lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappuun valmistautuessa

Kun tuo vappu nyt tulee, siihen voi tietenkin valmistautua istumalla koneella ja kuuntelemalla ääniä keittiöstä. Siellä on litran munkkitaikina odottamassa paistamista ja tehokaksikko taas asialla. Samalla taitanee valmistua muutama salaatti ja sitten herkutellaan. Kuohuviinimaistelu odottaa, maistellaan ja vertaillaan neljää erilaista juomaa, kaikki uusia tuttavuuksia.

Olen kovasti miettinyt tuota vapun viettoa. Onko sen vietto muuttunut minun aikanani? Paljon.

Jos katsoo ikkunasta ulos, se on ihmisille hyvä päivä ihan virallisesti juopotella ja nauttia ehkä jotain vahvempaakin... Lapsena se tarkoitti ilmapalloja. Vähän isompana ihmettelin, miksemme osallistunut vappumarssille. Sitten siitä tuli vapaapäivä. Opiskeluaikana se oli opiskelijajuomapäivä. Ja sitten siitä tuli pelipäivä, olemme kaksi vuosikymmentä pelanneet Mahjongia, oikeilla nappuolilla, isolapsemme kummisedän kanssa. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seuraa ja peli! Tänä vappuna pelailussa on tauko, kummisetä on maalla vanhan äitinsä kanssa.


Mutta hei, meillä on kevät, siitä muutama otos parin päivän takaa:

Meidän murteella "korudaalis",
virallisesti Corydalis nobilis (katsoin netistä).
Rakastan juuri tätä vaihetta,
lehdet ovat vielä pieniä ja
nuput punaisia.
Isona kasvi on tuuhean vihreä
ja kukat keltaisia,
voisin tietty kuvata naapurin pihasta...
Täällä päin nämä kasvavat rikkaruohoina.




Ja sitten meille laskeutui lentokone,
suoraan kukkamaan kivelle,
keitä lie matkustajina.
Alla maksaruoho saaristosta.



Ja kasvitieteellisiä tulppaaneja,
kaksi avautunut, loppuja odotellessa.
Tuon harmaan nimeä en tiedä,
selvitän sen,
jonkinlainen maanpeittokasvi kait.



Ja tämä on nimeltään kukka.
Ei aavistustakaan, mikä.



Ja vappu kun on tulossa,
luonnollisesti löytyy humala,
suoraan Satakunnasta.
Kasvaa omenapuun juurella
erinomaisesti,
metrien mittaiseksi.



Sitten valkovuokot.
Lapsuudessani valkovuokot
tulivat aina äitienpäiväksi, nyt on nyt.
Sinivuokko tuosta ei milloinkaan kukkinut,
se ainoa lehtikin kuihtui pois. Nyyh.



Saniaset ovat myöskin nousseet,
nekin ovat satakuntalaista alkuperää.
Nämä leviävät mukavasti, jopa liikaakin...



Ja kielot ovat myöskin tulossa.
Jos palaan taas siihen lapsuuteeni,
kielot tulivat juuri koulun loppuessa,
kevätjuhlapäivään.
Poimin aina omalle opettajalle
kimpun kieloja, ollessani pieni...

Jos noita kuvia ajattelee,
huomaa, miten kuivaa täällä on.
Maa pölisee kuivuuttaan,
pitäisikö kastella jo?


Siinä se.
Hetki sitten satoi rakeita,
sormenpään kokoisia.
Nyt on taivas musta,
mitähän sieltä seuraavaksi sataa?
Ukkostaa.

Puut vihertävät,
lapset vinguttavat pillejään,
serpentiinit levisivät taloon ja
posket ovat kipeinä
ilmapallojen puhalluksesta.

Mukavaa vappua!







maanantai 25. huhtikuuta 2011

Olen taivaan lahja Suomen maataloudelle


Ja minulla on sille lahjakkuudelle perusteetkin. Olemme olleet kerrankin ajoissa, kylvimme pikkulapsen kanssa ohran ajoissa, parisen viikkoa sitten. Löysin sille kätköistäni kauniin peltisen keksilaatikon, värit olivat mukavan keväiset ja pastellit. Siis kylvöpuuhiin.

