sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kun vähän tekee...

...on vain vähän päivitettävää, mutta sekin vähä pitää tehdä.


Arkea rytmittävät työ, työ, työ ja perhe. Luin tai kuulin juuri jostakin, että lauantai on paha päivä stressin kannalta, siihen kuormitetaan usein liikaa odotuksia ja tekemistä. Minulla se ei kuormita yhtään. Eilen Vanhan talon vanha mies kysyi suunnitelmiani päivälle. Vastasin suunnitelmien olevan olemattomat, tai lähinnä olemiset. Ajattelin olla tekemättä mitään. Ystäväni juuri ilmaisi asian ytimekkäästi:


Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä ja siihen on koko päivä aikaa. ♥


Otin vinkistä vaarin ja olin yhden päivän lomalla. Tekemättä mitään suunniteltua. Kotona. Menemättä minnekään. Siivoilin hiljakseen, imurikin surisi hetken. Luin lehden ajan kanssa, näin jopa osia Putouksesta, koukuttelin ruusukkeita... Söimme vanhan miehen tekemää herkullista lasagnea (vapiskaa karppaajat!), tosin siinä taisi olla enemmän kastikkeita kuin levyjä, nam:)


Aurinko kun tuossa kirkkaasti paistaa, otin pari kuvaa koukutteluistani.

Kaksitoista erikokoista sytomyssyä ja yksi teelmä. Löysin Miami-hyllyn työmatkalla pääkaupunkimme Sokokselta ja sain täydennystä lankoihini. Että sitä pitää pääkaupungin pääkadulle mennä lankakauppaan, luulisi vähemmän riittävän!! Kirkkaan punainen on hihattimesta jäänyttä Tennessee-lankaa, siitä tulee kolmastoista pipo. Alkuluku kolmetoista on oikein sopiva.


Ja edellisiin aion vielä kehitellä jonkinmoista irroitettavaa koristusta, tässä alkua:



Kolme vasemmanpuoleista teelmää ovat ruusuaihioita, erinomaisilla kuvitetuilla ohjeilla suoraan Ninuskan blogista, kiitos Ninuska! Oikeanpuoleinen valkoinen lankakieppi on vanha tuttu linssilude, huivi, josta valkoinen Miami loppui ja sitä lisää saatuani innostuin Miamista lisää ja tulos on siis tällä sivulla :)

Lisäksi ajattelin kokeilla virkattua sydäntä Mielityn blogista. Toisenlaisen kukan ohjeen löysin Maaretin sivuilta.
Ja Käspaikan Pirjo on suomentanut paljon, tässä yksi niistä, Virkattu afrikkalainen kukka.



Ja joo'o kyllä langat ovat samoja kuin pipoissakin, valaistus vain meni pikkasen metsään :( Hassua kyllä, vasta nyt näen mitä tein. Tarkoitukseni oli tehdä vaaleanpunainen kukka keltaisella keskuksella ja sitä ympäröi vihreä, reunukset valkoisella. Jos vaikka intoutuisi tekemään vaikka keväisen tyynynpäällisen ja yhdistävä väri olisi valkoinen... On se hyvä, että on blogi, josta voi todentaa aivojensa tilan...

Huoh, kaikkien edellä mainittujen teelmien langat ovat vielä odottamassa päättelyään ja sen lisäksi pikkulapsen prinsessaystävällä on viikon kuluttua synttärit, siihen mennessä pitäisi saada prinsessasukat valmiiksi. Eihän siinä hätää ole, raitojen lanka on jo olemassa, itse pääväri vain puuttuu. Seiskaveikkakauppaan siis tulevalla viikolla.

