torstai 29. maaliskuuta 2012

Kuinka monet silmälasit nainen tarvitsee?



Oikea vastaus tähän on:

Riittävän monet.

Yhdet monitehot.
Yhdet näyttöpäätelasit.
Yhdet kirjanlukulasit.
Ja lisäksi viidet.
Töihin.

Tein verkossa ostoksia.


Ostin nämä,
viidet lasit yhteensä vajaat 80 euroa,
ei mielestäni ollenkaan paha.
Tänään töissä ollessani puhelin soi
ja Schenkerin poika soitti :) 

Tyytyväinen.
Kaikkeen.

Valikoima hyvä,
hinnat sopivat,
tilaus helppoa
ja toimitus erinomaista.


Mitä  muuta enää voi tässä toivoa?
Paljonkin...

Mutta, tässä hetkessä toivotan
mukavaista viikonloppua,
nautitaan :)


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Tralalaa, leskenlehti löydetty


Oltiin ulkoilemassa vanhan talon vanhan miehen ja pikkulapsen kanssa, todellisuudessa käveltiin kirpulle ja takaisin. Matkalla surimme vanhan tutun leskenlehtipaikan tuhoutumista, rakennustyömaa vei meiltä kevään airuet.

Mutta mitä löytyikään, viereisellä tontilla kasvoi viisi (!) kevätkeltaista :) Onneksi vanhalla miehellä oli kamera mukana, niin ne pyllistelivät tuolla sekä vanha mies että pieni lapsi kuvaamassa kevään merkkiä. Tässä tulosta:




Nuo vihreät ovat suurimmalta osalta sammalta, ei se ruoho mitään vihreää vielä ole.

Aamuyöllä heräsimme vanhan miehen kanssa ulkoa tulevaan kovaan ääneen. Aikamme kuunneltuamme tajusimme äänen tulevan linnusta ja olevan mitä ilmeisimmin varoitusääni. Ääni jatkui ja jatkui, minuutteja. Kunnes tuli hiljaisuus. Piinaava hiljaisuus. Minuutti siitä: kevään ensimmäinen mustarastaan liverrys! Kevät?

Ja joo'o. Muffinsit katosivat parissa minuutissa:)






PS. Kirpulta ei mitään. Paitsi laatikkohamsteri jäi pohtimaan muutamaa puulaatikkoa...

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Rottia

Rottia vilisee. Ketarat oikosenaan:

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi näyttää,
mutta minkäs voit...
ontelokudetta...
rottia...

 Vadelmakakkua tässä väsäilen.
Kun kakku nyt vaan kuivuisi,
että saisi koristaa sen.
Vadelmat ovat jo kuivuneet.


Terveisiä sinne sylttytehtaalle!

Kaiken aloittaja :)

Minun on ollut ihan pakko leipoa noita
luullakseni aivan syntisen hyviä kakkusia.
Tuoksu leviää taloon,
mutta niihin ei kosketa,
keskilapsi puuttuu vielä pari tuntia,
vasta sitten... kait...

Ihanaista lauantai-iltaa

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Paheita harrastamassa


Soppailin. Tunnustan.

Jos oikein tarkkoja ollaan, en soppaillut itse tätä ekaa,vaan vanhan talon vanha mies kävi ostamassa minulle kameran, itse olin töissä ja sain uutisen sinne, toiveostokseni oli onnistunut. Kuusikymppiä kamerasta. Nikonin Coolpix ja 12 megapikseliä. Minulla on entuudestaan jo Nikon, järkkäri sellainen ja nyt tämä taskuversio. Pinkki. Rakastunut, heti.


Itse kävin Pelastusarmeijalla. Lasikippo. Tunika. Kesähame. Keskilapselle mallihame. Pitsein ja kirjailuin varustettu vanha valkoinen lakana. Käsilaukku. Kanta-asiakaskortti ja alennuksia sillä. Kakskytviis rahaa. Hyvä palvelu kaupan päälle. Tunikakin oli mukavan pinkki, ei kuitenkaan tule minun päälleni sellaisenaan, värjäykseen joutuu:



Ja sitten kävin saamassa palvelua toisaallakin. Meillä on vielä yksi miehitetty palveleva bensa-asema, heidän kunnia-asianaan on palvella. Mielelläni minä siitä palvelusta maksankin, tällä kertaa asennututin tuulilasin pyyhkijänsulat. Monta rahaa.