Ohra iti, nousi pintaan ja kasvoi kauniiksi. Vähän harvakseltaan tosin, ei se oikein tuuhealta näyttänyt. Pikkulapsi kasteli sitä vähän, päivittäin, kasvusto ei uinut eikä kuivunut. Ja sitten tuli pääsiäinen. Ajattelin kuvata kauniit oraat, kaunis auringonapaistekin, koti oli täynnään kaunista keltaista ja tuo vihreä tarvittiin. Mitä?

Oraat olivat yön aikana ruskistuneet kärjistään, sen lisäksi ne haisivat oksennukselta. Se siitä sitten, ei tarvinnut kuvata eikä  liioin haistella, kompostitavaraa siitä tuli.

Se lahja sitten? No tietenkin se, etten onneksemme ole valinnut maanviljelijän ammattia, jätetään se niille, jotka sen osaavat. Miltä se näyttäisi / tuntuisi / kuulostaisi / haisisi / maistuisi, jos minä ohraa viljelisin? Minä onneksi osaan paremmin jotain muuta. Kiitos teille, osaajat!





Tässä muutama otos meidän pääsiäisestämme. Kuvan kyllä pitäisi suurentua sitä klikkaamalla.

Vasemmalla ylhäällä kaikki varmastikin näkevät sitruunaperhosen kukassa (en tiedä kukan nimeä).

Narsissit anoppilasta, kukkivat huomattavasti paremmin, kuin omani...

Ystävän tekemä risusydän eteisessämme, yhden talven ulkoilemassa ollut. Tuossa on joskus ollut ovi, jonka joku on tukkinut ja ripustanut siihen sähkökaapin, eteinen odottaa remonttikättä.

Kranssi omassa ovessamme (yhdessä niistä kolmesta), vanhaa mustaherukkapuskaa vuosien takaa, tiimarin muovi!munat ja kelta- ja kultanauhaa. Huomatkaa kutsuva postiluukku, sekin kesken...

Ja sitten kerrankin oikein ajatuksella otin kuvan karkeista ihanassa lasiskoolissaan, suunniteltuine taustoineen, kirjat ja kaikki peilin edessä. Ei näy takaa mitään epämääräistä. Kirjat vanhoja ja kauniita. Näkyy kynttiläkoria, kynttiläjalkaa, virpomisoksan höyheniä ja pitsiä. Ja hiuspinni kirjojen päällä!! Melken ammattilainen taas... onneksi en ole tässäkään muuta kuin harrastelija.

Pääsiäinen on vietetty rakkaiden kanssa, sukulaisia tavaten ja suklaata syöden. Ihana kevät!


maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kerroin tässä juuri saavani kaikki rakkaat lähelle. Ja toistaiseksi saan pitääkin heidät, kaikki. Sen lisäksi, että siitä on iloa, siitä on myöskin hyötyä ;) Teimme kahden suuren lapsen (oman ison ja sen sulhon) kanssa eilen kimpassa ruokaa.

Possunfileestä (ulko-) ohuen ohuita viipaleita ja pikaisesti pannun kautta, plus suola ja valkopippuri, perunamuusia suuri padallinen ja italialaista salaattisekoitusta (puna-viher-vaalea, Suomessa kasvatettu), punasipulilla, tomaatilla (makeita terttutomaatteja jostain kaukomailta) ja rapeaksi paahdetulla pekonilla. Salaatinkastikkeena jälleen vanhan talon vanhan miehen salainen ase, kastike, jonka hän on huolella valinnut, osuuskaupan X-merkkinen salaatinkastike suoraan litran pullosta.