Ihanin talvisin terveisin


PS. Arpajaiset jatkuvat vielä viikon! Samalla kun presidentin nimi varmistuu, arvontakone pyörähtää :)

torstai 26. tammikuuta 2012

Koukussa taas

Tunnustus,
olen koukussa, taas:


Tässä puikkopakkini pursuilee,
koukut ovat ihan piilossa.
Takaa näkyy vähäsen osa kierrätysideologiaani,
leikkaan aina kartonkipakkaukset muistilapuiksi,
niitä sitten seikkaileekin ympäri taloa :)


Aion osallistua
Ystävänpäivän sytomyssykampanjaan.
Olen koukunnut muutamia myssyjä ja
langat olen ostanut,
minulla kun ei tuollaisia
kutittamattomia lankoja
juurikaan ole marinoituna,
villasukkaosastolla tärppäisi paremmin :)
Piti siis hankkiutua lankaostoksille.
Ei helppo juttu.
Käsityöliikkeillä täällä meillä päin
näyttää olevan tapana
pitää ovensa suljettuna lauantaisin.
Ja minä kun teen aamusta iltaan töitä,
mikä siis neuvoksi?
Verkkokauppa, totta kai.

Muun muassa täältä tein ostoksia:


Tätä tarraa postin täti ihasteli,
hänen mukaansa "aivan ihana nimi yritykselle".
Ostin minä jotain muutakin kun myssylankoja...
Ihan vähän vaan...

Talven tuiverruksessa

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vanhassa talossa arvotaan

Sadas postaus on takana ja nyt on aika arpoa!


Arvonta-aikaa on
Runeberginpäivään saakka.

Arvontaan voit osallistua tutulla tavalla:
1 arpa kommentoimalla tätä
2 arpaa kommentoimalla ja olemalla lukijani
ja 3 arpaa edellisten lisäksi linkittämällä
arvontakuvatuksen omaan blogiisi.
Ja nimimerkkiset,
muistakaa laittaa jotain
tunnistetta itsestänne mukaan...

Ja mitä sitten on luvassa?
Kaksi kerää Novitan :) (kiitos Vee)
hanko-kierrätyspuuvillalankaa,
sille sopiva 6 mm:n
Prym'in bambuiset pyöröpuikot,
noin metrin mittainen
kierrätetty
puuvillalangasta virkattu leveä reunapitsi
sekä
kaksi vanhaa Kotiliettä huhtikuulta 1960.
Lehdissä ollaan jo keväisissä tunnelmissa.
Mitä tehdä, jos saha ei luista?
Auringon ja kesäpuvun tenhoa...

Jäin oikein miettimään,
sata kertaa olen istunut tässä koneella
kirjoittaen historiaani muistiin.
Olen jakanut sen monien kanssa
ja aina välillä pohtinut teitä lukijoita,
keitä te olettekaan.

Kommenteissa olen saanut
palautetta kirjoittamisistani,
siitä kiitos teille kaikille!

Yksi bloggauksen tuomista iloista
ovat juuri nuo kommentit,
itse kukin tiedämme,
kuinka niitä arvostamme,
mutta myös sen,
kun ei viitsi / jaksa / ehdi / muista
kommentoida muiden päivityksiä
ajatellen vaikka
oman mielipiteensä mitättäömyyttä.
Se ei ole mitätön, vaan tärkeä.

Voisimme varmaan ilahduttaa
muita bloggaajia vaikkapa
päättämällä kommentoida muita
vaikka vain kaksi kommenttia päivässä
ilahduttaen sillä 
jo kahta kanssakulkijaa :)


Nyt siis kommentoimaan
ja samalla voisitte vähän lisää
valottaa jotain kivaa itsestänne :)

Talvisin terveisin,
jo äänestänyt




 
 






lauantai 14. tammikuuta 2012

Posket punaisina

Hihhei, ekat lumityöt tehty!! Tunti. Hyötyliikuntaa.

