torstai 28. heinäkuuta 2011

Huutokaupasta Arabiaa

Olen aivan hämmentynyt tästä ajan kulusta, päivitystahti hukkuu jonnekin kesän kuumuuteen. Luen kyllä teidän blogejanne, mutten muista itse tehdä omalleni mitään, vaikka asiaakin on.

Olin nimittäin viime viikolla huutokaupassa, maaseutusellaisessa. Oli ihanaa, kaunis kesäilta, sopivasti huutajia ja kylien ihmiset saivat seurustella huutokaupan lomassa. Meklari osasi asiansa ja kauppa kävi.

Ilokseni löysin sieltä itselleni pari kuppiparia lisää (no toki mukana tuli vähän muutakin pakko-sivutuotteina, laatikoittain kun myytiin). Tässä nämä ihanuudet:



Lisäksi huusin nämä ihanat tsekkiläiset lastenlautaset, omaksi ilokseni vain:




Ja nyt tulee kuuma kysymys:

Tietääkö joku 
tästä seuraavasta sarjasta jotakin?

Olen itse onneton etsimään netistä tämmöisiä astioita ja varsinkin niiden kuvia, pienet vihjeetkin olisivat arvokkaita. Näitä meillä on lisäksi perunajauhoille ja vehnäjauhoille, sekä pienempänä pippurille ja inkiväärille. Mielestäni kauniita.

Edit: pohjassa lukee FRIEDA




Ja jottei totuus unohtuisi, tässä maistiaisia arjesta, leikkaa nyt sitten tällä... pitäisi ja pitäisi muistaa käydä rautakaupassa hakemassa sellaisia "lukkiutuvia" ruuvijuttuja... ei siitä puutu muuta kuin kaksi kolmesta (tai siis viidestä)...




Ja vielä satoennustetta, valkea kuulas on aivan täynnänsä omenoita, kuinkahan oksat jaksavat satonsa kantaa?


Voi miten nautinkaan kesästä, ja nyt tulee silti se ruikutusosuus: saisi olla vähän kohtuullisemmat nuo lämpötilat, vanhan talon vanhalle naiselle riittäisi vähempikin.



Palaan kirjaamaan historiaani nopeammin kuin tällä kertaa ;)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Päärynäpuun satoa

Kuten tässä kirjoitelmassani jo sanoin, palaan keväisen Puutarhalehden antiin, palaan siihen nyt.

Olen varmaan kymmenen vuotta sitten saanut äitienpäivälahjaksi perhepäärynäpuun, siihen on vartettu viisi erilaista päärynälajiketta. Siinä on ollut kaikki nämä vuodet yksi ominaisuus ylitse muiden: se ei kuki, ei ole kukkinut milloinkaan. Teen / olen tehnyt sille mitä tahansa, ei nupun nuppua, ei kukan kukkaa, ei siis päärynän päärynää. Milloinkaan.

Puutarhalehdessä näin kivan kuvan, jossa kivillä oli taivutettu omenapuun oksia uuteen kasvusuuntaa. Nyt puutarhatieteilijät siellä toisessa päässä repivät kesähattujaan "ei ei ei!!". Minä virkkasin pussukat (seitsemän sellaista), joihin etsin kauniit kivet ja eikun ripustin ne päärynäpuuni oksille, nyt, heinäkuun loppupuolella. Jos ei tuota hedelmää, olisi edes jonkun muotoinen. Oikeasti tämä on toinen kesä, jolloin kiviä käytän, mutta edellisellä kerralla laitin kivet vain proosallisesti pieneen muovipussiin...

Tattadaa, tässä tämä nyt on:


Ja jottei arki unohdu, niin tässä liljapenkkini sato, kymmenen vuoden ajan siinä on kukkinut kymmeniä liljoja, nyt nämä ovat ainoat :(


Näillä mennään, prinsessat haihtuivat koteihinsa, omat lapset kuka missäkin, isolapsi mummulassa ja keski- ja pikkulapsi isoäidin kanssa leikkimässä turisteja satojen samanhenkisten kanssa. Vanhassa talossa vanha mies ja vähän vähemmän vanha nainen kahdestaan kotona. Ei juuri tapahdu. Pitäisikö lähteä mattopyykille?