Me isot saimme ruokajuomaksi viiniä, joka oli totisesti liian hapanta. Ei auttanut "ilmastointi" karahvissa, hapanta oli. Merkkiä en taida mainita. Mutta kyllä se upposi erinomaisen suomalaisen ruoan kanssa.

Jälkiruoaksi nuoret valmistivat kerroskiisselin, kammottavaa ulkolaista vadelmaa punaisessa kiisselissä ja valkoinen maitokiisseli. Sulho oppi monta uutta asiaa... isolapsi on sen verran kouluttava tavoiltaan... vattujen sanoin olevan kauheita, syynä lähinnä salakamala norovirus (tai kaliki tai NLV, ihan kuinka se vaan halutaan sanoa). Kiisseli itsessään mainiota :) Ja kun tässä perheessä eletään, annoskoko oli enemminkin kohtalaisen iso kuin normaali.
Ja kun maitokiisselistä jäi valkuaisia (käytettiin tietty keldut saostamaan ja makua parantamaan), isolapsi päätti valmistaa marenkeja. Tehtiin niitä sitten yhteisvoimin, hän vatkasi vaahdon ja määräsi tomusokerin määrän. Ja minä kaadoin :) Siis ei mitään ohjetta, lähes kivikova marenkimassa, taisi se ripauttaa vaniljasokeriakin ja uuniin, mitä lie tunnin taisi olla, sadassakahdessakympissä, ja avot, hyvää tuli!! Kauniin vaalean ruskeita, sokeri upeasti karamellisoitunut , maistuvat kinuskilta. Näin meillä kokataan...

Haastettu

Seilailin taas blogistaniassa ja löysin uuden mukavan blogin. Marielisa blogissaan Elämänpyörä heitti haasteen, minä nappasin mukaani sen:

5 asiaa

pakastimessani
  • tyrnimehua isäni puutarhasta
  • isäni poimimia vadelmia
  • antti-sedältä saatua peuranlihaa, paistia, filettä...
  • naapurintädin poimimia mustikoita
  • itse ostettuja mansikoita

vaatekomerossani
  • kirpulta hankittuja kauniita tyynynliinoja
  • vääränkokoisia vaatteita
  • enemmän "römppävaatteita" kuin töihin sopivia vaatteita
  • tumman sininen stokkalta v. -90 ostettu body, tulossa muotiin taas...
  • lastemme puoliserkun (s. -84) viisivuotissynttäreille aloittamani salmiakkiruutuinen villatakki, osat valmiit, yhdistämättä...

autossani
  • GPS, jota en milloinkaan ole käyttänyt, osaan kulkea ilmankin
  • rotta ovessa
  • tolkuton määrä koivusta tullutta roskaa
  • kukkamultaa kaksi pussia
  • öljykanisteri (vanha auto oli siitä hauska, ettei öljyjä tarvinnut milloinkaan vaihtaa, riitti kun lisäsi) pelkään edelleen tätä, vaikkei autoni olekaan ooppeli

käsilaukussani
  • työpuhelin, kulkukortti ja työavain
  • päänsärkylääkettä, montaa lajia (töissä meiltä naisilta löytyy varmastikin kaikki mahdolliset merkit, eri vahvuisina eri vahvuisiin särkyihin, kysykää vain meiltä, niin mekin teemme)
  • "pieni" taskunen kaikkia mahdollisia erilaisia bonusplussakirjastokanta-asiakaskortteja varten
  • MPK:n pinssi vetoketjustopparina
  • Lunette-kuppi (huomaa kestävän kehityksen näkökulma ;))

kylpyhuoneessani
  • 19:ää erilaista kaakelia
  • vesivika, suihkun vesi nousee lattialle viemärin sijaan
  • liian matalalla oleva peili, edellinen miesasukki oli pituudeltaan vain 150 senttiä
  • croksit (ja haisaappaat) varattuna kylppäriin menoon, ks. vesivika
  • vain yksikerroksinen ikkuna, viime kesänä otin kunnostukseen sisemmän ikkunan, se on vasta putsattu maalista...