Ja nyt kyllä buffaan aivan täysillä, minä nimittäin otin kantaa Susannan työhuoneen arvonnassa. Ja oman omituisuuteni kanssa voitin:) Sain lahjakortin Susannan iki-ihanaan verkkokauppaan. Lunastin sen tilatessani itselleni muutakin mukavaa. Eilen postityttö kantoi pakettini postilaatikkoon ja mikä ihanuus minua sieltä kurkistikaan, tyynynpäälliset samaa tyyliä kuin aiemmin ostamani sammutuspeitteen päällinen (ehei, en avaa pakkauksia ennen esillelaittoa), ah ihanuutta, kiitos Susanna!




Myös kuvaa klikkaamalla pääsee suoraan hänen työhuoneelleen. Voin myös aiempiin kokemuksiin perustuen lämpimästi suositella kaupankäyntiä hänen kanssaan, näin saa uniikkeja ja laadukkaita tuotteita luotettavasti ja kaiken lisäksi voi olla osaltaan auttamassa kansantaloutta jättämällä rahaa suomenkiertoon. Tässä on myös syy, jonka vuoksi käytän mielelläni Novitan lankoja. Kyllä niitä toki muitakin lankamaakareita tästä maasta löytyy, mutta asia kerrallaan.

Voin minä siitä omituisuudestanikin jotain kertoa. Neuroosinani ovat alkuluvut. En tarkistele hellanlevyjä tai välttele laattojen saumoja. En välttele mustia kissoja. Ongelmani (no, ongelma ja ongelma...) on numeroissa. Kun pitää tehdä jotain päätöksiä numeroiden suhteen, määrän pitää olla alkuluku. Täh? No, pari esimerkkiä. Tomaatteja ostan yleensä 7 tai 11 kappaletta. Parkkihalleissa pitää löytää ruutu, jonka numero on alkuluku. Lottoon minulla on sitten taas toisenlainen neuroosi, alkulukuneurootikkoja voipi olla liian monta päävoittoani jakamassa. Mutta nyt pahan pisti: minkä numeron kirjoitan lappuun äänestäessäni presidenttiä? Paha. (Alkuluku on siis luku, joka on jaollinen vain itsellään ja yhdellä.)

Ihanaista viikonvaihdetta, te ihanaiset lukijaiset, palataan taas :)



PS. Sadas postaus oli tässä, arvonta seuraavalla kerralla.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Peiton alla oli mukavan lämmintä

Miksi taustakuva on tommoisena pienenä tässä näytöllä??

Onneksi ei ole nettikameraa käytössä, vaan tiukasti laatikossa. Ette nimittäin näe, miltä täällä näyttää. Istun koneella. Hetki sitten olin talon ainoassa lämpimässä paikassa, ilmalämpöpumpun alla kuvaamassa teelmiäni. En viitsi kertoa aivan kaikkea, mitä päälläni on, mutta osviittaa antanee se, että fleecehanskoillakin voi näemmä kirjoittaa ja hiiren saa mainiosti hihan sisään.


Mutta asiaan, tuo ihana valoilmiö taivaalla antoi armonsa muutamalle kuvalle. Hiiri toimii näemmä hanskallakin.





Vasemmalta ylhäältä:

Lankana Novitan langat, muistaakseni.
Joskus ammoisina aikoina näin netissä kuvan Jussisukista sydänversiona ja nyt sain oivan tilaisuuden tehdä sellaiset. Kahdet siis, serkuksille. Seiskaveikkaa.


Sirtten tuo kauhea kasa on se Miami-viritelmäni, josta mainitsin eilen, lanka loppu. Amatööri kun tässä(kin) jutussa olen, kuvittelin huivin pituuden tulevan alotusketjusilmukoiden pituudesta. Ei tullut. Huivilla on pituutta kolmisen metriä. Ja lankaa jäljellä kukkareunukseen yksi kerä, riittänee vähän matkaa.


No, tuo punainen teelmä on se milloin lie lokakuulla Upinniemen reissulla aloitettu isolapsen hihatin. Siis kaksi hihaa ja siinä välissä selkäkappale. Kukkareunukset kans. Ohjeen löysin jo kauan sitten täältä blogistaniasta, Vikatikin blogista, siitä omien aivojen oikoteillä vähän hmm... joku kun vielä viimeistelisi sen (ja noi muutkin, näemmä). Lankana Tennessee, mistä lie vuosien takaisesta kätköstä pintaan noussut.