Tuosta asennututtamisesta sitten taasen tuli mieleeni keskilapsen kanssa käymäni keskustelu. Kyllä tämä suomen kieli on ihanainen. Löysimme taas uuden sanan keskustellessamme eräästä henkilöstä. Kaljuuntuvahko. Koettakaas sanoa se muilla kielillä :) Entä kuinka sanoisit toisella kotimaisella "juoksentelisin"? Rakastan kieltämme.

Ja sitten vielä yksi rahan käyttö: jäätelöä koko perheelle kevään kunniaksi, tulppaanit ovat jo vauhdissa, samoin krookukset ja muitakin sipulikukkia taitaapi olla pinnassa. Tämä ei ole tältä keväältä, vaan muisto vain ;)


Pihakahville en ole vielä ehtinyt, aurinko ei paljoa töistä tullessa kahvikuppiini paistele...








PS. Eilenkin ostin jotain. Lasikipon, taas, ja kaakaopurkin. Lisäksi ostin jotain, josta tulee kokonainen postaus myöhemmin, veljentytöllä on synttärit pian :)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Huhhahhei ja rommia pullo!

No ei tosiaan tuota pulloa, ihan vaan koneella istun kahvikuppini kanssa... vaan aivan ihana kevätsää se hellii ja tuo taas roppakaupalla hyvää mieltä. Pikkulapsi se päätti ilahduttaa vanhempiaan ja järjesti suunnistuksen. Samainen lapsi piirsi minulle kolmivuotiaana kartan osatakseni mennä töihin. Kaikki mutkat ja risteykset oikein, sillähän minä olen sitten aina töihin löytänytkin. No, nyt kartta oli tällainen:


Oranssi linja oli reittimme ja rasteilta löytyi aarteita, nam!

Siinä on meidän kotimme tontteineen, oikealle alas menee se luistinrata, jota ajoradaksi kesäisin kutsutaan. Kukat on luultavasti Tiimarista napattuja puukukkia, olen liimannut niihin magneetit ja vielä on tulossa keskustaan jotain kivaa.

Pihalla pönkiessäni huomasin kukkapenkin vihertävän iloisesti:

Puuhan se siellä vihertää... leikkipuu.


Luulen suunnistuksen olleen kiitos itselleni... pikkulapsemme on hyvin sielukas pieni ihminen ja tykkää puuhata kaikenlasita. Eilen illalla nimittäin, en leiponut kuten epäilin voivani tehdä, vaan puuhastelin. En tiedä, mistä tuutista nuo Rocky Roadit ovat esiin tulleet, ehkäpä vaikka viralliselta suomikotoilijalta (Harkki) tai vaikkapa Strömsöstä, en tiedä. Itse olen kuitenkin niitä thenyt jo kauan.

Tällä kertaa kevyesti keskellä iltaa:

400 g sulatettua Fazerin sinistä
ripaus murskattuja suolapähkinöitä
tipaus rouhittuja turkinpippuria
kipaus särjettyjä amerikanpastilleja
pupaus leikeltyjä vaahtokarkkeja

Muottina Iloleipurin pieni silikoninen muffinsipelti ja tikkuina pätkittyjä grilltikkuja. Taisi meitä neljä mutustelijaa olla... ai mikä BMI?


Jäljellä olevat


Ja kamera kun kerran kädessä oli, ikuistin vielä yhden näkymän:



Olemme ostaneet kahdeksankytluvun lopulla silloin "ei-niin-muodikkaan" liinavaatekaapin, astiakaapiksemme. Edelleen se palvelee samassa tarkoituksessa, tosin sen päällinen on useimmiten keräilypiste, kuten nytkin. Oikeasti siinä on paikka kahdelle Saves-kynttilänjalalle, missä ne lienevät nyt? Ei tietoa, niiden sijaan siinä ovat  Festivot ja suuresti tykkäämäni jalalliset lasiset kakkuvadit. Huom! Yksi vati luovutti jalkansa ja lepäilee tuossa oikealla. Voisko joku kiinnittää sen jalan?