Tämä juttu on tosi. Tämä kuvastaa taloamme ja perheemme elämää todellisuudessa. Voi varmasti sanoa, että lasten lähtiessä kotoa ei maailma voi kovin kummallisuuksia tarjota, kaikkeen on kotona totuttu. Hamatiput ovat pikkulapseni tekemiä, eivätkös olekin kivoja?

Marielisan sanoin: haastan kaikkia muitakin bloggaajia tekemään saman omissa blogeissaan. :)

Ja hei, jos nappaat haasteen, lukisin niitäkin mielelläni :) pieni vinkki vaikka kommenttilootaani, jooko?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kivi sakset ja paperi

Osallistun taasen kerran Leenan haasteeseen, hänen blogissaan 37tuntia.

Aiheena tällä kerralla oli kivi paperi sakset. Meilläpäin se sanotaaan eri järjestyksessä, lapsia lainatakseni "kiivii sakseet paapeeri!". No kuitenkin, pyörittelin ajatusta viikon ja sitten se alkoi hahmottua. Taulu.

  • Kehykset puretun keittiön oviaukon karmilistaa.
  • Kivenä luonnollisesti saksiin kuuluvana keskilapseni käyttämien ripsien timantit.
  • Vuoden 2000 kesällä käänsin koko pihamaan, sen siis, jossa on nyt nurmikkoa. Perkasin pois kaikki löytämäni juuret ja juurakot, omenapuut jätin. Ja mikä aarreaitta se olikaan, sieltä löytyi kaikkea mahdollista, tunnistettavia juttuja otin talteen, mm. nämä ripsentaivutussakset. Löytyi sieltä myöskin suuria lanttuja... ne on kompostoitu...
  • Tausta muropaketin kartonki ja paperina viime keväänä hankkimani mallikappale tapettitehtaan tapettimallistosta.



Olisi varastosta löytynyt myöskin ompelusakset, aivan yhtä paksussa ruosteessa, mutta eipä inspis oikein iskeytynyt tajuntaani niiden tauluttamiseen. Kehykset olivat aivan kamalat, karmilista aivan tuhnuinen ja kökkö. Maalinpoistoaineella ensin puhtaaksi ja sitten tyhmästi ilman pohjamaalia öljymaali pintaan (löytyi läheltä, ei tarvinnut lähteä kellariin). Siispä oli maalattava kolmeen kertaan, jottei mikään pilkistellyt, ei se vieläkään täydellinen ole, mutta saa kelvata.

Ikänäni ennen en ole kehystänyt mitään. On meillä parikin eri kokoista koteloa, jolla olisi voinut sahata käsisahalla, mutta minäpä tiedän meillä olevan myöskin oikein oikea sellainen sähkökäyttöinen juttu, jiirisaha kuulemma. Kellarissa. Vanhan talon vanha mies sen vastentahtoisesti haki, en minä kuulemma sillä sahata osaa. Miksen? Ei osannut vastata muuta kuin sanoi sen olevan vaikeampaa kuin pelkän katsomisen perusteella voisi ajatella. No, minäpä sahasin, en täydellistä, mutta riittävää. En kylläkään väitä sen helppoa olevan ;) Kulmia ei pidä jäädä tuijottamaan.

No, taulu on seinällä ja haaste kuitattu, kiitos Leena! Ja toisaalta kiitos Leena myöskin Pinterestistä, jonka minulle lähetit!!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Koukkua pohtiessani...

... menin ulos, omaan pikkupihaan. Lämpöä sellaiset mukavat 14 astetta, ei tuulta, västäräkki keinutteli pyrstöään, peippo lauleskeli, kyyhkyset kujertelivat, naapurit tupakoivat... kaikki tutut kevään airuet paikalla. Nimittäin. Olen kuvannut ylösnousseita lehtiä, nyt sain tähtäimeeni ihan ensimmäiset krookukset, eka oli keskellä nurmikkoa niin pienenä, niin pienenä. Kohottaessani katseeni näin eilisen lumilaikun alta tulleet auringot:

Naapurin pihalla ovat krookukset olleet jo ainakin viikon auki, heillä on aivan itään olevan seinän vieressä kukkapenkki ja talo vuotaa lämpöä. Miten muuten olisi selitettävissä se, että heidän talonsa pohjoisseinällä oleva kukkapenkki puskee jo nyt vuohenjuurta ja viikon kuluttua se on kukassa, varjossa siis?

