin paksuisesti ja kattoa laskettu kolmisenkymmentä senttiä. Näppärä tyttö laskisi tilavuuden kasvamisen, määritelmä ei kuitenkaan koske minua, joten en laske.

Tapettikerroksia sadassa vuodessa on kerääntynyt monia, kymmenen ja kahdenkymmenen kerroksen väliltä, kuvaan niitä sitten kun keittiö on valmis, ja tuon tänne. Yksi kerros oli sanomalehteä sillä vanhalla kirjasimella, sitä pitää tutkailla tarkemmin.

Mutta mitä minä sitten olen tehnyt? 

  • harjoitellut matonkuteen virkkaamista pitsimatoksi, noh noh...
  • kutonut novitan langoilla huivia, metri olisi jo 
  • irrottanut ompelukoneen palaneen lampun ja unohtanut sen kukkarooni 
  • lukenut vanhempaa Hämeen-Anttilaa (rouvaa), en oikein saa jutusta otetta
  • väistellyt laatikkopinoja  
  • ihaillut vauvaa, ystäväni tuli äidiksi alkuvuodesta. Ja kuinka voikaan olla pikkumies suloinen. 
Ja vauva sai eilen kasteen ja nimen, tässä kortti, jonka hänelle tein. Ja kortin malli on netistä jonkun taitavan korttiblogista, lähdettä en löytänyt enää. Jos tunnistat mallin omaksesi tai sen alkuperäisen sivuston, kerrothan siitä minulle, teen linkin. Korostan siis, että olen tehnyt kortin suoraan mallista, minullahan ei mielikuvitusta tai luovuutta jakohetkellä riittänyt.  Kiitos siis alkuperäiselle korttimestarille!!





Kartongit ja nauhat ovat pohjattomista varastoistani, samoin leimasimet, leikkurit ja niitit. Vauvan löysin kellimästä kirpulta, onnellisena hymyillen ilman hintaa, sain sen pikkukolikoilla itselleni.

Ja näin se viikko alkoi:)