Taustalla näkyy työmaani, loputon määrä maalista puhdistamiani ovilistoja ja taustana on luonnollisestikin tapetoimaton itseripustettu pinkopahvi. Odottaa tapetti-inspiraatiota ;) 

Ihanaista sunnuntain jatkoa arvoisat lukijat!
Lämmin kiitos 
mieltä lämmittävistä kommentoinneistanne
ja tervetulotoivotus 
seuraan liittyneille uusille lukijoille!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hyvää mieltä Villiviiniltä

Villiviiniltä sain pyynnön kertoa 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa ja lähettää pyyntö eteenpäin. Kaunis kiitos, Villiviini, lämmitti mieltä:)

Ilman muuta on selvää, että olen onnellinen läheisistäni, he tuottavat minulle roppakaupalla hyvää mieltä. Jo ennen rippikoulua aloin seurustella siippani kanssa, silloin vanhan talon vanha mies oli mukava yläasteikäinen kiehtova poika, nyt ollaan vanhan talon vanhoja asukkeja ;) höh mitään vanhoja olla, keski-ikäsiä korkeintaan. Ollaan saatu aikaan maailman parhaat meidän lapset :)Yhdessä ollaan koettu koviakin, ollaan selvitty kaikesta, toki kolhuin, mutta kokonaisina. Hyvä mieli.

Läheisesti lähi-ihmisiin liittyy myös kotimme, vanha talo. Loputon työmaa ja nyt alettuani toipumisen on taas paljon, mihin tarttua. Pystyn näkemään koko ajan uutta (kaikkien vanhojen lisäksi...) tehtävää, sairastaessani en edes nähnyt vikoja tai puutteita. Vai johtuneeko tuo tämänhetkinen näkeminen kevätauringosta? Pihn ja puutarhan rupsuttelut ja kuvaaminen nautituttavat myös. Hyvää mieltä siis joka tapauksessa.

Yksi hyvän mielen tuoja on työ. Teen työtä, josta tykkään ja jossa olen hyvä. Näin yksinkertaista se on. Tykkään mennä töihin. Hyvällä ja odottavalla mielellä joka aamu :)

Kummallista, kuinka tuo terveys nyt vain korostuu, nimittäin ollessani sairaana en juurikaan pystynyt harrastamaan, ei ollut voimia. Voimat ovat sinnekin palanneet. Luin jostain jotakin haastattelua ja tämän haastatellun mielestä ihminen tarvitsee asioita joille hän on harras – harrastuksia. Minusta tuo oli niiin osuvasti sanottu. Hyvää mieltä harrastuneisuudesta.

Ja miten ihana on huomata, etteivät ystävät ole hylänneet tai unohtaneet, vaikka olen ollut piip... Ihanat rakkaat ystävät ovat ja pysyvät, paranevatkin vain. Hyvän mielen tuojat.

Yksi hyvän mielen tuoja ovat käsityöt, niin monen vuoden jälkeen. Olen ottanut kauniiseen käteen niin virkkuukoukun, sukkapuikot kuin ompeluneulankin. Opettelen uudelleen asioita ja uusia asioita, nautin saadessani aikaan näkyviä ja käyttökelpoisia tuloksia. Ja siihen toki liittyy Pinterest, tämä iki-ihana aikaimuri. Onneksi on myös blogistanian maailma, loputon :) Tätä kautta löytyy uusia hienoja ihmisiä, joista muuten ei ehkä olisi kuullutkaan. Hyvä mieli edelleen vaan.

Ja tällä kertaa viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä hyvän mielen tuojana on luonto. Metsä. Kallio. Sadetaivas. Tunturi. Polku. Kivi. Tulet. Läheiset. Siniivas. Vesi. Sammakonpoikaset. Tuuli. Aurinko. Lumi.Linnunlaulu. Ketun jäljet. Sade. Tähtitaivas. Loputtomiin hyvää mieltä. 

Juuri nyt taustalla soi Remu ja Täysikuu, olen jo sen verran kunnossa, että jaksan työn hälinän jälkeen kuunnella musiikkiakin hiljaisuuden sijaan, hyvä mieli kuplii. Musiikki on minulle pikkasen hankala juttu. En kuuntele musiikkia, juuri ollenkaan. "Kultaisella 80-luvulla" kuunneltiin paljonkin musiikkia, yllättävästi varmaankin, Juicea, ehdoton lempparini kautta aikojen, armoton sanaseppo, ja jossain määrin kuunneltiin Hectoria ja vaikkapa Froikkareita. Entä voiko olla 80-luvun nuori ja olla ollut kuuntelematta iki-ihanaa Dingoa sifonkihuivit hulmuten? Hymyä ja hyvää mieltä edelleen.