No, en ole kateellinen, mutta... Oma piha on lähtenyt hyvin heräämään, pintaan on noussut jo lähes kaikki odotettu. Kesäkukkia tekee mieli, mutta järki on vielä tallessa, pakkanen tulee vielä, monesti. Pitää siis ihailla tätä mitä on.

Muuten, pihassamme on sinivuokko, ollut jo vuosia. Tänään hätäännyin, en löytänyt merkkiäkään siitä. Tuskastuneena hain ja hain, onnekseni silmäni löysivät pienen lupauksen tulevasta. Yksi lehti. Lehden seurana noin miljoona vaahteran tainta, hennon kirkkaan vihreinä, kuvassa niitäkin muutama. Tarttisko joku vaahteran taimia, olisi monen ikäisiä, tämän vuotisia, viimevuotisia, kaksivuotiaita... koko piha täynnä. Vanhan talon vanha mies on kasvattanut bonsaitakin niistä...

Ei, nyt saattamaan valmiiksi Leenan haasteen tuotos, jotta sen huomenna voisi linkittää hänen blogiinsa.




Koukussa

Olen näemmä koukkuuntunut. Mitä muuta voi sanoa ihmisestä, joka ostaa ainakin kilon, ellei painavammankin, koukun kirpulta. Siellä se piileksi hyllyssä ja houkutteli luokseen, magneetin lailla veti puoleenasa. Kaksi euroa ja se oli minun. Mitä minä sillä teen? En tiedä, tiedätkö sinä?




Alla oleva liinanen on menossa tauluun, vanha jo, ilmeisesti tehdasvalmisteinen, sillä on myös pari...

Liimapullojahan sitä myöskin tarvitsee? Mihin, jää sekin nähtäväksi. Ja lusikkaleipiin sopivankokoinen lusikka ja muutenvaan kiva kukkalusikka vaikka hillolusikaksi köyhille ritareille.

Saan nimittäin kaikki rakkaat kotiin tänä viikonvaihteena, herkkuja pitää tarjota, kaikki kun tykkäävät syömisestä :)

Koukkua pohtien, rakkaistaan iloiten



perjantai 15. huhtikuuta 2011

Saalis

Saaliina tänään hienot kesälasit,
kuusitoista kappaletta
kauniita laseja,
neljä ja kymmenen.
Hurraa !!


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Antiikkia antiikkia

Kävin tänään osteluhampaan vihloessa kirpulla. Maksaessani ostoksiani myyjä sanoi ostosteni olevan antiikkia. Tähän vastasin taitavani olla itse antiikkia, söin nimittäin lapsena juuri näiltä lautasilta. Ajatella, silloin käytettiin Arabian lautasia, tuontilautasia ei juuri ollut ja jos olikin, Arabia pärjäsi hinnoissa paremmin kuin tänä päivänä.

Mutta tässä siis ostokseni tältä päivältä:


Noita Arabian Sampolautasia kolme kappaletta, yhteensä 1,50 euroa, riihimäen purkki 2 euroa, ihana lasikulho 1,5 euroa ja vielä kaksi ihanaa kukkalusikkaa 1,5 euroa kappale. Tyytyväinen siis. Nuo kukkalusikat ovat sellaiset vähän isommat, eivät siis kahvikokoa, minä pitää.

Possumamma kyseli blogissaan mitä mieluiten kirpulta hakee. Vastasin etsiväni kauniita astioita ja pitsejä, tänään löysin siis vain astioita.