Toisten sydänsukkien alla on vielä valkoinen Wools'lla (?) tehty kaulahuivi, taas kukkareunuksella (olenkos oppinut jotain uutta?)


Kakluuniin tulet. Toiseen illalla.


Ja sitten pienet veljekset saavat myös sukat, jussia mukaellen. Pienemmissä silmukoita jäljitellen tuo ruutu, onneksi kuva on pieni ja ...


Ajatelkaas, näihin olen saanut menemään koko syksyn. Mitä nyt välillä olen töissä ollut kymmenen tunnin molemmin puolin päivittäin. Tämähän kuului siihen sarjaan, että työtä ja kutomustuolia ja omaa sänkyä siitä saakka kun leikkauksen jälkeen saikkarilta takaisin töhin palasin.


Miksi täällä haisee savu?


Ja viimeisimpänä nuo pikkulapsen sukat, jotka poikivat toiveen prinsessasukista. Seiskaveikkaa.


Joku pönttö lämmittää ja ulkoa kiemurtelee savuntuoksua.

Suuri Hello Heimo -kupillinen maitokahvia tekee hyvää. Onpas täällä hiljaista.

Ai kauheeta, yhdet puuttuu.
Tässä ne,
itselleni tekaisin
ohuenohuilla bambupuikoilla
(neulanterävillä sellaisilla)
ohuet lämmikesukat
saapikkaisiin,
reikä vieläkin
vasemmassa etusormessa.
Lanka? Novitaa...

Ja kun tuo sellaista valivalia on ollut jo pitkään, nyt yritän parantaa tapani ja valittaa vähemmän. Yritän myös muuten tsempata, olen nimittäin voittanut arpajaisissa ja muuta mukavaa, päivitykset niistä vaan ovat jääneet. Ja sadas postaus on tulossa, silloin arpajaiset.

Kaunista sinitaivasta katsellen







PS. Eve, Lämpimästi tervetuloa lukijaksi :)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Sininen hetki

Vanhan vaahteran paljaat oksat
piirtyvät himmenevää sinistä taivasta vasten,
kynttilä ikkunalla lepattaa.
Ihana tammikuinen lauantai-ilta, rauhallista.
Talvi tuli. Hiljaista.

Ja skriiks!!

Rauha särkyy.
Pitää mennä katsomaan
pyykkikoneen metelöinnin syytä.
Farkuntaskusta hiuspinni.
Onneksi otin koneesta virrat pois
lähtiessäni kauppaan,
palatessani painoin taas virrat päälle.
Taisin säästää muutamiakin eurosia
poimimalla pinnin
ennen sen syvemmälle uppoamista
ja mahdollista koneen rikkomista.

Rauha palatkoon.

Ilmalämpöpumppu humisee.
Lämmittää.

Pihassamme näytti tänään tältä:



Vanhan talon vanhan miehen
harrastuksiin kuuluu
bonsaipuiden "kasvattaminen"
Tämä taitaa olla
vuorijalava.
Ruukku Saves-pajalta.

Muistini on hiljalleen parantumassa,
olen jo aloittanut kirjojen lukemisen.
Työn alla on Jari Tervon Layla,
en oikein tiedä,
mitä mieltä siitä olisin.
Johtuuko se onnettomasta muististani
vai kirjailijan tyylistä,
en ennen ole Tervoa lukenut.
Pitänee ottaa selvää.

Työn alla on myöskin
virkattu huivi itselleni.
Vitivalkoista Miami-lankaa Novitalta,
alekorista löydettyä.
Se pahkina vaan näyttää loppuvan kesken.
Juuri niin minun tyylistäni.
Eikä sitä tiettykään mistään enää saa.
Ja tosikko kun olen,
en halua siihen mitään muuta väriä.
Tässä siis olen enkä muuta voi,
marinoitukoon muutaman viikon,
josko tosikkomaisuus vähän hellittäisi.