Yksi erikoisuus kuuntelussani on ja se on puhelimeni soittoääni, Expatriaten Gotta get home. Sen poimin keskilapsen joltain älämölömaratonilta ja se kolahti. Kannattaa kuukeloida. Hyvä mieli tihkuu aina puhelimen soidessa :)

On hankala valita blogit, joille lähettää tämä eteenpäin, mutta te viisi olette juuri nyt ne, joilta haluan kuulla hyvästä mielestänne.

Siis, olkaat hyvät:
  • Katja blogissa Päivänpesän elämää
  • Kati Kirahvilassa
  • SuperSanna Riuttalassa
  • Outi, Sinise talo emänt
  • ja vielä Tilkunviilaaja
Jään odottamaan;)

No johan on hyvä mieli, kun sain viimein tämän eetteriin.









torstai 15. maaliskuuta 2012

Kevät se taitaa tulla

Huh, säryt meni, töissä tänään kaikin käytettävissä olevin aivovoimin. Enkä edes puhellut pehmoisia, kait :) On ihanaa olla työssä, josta pitää ja palaute tulee heti. Lempparityössä siis.

Tänään töistä tullessani satuin kurkistamaan kukkapenkkiin auton viereen. Mitäs sieltä pilkistääkään? Tasan sama juttu kuin viime vuonna, tosin ekan kuvan noista laitoin tänne vasta 4.4, silloin ilman lunta. Näitä ei vain voi olla dokumentoimatta.


Päivänkakkara näyttää olevan ikivihreä... ja naapuruston kissapopulaatio käy penkomassa meidän kukkasipuleita syksyisin, syytä en tiedä, mutta jäivät kiinni ns. rysän päältä.

Kaikkea kivaa sitä kokeekin, kun talossa on pikkulapsi. Tänään ruokapöydässä katseeni tarttui kynttilänjalkaan. Nostin sen kuvaa varten valoisampaan paikkaan, samalla jäivät ruokapöydän päälliset ikuistamatta:


Tuo on lukko. Lukolla on kynttilänjalkaan kiinnitetty lasipurkki. Avain on kuulemma hukassa...

Vielä huominen, sitten ihanainen viikonvaihde kotona rakkaiden kanssa (yhtä uupuu tosin). Voisikohan sitä jo toteuttaa aiemman suunnitelmansa ja leipoa vaikka jotain, eihän edellisestä kerrasta taida olla vuottakaan...

Haistellaan, josko leivon

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Toipumislomalla



Kuuden päivän migreeniputki on saatu poikki. Työterveyslääkäri passitti sairaalaan, tippaan. Ei enää työnteosta tullut mitään kun olin vain lääkepöllyssä ja todistetusti puhuin pehmeitä. Ja tänään on toipumispäivä, saan unetkin tasapainoon. Aloitin unet jo eilen illalla tullessani sairaalasta, heräsin virkeänä seitsemältä. Aurinkoinen aamu tervehti ilahduttaen eilisten sade-paiste-tuulitemppujen jälkeen.

Vanha mies oli käynut sairaalastanoutoreissullaan paikallisessa saksalaiskaupassa. Pikkkulapsi oli toivonut itselleen jotain kukkien siemeniä ja sieltä löytyi kiva pussi, päällä luki pikarililja ja kaunis kuva kukasta. Sanoin, ettei tuo kyllä ole pikarililjaa nähnytkään, sanoisin ennen revonhännäksi. Pikaisen kuuklauksen jälkeen kävi ilmi kukan oikeasti olevan revonhäntä. Ja näitä ne saksalaiskauppiaat ovat myyneet jo ainakin vuodesta -07... Ei siinä mitään, kiva kukka ja edulliset siemenet, nähtäväksi jää itäminen ja kukkiminen ;)





Ja hei, neilikat ovat voimissaan vaikka tässä kuvassa on vain ne pienet katkenneet kukkavarret. En tiedä, josko olen aiemmin näyttänyt tuota lamppua. Porakoneen posliiniterällä reiät teekannuun, kermakkoon ja sokerikkoon ja siitä johto läpi. Varjostin kirpulta, pitsiliina omista jemmoista. Olen tyytyväinen.