Hamsteri, mikä hamsteri, kaikki paikat täynnään kauniita astioita. Voinette arvata, mitä perhe, varsinkin vanhan talon vanha mies, on siitä mieltä. Tosin isolapsikin on jotain mieltä, omaan talouteensa ei kuulemma aio hankkia mitään ylimääräistä...

Tuon kirppistelyn jälkeen nautin suuren kupillisen makoisaa kahvia. Ja totisesti toivon tuon suuren vaahtokuplan merkitsevän ennustavasti minulle suurta rahantuloa. Matalat narsissini ovat venyneet jo liki puoleen metriin, ilman vettä?? Ja minä kun ostin ihan matalia??


Nyt keskilapsen kanssa kaupoille,

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kukkia ja Pinterest


Koska kaikki muutkin täällä blogistaniassa,
niin sitten minäkin.
Ostin nimittäin narsisseja.
En lähtenyt Plantagenin
euron kukkien perään,
vaan ostin ruokakaupasta,
kuusi kappaletta, viisiysiviis.
Valitsin tarkoituksella pieniä aukeamattomia,
vaan kuinkas kävikään.
Yön kotonamme oltuaan
kaikki olivat auenneet.

Kuvausrekvisiittana vanhaakin vanhemmat tikkaat,
jotka kuuluivat talon varustuksiin ostaessamme tämän.
Yltää kattoon saakka. Ruukut, yllättäen, äitini pajalta.

Ja sitten siihen Pinterestiini. Leena blogista 37 tuntia vuorokaudessa ystävällisesti lähetti minulle kutsun Pinterestiin. Mikä on Pinterest? Nettistanian lahja kaiken kivan kerääjälle.

Siis:
  • seilailet nettistaniassa
  •  löydät kivan kuvan
  • "pinttaat" sen omaan mappiisi Pinterestin napilla
  • ja se on siinä.
Mennessäsi omaan mappiisi löydät kuvan perusteella jopa sivun, josta se on linkitetty, näin on helpompi myös muistaa tärkeitä juttuja... eikä tarvitse täyttää enempää suosikit-kansiota.

Jos haluat kurkistaa minun Pinterestiini, löydät sen täältä.  Ja toisaalta, minulla on myöskin muutama kutsu sinne. Olikohan se Leena, joka sanoi kutsun itseltään ylläpitäjältä kestävän puolisenkin vuotta, minulta saa kutsun nopeammin, paluupostissa :)


Sumuisin terveisin


lauantai 9. huhtikuuta 2011

Maa paljastuu ja kevätmulta tuoksuu




Kaikkea pitäisi tehdä, mutta aurinko pakottaa ulos.
Sininen taivas houkuttelee haravoimaan.
Mikä tuoksu!
Multa tuoksuu juuri niin kuin kevätmulta vain voi!

Muutaman päivän takaiset tulppaanit ovat kasvaneet.


MaMa-haasteeseen tekemäni sydämet
ovat saaneet lumen ja pikkupoikien kolhuja.



Samalla seinustalla oleva amppeli
jäi syksyllä siistimättä, talven tulo yllätti.
Amppeli on äitini vuosia sitten tekemä,
äitini on Saves, kuten hän itse sanoo.



Kevät on tainnut tulla
 jouluksi ripustetulle lyhteellekin,
tintit ovat nokkineet melko tyhjäksi.
Ja kesällä kaura kasvaa kauniisti
tuon ikivanhan kirsikkapuun juurella.

Lintulauta myöskin äitini käsialaa.

Takana näkyy ihan itse,
ilman hajuakaan oikeasta tavasta,
rakentamani pajuaita.
 Toisesta päästään se on kaatunut lumen painosta,
 ehkäpä ensi kesänä uusi aidanrakennus edessä.
Ja nythän olisi mitä parhain aika
 käydä kokoamassa pajusatoa aitaa varten...


Krookukset puskevat lumen läpi.



Samoin neilikka haluaa pinnalle.