Päättelin tuossa päivänä eräänä
pikkulapsen villasukkia.
Prinsessaystävänsä näki sen ja
kysyi sukkien omistajaa.
Kuultuaan sen hän hiljaa ja vienosti sanoi
"minäkin haluaisin tuollaiset".
Mitä muuta sitä voi
kuin kilkuttaa puikkoja
saadakseen prinsessallekin sukat.

Jos huomenna on edes kohtuullinen valotilanne,
kuvaan muutamat aikaansaannokseni,
ekojen sukkieni jälkeen
on valmistunut myös muutama muu juttu.

Ihanaista lauantaita,
palataan taas :)


tiistai 3. tammikuuta 2012

Tervehdys vanhasta talosta

Hei kaikki ja lämmin uuden vuoden tervehdykseni!

Vanhassa talossa on ollut hiljaista ja rauhallista. Välillä tuntuu olevan vaikeaa säilyttää blogin positiivisuus, niin paljon terveys lyö vastaan. Sain neuvoteltua työtaakkaa kevyemmäksi työmaalla, se sinänsä on jo saavutus, tarvittiin työterveyslääkäriä ja -hoitajaa työsuojeluvaltuutetun lisäksi neuvottelemaan kanssani.

Keho toipuu kilpparileikkauksesta kovin kovin hitaasti. Aivan liikaa töitä, armoton väsymys ja palelu täällä lumettomassa suomenkolkassa kovapäisyyteen liitettynä taisi olla liikaa, heti jouluvapaiden alettua stressin vähän hellitettyä iski taivaallinen migreeni. Mikään lääke ei tehonnut. Vasta yksityisellä lääkäriasemalla (arvatkaas onnistuiko joulun alla saada julkiselta puolelta lääkäriä...)saamani piikit ja nappi taltuttivat tuskan. Voin tällä kokemuksella vain aavistuksen kuvitella viikottain migreenikohtausta potevien tuntoja, kaikki sympatiat heidän puolellaan. No, lomaviikko siinä sitten potiessa menikin, erilaisilla nappiyhdistelmillä lepäillen. Tietty keho lepäsi, olisi silti ollut mukava nauttia läheistenkin seurasta.

Tässä hyvin kuvaava otos uuden vuoden yöltä, viikon napittelun tulos. Tärähtänyt. Ja pian tämän jälkeen ihanaa oikeaa shampanjaa.



Paras päätös sille nk. lomalle, loistavaa seuraa, hyvää ruokaa ja juomaa, tuntikausien Mahjongin peluuta ja pikkulapsen (ja aikustenkin) riemu raketeista ja erilaisista ääniä päästävistä jutuista. Ja aamulla pitkään nukkumista, siinä loistava alku tälle vuodelle.

Hiljaisuus on tällä viikolla kadonnut. Pikkulapsi on aivan villiintynyt pitkällä lomalla. Villi-ihminen. Eikä ollenkaan hiljainen. Eikä paikallaan. Eikä sano "Kyllä äiti". Onneksi ensi viikolla palaa kuri ja järjestys. Öisin nukutaan ja päivisin totetutetaan velvollisuuksia, kuka missäkin työpaikoillaan ja opinahjoissaan. Huh onneksi.

Ykköstoive tälle jo alkaneelle vuodelle on ehdottomasti terveys. Terveyttä alettiin jo hakea, sain joulupukilta teidättekös ne sellaiset köpöttimet, jokakelin välineet, niillä voi hiihtää, on lunta tai ei (eli siis ei). Kepit siis kopisemaan ja kylille, kymmenen kilometriä on jo tänä vuonna takana kera uusien vastalöydettyjen lihasten. Siinä hyvä alku :)



Kaikkea hyvää juuri sinulle,
lukijani,
tehdään tästä hyvä vuosi :)