Ja vielä, minun migreenini on luultavasti lähtöisin siitä kilpparileikkauksesta, tai tarkemminkin hormonimyrskystä, jonka se ja "tämä ikä" saivat aikaan. Ei mitään näköoireita, ei pahoinvointia, vain jumalaton kipu ja hajuherkkyys. Eilen mennessäni sairaalaan minulla oli vasen puoli päästä niin krampissa, että oikean puolen suupielikin oli pari senttiä vasenta alempana. Olin muuten näky...


Ja palataan linjoille, näkymään :)


Ps. Nuo kuvat tulevat sitten, kun saan yhteistyön kameran ja tietokoneen välillä toimivaksi:)

Edit. sain lisätyksi kuvat, ne on otettu pikkulapsen kameralla ja olisivat voineet olla paremmatkin, hmpf. Ekassa kuvassa on myös lempparikukkieni siemeniä :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ihana, ihana sunnuntai

Päivä on ollut niin keväinen ja sitä varten hankin eilen uuden lelun itselleni.

Tiedättekö sen sellaisen hakkurin, jolla hakataan jäätä. Satakuntalaisittain sanoisin sitä petkeleeksi pitkällä varrella, petkeleellä hakataan sallattia, yleiskielellä sanottuna rosollia, siinä sellaisessa puukaukalossa.

Ja minä olen saanut sydämeni kyllyydestä hakata jäitä pihalla. Meidän pihaamme kun ajetaan sellaista loivaa ylämäkeä olevaa tietä ja näin keväisin se on peilikirkas sulavien lumien vesien vuoroin sulaessa ja jäätyessä. Siinä sitten on kiva peruutella pois pihasta alamäkeä peiliä pitkin luistellen, minä päätin olevan viimeinen peilikevät ja hankin hauiksenkiristäjän. Tai ainakin siltä tuntuu, kädet tärisevät vieläkin hakkaamisesta. Kirotusvireitä yritän korailla...

Otin muutaman kuvankin, todistusaineistoksi itselleni. Minä nimittäin en luovuta. Tälllä kertaa hankin todennäköisesti kestäviä kukkia... Niitä riitti kahteen maljakkoon, molemmat kun ovat ajalleen tyypillisesti kapeasuisia:




Ja kun ilman silmälaseja veitsen kanssa heiluin, pakkausta avatessani osuin tietenkin kukkavirkistepussiin, Siinä OLI nestemäistä virkistettä, mahtaneeko virkistää kynsien kasvua?

Olen tässä pohtinut, että meillä oli hiiriä. Kunnes meillä ei ollut hiiriä, vaan meillä oli rottia. No, ei ole rottia enää, meillä on kettu. Mikä on se seuraava? Susi?

Sitä odotellessa voin esitellä meidän lemmikkihiiremme (olisi hänet toki voinut putsata ennen ensiesiintymistään).



Hän on niin mahdottoman ystävällinen kädelle. Ei tule ranne kipeäksi hänen silittelystään. Ei hän enää nuori ole, meidän yhteiselomme on kestänyt jo varmasti yli kymmenen vuotta, uuden koneen tullessa vain pitää hankkia taas yhdenlainen uudenlainen välikappale. Ja taas kehrätään. Tai siis ?

Mukavaa alkavaa viikkoa meille kaikille, nautitaan keväästä :)





PS. Ja se Pinterest on kamala paikka, sinne voi upota koko päiväksi ellei pidä varaansa ;)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kirppukierros


Mitä tämä on? Taas kotona koko päivän?

En valita.

Jack&Jonesin kirkkaanvihreä kauluspaita
vanhalle miehelle
(ellei oilisi kelvannut hänelle,
olisin surutta pilkkonut sen ompeluksiini,
mikä kuosi, saa ihailla!).





Kolme pientä kakkuvuokaa,
yksi projektiin ja pieni pärekoppa
ei vaan voi vastustaa).





Iittalan pallokynttilänjalka, vihreä,
vihreiden kokoelmaan.



Tom Tailorin ruutupaita pikkulapselle
(kiitos äiti!!).




Käsinvirkattuja pitsejä,
punaisia nappeja ja metallivetskareita,
projekteihin.


Pieni lasinen jalallinen lautanen, kokoelmiini.



Snapsilasi kokoelmiini.



Kaksi kivakuosista tablettia pussukkaprojektiin.



Kuten kaikki nyt näkevät,
niin kaikki on hankittu tarpeeseen :)
Hyvä päivä siis.