Ja nyt niiden oikeiden juttujen äärelle,
ei sitä koko päivää voi ihastella kevättä!



keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Sain kukkia


Kun se kevät nyt viimein tuli,
haluan jakaa kanssanne saamani
kauniin kukkakimpun




maanantai 4. huhtikuuta 2011

Hei se tulee!!

Kevät nimittäin :)

Lumikenkien palautusretkeltä palattuani kurkistin talon päädyssä olevaan kukkapenkkiin ja mitä näinkään, kevään tulon!


Sanoisin noiden olevan tulppaaneja, isot lehdet lienevät malvaa. Joukossa vuorijalavan ja vaahteran viimevuotisia lehtiä, ja toki luntakin kukkapenkistä löytyy edelleen.

Toisessa paikassa penkkiä krookukset kurottelivat taivasta kohden ja näistä vain metrin päässä on yli metrinen lumipenkka, kevät siis!


Aamulla herätessäni mietin tuota lumikenkämeininkiä. Miten ihmeessä minä olen niillä kävellyt, toista aamua jo kaula kipeänä, joo, kaula, ei niska. Hartioilta korvaa kohti olevat lihakset (vai voiko niitä sanoa lihaksiksi?) kiristävät niin, että ai ai. Appeni sanoisi tähän tuttuun tapaansa "saman kissan karvoilla hangattava", toisin sanoen kenkäilemään uudelleen! En mene, sataa vettä niin vietävästi ja vein kengätkin jo pois...

Uppoudun uudelleen blogistanian uumeniin,

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Ja metsään menivät he

Nythän on talvi, on ollut jo marraskuusta alkaen, poikkeuksellisesti näillä seuduilla. Ja jotain muutakin poikkeuksellista tapahtui, hain meille lumikengät ja lähdimme testailemaan niitä metsään. Luulin lumikenkien olevan sellaiset Aku Ankassa olevat tennismailan malliset, erehdyin.

Ja näin sitä mennään, vanhat kunnon Hai-saappaat jalassa.

Mikä meitä metsässä odotti? Huikeita kinoksia lunta, valkoisia kauniita lumisia soita, hienoa lumikenkämetsää ja tippuvaa vettä.

Mukana metsässä olivat minun tärkeät ihmiseni, yhtä lukuunottamatta, keskilapsi oli omissa kuvioissaan. Tulilla istuessamme saimme ihailla kaupunkilaisille järjestettyjä aktiviteetteja:


Tuohon suuntaan kun menee, löytyy vessa.







Tuohon suuntaan kun menee, löytyy lintuja.







Ja tuohon suuntaan kun menee, löytyy polku. Ja ennen kuin lähtee polun suuntaan, voi viitan rungosta tarkistaa lämpötilan, eilen se oli +2°C.







Ruokalistalla oli perinteisesti makkaraa koko väelle ja kaikille kahvisiepoille nokipannukahvit, kolmesti kiehuneet, kahdesti kuohuneet ja kerran kaatuneet, aivan loistokahvit!

Ja siinä istuksiessamme saimme ihailla vielä yhtä kaupunkilaisille tarkoitettua viihdykettä, jättiläismäistä talipalloa puun oksalla riippumassa ja puihin sidottuja ihrapaloja. Ja tintithän tykkäsivät, näimme ainakin sini-, kuusi-, hömö-, töyhtö- ja talitiaisia pörisemässä ruoan parissa.

Kotimatkalla tapasimme vielä kevään ensimmäisen herkkutiiran, eihän sitä voinut ohittaa pysähtymättä...









Nyt sunnuntai-iltana osa tärkeistäni on lähtenyt, suurilapsi sulhasineen Pohjois-Karjalan suunnalle, keskilapsi palannut kotiin, pikkulapsi menyt nukkumaan ja vanhan talon vanha mies nuokkuu telkun edessä, minä vain lueskelen blogejanne ja olen hyvilläni huomisesta hitaasta aamusta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!