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Prinsessa ja sen hovi

Ah ihanuutta,
tänään on ihanan viileä päivä,
juuri kuin minulle luotu.
Eilen sain trimmattua kaikki
nurmikon- ja tienreunat
ja naapurin julkisivun
sekä sen lisäksi
leikkasin viimeisen
leikkaamattoman pensasaidan omasta pihastamme.

Aamusella kävin tilaamassa kahdet silmälasit
(yhteensä viiskytviis euroo),
lukemiseen ja koneella työskentelyyn.
Palatessani kotiin talo oli täyttynyt tytöistä,
ei omista, vaan kummitytöstä
siskoineen ja ystävineen.

Kahden tunnin muodonmuutos
toi esiin
tällaisia kaunottaria:


Prinsessa




Hänen hovinsa:




Ja stylisti:



Prinsessoja siis riittää,
tämä on sitä elämää!

Ihanaa kesää!



keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ruusa ja Prinsessa

Mitä lie saamattomuuttani tämäkin, postausta olen ajatellut paljonkin, mutta mitä olen tehnyt? Lukenut muiden ihania juttuja. Joinain päivinä olen parikin kertaa käynyt tarkistamassa tilannetta blogirintamalla ja samalla jäänyt ihanien tarinoidenne maailmaan. Kun säännöllisesti lukee samojen ihmisten juttuja, alkaa jo muodostaa kuvaa heistä ja sitä kautta alkaa hiljalleen tutustua uusiin ihmisiin. Omasta mielestään.

Mutta otsikon lupauksiin. Voitin keväällä Ruusan arvonnassa ihania juttuja, jotka omasta syystäni kohtasivat minut vasta nyt:




Sain ihanat tyynyliinan ja keittiöpyyhkeen, vaaleanpunaiset kynttilät ja ihanan sydämen. Kaikki käyttöön heti!

Lisäksi paketissa oli Puutarhalehti, josta löysin hauskan vinkin, josta postaan sitten erikseen kun se valmistuu.

Tästä pääset suoraan Ruusan ihanaan blogiin, kannattaa käydä tutustumassa varovasti, sinne voi jäädä koukkuun...



Varsinkin näin loma-aikaan olen kohdannut kummallisen asian. Minussa on joku kummallinen ihmismagneetti, joka houkuttelee ihmisiä puhumaan minulle. Tässä tältä viikolta,
  • matonpesupaikalla ikäiseni, siis aikuinen nainen, alkoi kertoa ahdistuksestaan pääministeriämme kohtaan. Puoli tuntia, tuli siinä tosin käytyä muitakin poliitikkoja ja maailmanpolitiikkaa läpi
  • urheilukentällä alueen hoitajan, ikäiseni herrahenkilön kanssa kävimme läpi liikennepolitiikkaa, ilmastonmuutosta, ihmisen ravitsemusta ja ruskettumisen vaaroja
  • samaisella matonpesupaikalla, eri kerralla kuitenkin, vanhempi rouvashenkilö tarttui jota kuinkin suoraaan kiinni ja kertoi aamupesijöiden suunnitelleen hyväntekeväisyysmatonpesutalkoita ensi juhannukseksi. Ideoimme sitä heti lisää ja teimme treffit ensi juhannukseksi
  • kierrätyskeskukseen mennessäni joka kerralla kahdesta kolmeen työntekijää pysäyttää minut kertoakseen jotain, joko itsestään tai juuri silloin tekemästään asiasta. Kierrokseni kestävät siis kauan, mutta ovat niiin kivoja

Olen minä tällä viikolla surullisempaakin kuunnellut, hyvä ystäväni on eroamassa ja hänen tuntojaan kuuntelen. 