Yksi juttu, josta kuitenkin valitan,
on kirppareiden vaihteleva taso.
Ei se mitään,
ideaan kuuluu valikoiman vaihtelevuus,
ihan ookoo.
Mutta ne hajut.
Joo joo, olen hajuherkkä 
(en kuitenkaan sairastu hajuista),
 mutta rajansa silläkin.
Yksi suuri suosittu paikka oli
viimeistä kertaa kohteenani.
Loosit täynnään kummallisia nyssyköitä,
joita olisi voinut luulla vaatteiksi,
kaikki paikat sikin sokin ja mikä pahinta,
siellä haisi paska
Se haju korostui mennessäni seuraavaan paikkaan.
Siellä oli raikasta, siistiä ja puhdasta,
kysyinkin josko saa antaa palautetta.
Kuultuaan palautteeni
he pyysivät sen vielä kirjallisena pomoaan varten.
Jäi mukava olo meille kaikille.


No, näillä tänään, palataan taas linjoille,
on nimittäin
(kiitos vain):)



PS. Sain ystävältä juuri nostettua kuhafilettä,
nyt herkuttelemaan:)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Tsirpat vislaa...


...kuten hyvä ystäväni tuolla naamakirjassa sanoi. Ja niin ihanan oikeassa olikin. Pienten sydäntensä riemusta tintit vislailevat pihapuissa, jostain luin jo mustarastaistakin. Sen viheltelyä jo kaipaankin

Joku meillä odottaa kesää:


Joku toinen taas ei niinkään, vaan nauttii ihanasta kevään tulosta, pisaroittain.

Minullahan on luksustilanne silittämisessä, vanhan talon vanha mies silittää kaikki pyykkimme. Tässä eräänä päivänä hän kysyi, josko voisi jo vaihtaa uuden päällisen lautaan.


Jotain minä osaankin, vaikka noita taidonpuutteita on tullutkin esitellyksi. Osaan ommella suoraa saumaa, joskus jopa kaarteitakin.


Viisi koneellista pyykkiä onkin juuri tullut kuivurista, laudan testausta siis luvassa.

Arvonnan voittajakin ilmoittautui, vasta tänään(!) sain paketin postituskuntoon, hmph! Huomenna postiin :)

Ompelin myös päällisiä tyynyihin niistä mahdottomista materiaalivarastoista, joita minulla laatikoittain on. Kuvaan ne jollain toisella kertaa, päivänvalo on just nyt loppu, punertaa enää.

Lisäksi olen pelastanut lukuisia viherkasveja kuivuuteen kuolemiselta. Kaikki päivän lehdet on luettu kannesta kanteen, myös uusin käsityölehti. Oven karmien kolot on kitattu hiontaa ja maalausta odottamaan. Uuden huivini langat on päätelty, ontelokude pitsimattoon keritty. Lankakori inventoitu. Nettipelejäpeliä pelattu, ennätystä en sentään saanut puhki. Uusi presidenttimme vilahti telkussa hetki sitten.

Jostain varmaan huomaa, että olen ollut päivän kotona. Toinen postaus jo tänään, hups. Laiska töitään luettelee ;)

Huomenna en sitten kirjoitakaan mitään, olen turvallisuuskoulutuksessa (mikä sana!) koko päivän ja jonkun pitää siivotakin. Ja jos vaikka leipomaan innostuisi, sainhan ompelukoneenkin ekaa kertaa sitten elokuun esille, miksei voisi kokeilla leipomistakin. Jää nähtäväksi.

Nyt, vietetään kaikki ihanainen viikonvaihde!

Kirpulla kävin...

Ja kirpulta taas lasia kotiin kannoin...




En vaan voi vastustaa silmäni mukaista lasia. Yleensä lasi on kirkasta, joskus myös vihreää.  Pienillä kolikoilla nämä.

Ja muutamalla kohtuullisella kolikolla nämä:




Pienten läpimitta on 10 cm, ison 18,2 cm
ja ennestään minulla on 12,7 cm kokoisia

Tarkkasilmäinen näkee, että kyseessä ovat samat lasikipot,
kyse on vain taidottomuudesta kuvaamisessa (-kin;)).
Ajassa eroa pari minuuttia,
tila on sama, kuvakulma eri.
Ja mikä hauskinta,
mietin punaista esiintymää yläkuvassa.
Ei lähellä ollut mitään punaista,
mistä se tulee? Oma paita...

Harjoittelen lisää :)