Tämä blogi taitaa olla minun vastaukseni näihin juttuihin, minä vuorostani kerron itsestäni. Välillä itseänikin puistattaa minäminäminä-juttuni. Mutta sitten päätän kirjoittaa juuri niin kuin ajattelen ja samalla säilön historiaani. Minun silmin.


Ja sitten vielä päivän prinsessa:


Eihän se ole prinsessa eikä mikään ellei sitä ole aina ja kaikissa tilanteissa. Yksi lähiprinsessoista ilahdutti meitä puutöillään. Korkokengät eivät oikein näy, mutta voin vakuuttaa kostyymin olevan täydellinen.

Prinsessatunnelmissa,


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Vesilaitos se jaksaa ilahduttaa

Meillähän on yhdeksän naapuritaloa. Viidellä meistä on yhteinen runkolinjasta tuleva veden jakelujohto. Siitä taasen kuhunkin taloon oma tonttijohtonsa.


No, nyt tuo jakelujohto vuotaa, tien alla, tietty syvällä. Vesilaitoksen mielestä sen vuotavan johdon nimi on kuitenkin tonttijohto ja näin ollen se on meidän kontollamme. Ja höpö höpö, me emme kunnan johtoa korjaa, se on heidän tehtävänsä. Siihen on ainakin 25000 hyvää syytä, naapurit ovat kanssamme samaa mieltä.


Tässä siis väännetään kättä vesilaitoksen miesten kanssa, turhaan sikäli, että vesilaissa jo kerrotaan jakelujohdon ja tonttijohdon määritelmät, siihen me nojaamme. No, vesilaitoksella on yhtä lailla ainakin 25000 syytä yrittää vierittää se meidän harteillemme.


Jää nähtäväksi, kelle ne syyt kasautuvat, eka päivänä elokuuta viimeistään pamahtaa, joko meiltä kaikilta vedet poikki tai sitten vesilaitoksen pinna katkeaa ja he avaavat tien ja korjaavat johtonsa. Hmm...


Mutta jottei ketutus liian kovaksi äidy, kannattaa mennä pihaansa tarkastelemaan. Ihan ensi alkuun kuitenkin otin pensasleikkurin ja päräytin naapurin orapihlajat, vastikkeena syksyllä tulevasta ihanasta mustikka- ja puolukkasadosta, josta pakastimeni tulee taas täyttymään. Nam! Kannattava vaihtokauppa, ainakin minun kannaltani :)



Siis kasveja meiltä. Tietääkö joku leijonankidan olevan kaksi- tai monivuotinen, meillä ainakin kukkii viimevuotinen.

Ylärivin keskikuva oli kovan työn takana, meillä on kokonaiset kaksi hapankirsikkaa ja ne piti saada samaan kuvaan.

Palava rakkaus, joku kiva keltainen kukka, peurankello ja ruusu hohtavat kilpaa auringossa.

Alarivin vasen on se, jota en vieläkään tunnista, jota keväällä jo ihmettelin, linkin takaa löytyy se ihmetys kasvitieteellisten tulppaanien juuresta. Kasvaa hyvin ja kukkiikin pian.


Saunan portaalta kurkistaa possu, ainoa patsas koko pihassa. Hän on kesinyt kaiken nahkansa jo pois, mutta aina vain jaksaa vahtia kukkiani.

Yläoikeassa kuvassa naapurimme romanttinen ruosteinen parveke, jota aina unettomina öinä saan ihailla näin kesäaikaan.

Ja viimeinen kuva kertokoon siitä, että olen tehnyt jotain muutakin kuin virkannut, olen ollut ekaa kertaa mattopyykillä, vanhan talon vanhan miehen kanssa saatiin ekat viisi mattoa pestyiksi, kuivumistilaa ei ole enempää. Jahka ne ovat kuivat, jatketaan.

Taidan siirtyä katselemaan naisten pallonlyöntiä tuonne lähikentän laidalle, josko nyt olisi saaliina pisteitäkin.

Ihanan aurinkoista iltaa, palataan kanavalle :)

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Ihana huomen

Voiko päivä enää ihanammin alkaa? Jos nyt ajattelee, että heräsi pirteänä, ulkona hiljainen pilvisyys ja asteita parisenkymmentä, suurin osa perheestä koossa ja käsissä ihana kupillinen kahvia, voi vain todeta, ettei päivän alku juurikaan parantua voi :)

Sain, ja saimme, pitää hyvän ystäväni vierailulla muutaman päivän, vietimme "laatuaikaa" jutellen, jutellen ja parantaen maailmaa. Teimme traditionaaliset kesäkierrokset, leikimme turistia ja skoolasimme kesälomalle (useita kertoja). Totesimme ystävyytemme tulleen varhaiskeski-ikään, olemme tunteneet toisemme teini-iästä ja tämän vuoden kesäkuussa tuli ystävyydellemme ikää 30 vuotta, sillekin piti skoolata. Ystävyys tekee hyvää.

Meillähän oli kuukausi sitten lakkiaiset, sitä varten kokosin kerrosvadin kuppikakuille, tässä siitä vähän kummallinen kuva:


Ajatuksenani oli hankkia kirpulta lasivateja ja laseja. Honkkarista ostin liimaa, jolla ne liimasin yhteen. Ja kuten kuvasta näkyy, siinä tuli yllätys. Kuivuessaan lasit huurtuivat, ilmeisesti siitä liimasta, ovat huurteisia edelleen. Tehokeino siis... Hintaa vadille tuli neljä euroa, olen tyytyväinen.

Ja koska lakkiaisista puhuttiin, pitänee näyttää vielä tilannekuvaa eiliseltä:



Kupit, tai siis osa kupeista, ovat edelleen odottamassa kaapitusta, työpöydälläni. Mikähän siinä se vaikea on?

Pää kun on tällainen kun on, olen tehnyt siis niitä yksinkertaisia juttuja, olen virkannut tiskirättejä, ketjusilmukoita ja pylväitä, juuri riittävän haasteellisia minulle. Kilppariuutiset ovat juuri niin omituiset, kuin pelkäsinkin. Kilppariarvot ajettiin kiireellä alas, jotta voitaisiin leikata, kun ne nyt ovat alhaalla, niin minut laitettiin 4-6 kuukauden jonoon! Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Minä taidan ottaa tässä yhden puhelun ja hiukkasen keskustella.

Perheenäidin elämä tässä on nimittäin vähän hankalaa jos äiti vain nukkuu. Eilen otin vaatimattomat neljän tunnin päiväunet, seurustelin tunnin-pari ja jatkoin yöunilla. Aivan kuten vauvat. Tunnustan, avasin silmäni pari kertaa noiden neljän tunnin aikana, minua nimittäin häirittiin. Sen juukelinmoinen ukkosmyrsky herätti minut pari kertaa, salamat löivät lähelle ja pauke oli sen mukainen, herätti minut! Tietsikat ja telkut vain irti seinästä, ikkunat kiinni ja unta lisää. Herätessäni paistoi aurinko.

Puutarhassa ruusut kukkivat, sidoin ne eilen, en viitsi kuvata niitä ennen niiden asettumista uusiin muotoihinsa. Istutin ne viime kesänä uskomatta kykyihini kasvattaa ruusuja, mutta ainakin toistaiseksi olen onnistunut olemaan tappamatta niitä. Vaikkakin jätin ne oman onnensa nojaan viime syksynä lumen yllätettyä. Kevääseen saakka ne kyhjöttivät ruskeine lehtineen eteläseinustalla ja jo toukokuussa irrottelin kuivuneet lehdet uusien tieltä. Eipä kärsinyt, kait.

Ehkä ensi kerralla saisin aikaan jo kuvia huutokauppakäynnistämme, tein siis vain ja ainoastaan hyviä ja harkittuja ostoksia, itselleni niin tyypilliseen tapaan. Vitsi taas.

Hei, mukavaa kesäpäivää!