sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Selvisin


Olen linjoilla jälleen.

Mitä minä täällä teen? Ulkona on upea ilma. Olen omissa oloissani. Linnut livertävät kilpaa. Valkovuokot voisi ikuistaa, ne kukkivat ainakin näin ikkunasta katsoen upeasti. Muutkin kukat puskevat kilvan vihreää kevään voimalla. Pihalla on lämmin, ainakin naapurintäti kulkee  t-paitasillaan. Mitä minä täällä teen, kysynpä vaan uudelleen!!

Ja vastaan, en mitään. Juon viidettä kahvikupillista. Olen. En tee mitään, en saa kiinni mistään. Palelen. Aurinko lämmittää lasin läpi. Kaamea kaaos ympärilläni, kirjaimellisesti. Minulla on ollut vuorokausi aikaa vaikkapa vain imuroida. Imuri odottaa edelleen keskellä lattiaa, näyttääpä jopa mulkoilevan tänne päin syyttävästi. Ja minä vain naputtelen tätä konetta. Luen blogeja. Pelaan idiootteja pelejä, Gold Strike ja sensemmoisia typeryyksiä. Iltapäivälehdet. Naamakirja. No hei joo, jotain teen, pyykkikone pyörittää varmaankin kuudetta koneellista ja kuivuri samassa tahdissa. Bloggeri pätkii, suojelee kuulemma konetta niin. Kuka minua suojelee?

Leikkaus meni hyvin. Puoli kahdeksan sanoin heiheit. Illalla varttia vaille kahdeksan tapasimme seuraavan kerran. Toinen meistä oli aika, etten sanoisi, sekava. Ja kyllä, kuolema oli käynyt varoittelemassa olemassaolostaan. Luin sen hänen kasvoiltaan, kasvoilta, joiden piirteet ovat niin kovin tutut. Samoja piirteitä olen katsellut kahteenkin kertaan, kuoleman merkitseminä. Kaksi tärkeää kuolema on minulta ottanut. Tällä kertaa kuolema ei onnistunut. Minä riemuitsin. Puhuin hiljaa, silitin kättä, hyrisin. Ja nyt itken. Miksi? Vihaisena niille kuoleman kasvoille, miksi miksi. Vanha tuska palasi niiden kasvojen myötä. Oi miksi?

Perjantai oli erikoinen. Mikään normaali ei toteutunut.

  • Kilpparilääkkeet kotona.
  • Puhelimen laturi kotona.
  • Sairaalan kahviossa luvattoman töykeää palvelua.
  • Päivystys antoi minulle lääkkeet.
  • Kävin kaupungissa, tuhlasin rahoja, joita minulla ei ole.
  • Kysyin kiinnostavaa kirjaa tavaratalon kirjaosastolta, on kaksi kappaletta, kukaan ei vain tiedä niistä enempää, kukaan ei osaa käyttää sitä niiden kirjaohjelmaa, josta voisi katsoa vaikka kirjan kannen... ei löytynyt.
  • Kahvilassa taasen sitten aivan loistava asiakaspalveluihminen, huikea!!
  • Kirpulta maripaita, iskemättömät kengät, Mussla-lusikoita (?), lehtikori rottinkia, vihreää lasia, nappeja, vetoketjuja, pitsiliinoja...
  • Pari upeaa vaatekappaletta tavaratalon naistenosastolta itselle, pikkulapselle Karhukirjeitä.

Ja ne muutama sata mummoneliötä jotka tein isäni sairastaessa, saivat jatkoa. Virkkasin niihin yhtenäisen luonnonvalkean uloimman reunan, en vielä toki kaikkiin. Istuin yhdestä eteenpäin päivähuoneessa, katselin telkkua, virkkasin, lueskelin lehtiä ja kirjoja ja olin. Vain olin. Yksi tärkeä hetki oli Veteraanipäivän pääjuhlasta taltioitu ohjelma. Sen katsoin kokonaan, kunnioittaen ja arvostaen edelleen veteraaniemme panosta ja häveten samalla tämän päivän päättäjien piittaamattomuutta viimeisten veteraaniemme kohtelusta.

Kävin juttelemassa hoitajien kanssa, pyysin muistamaan minua tärkeän sängyn tullessa osastolle. Lupasivat. Aina välillä he kävivätkin luonani ikäänkuin kertomassa, ettei vieläkään. Kiitos heille siitä. Hoitajat lainasivat minulle puhelimeen laturiakin, olisi tainnut vähän jännittää kotimatka ilman puhelinta. Kävin vielä kahvilla, sama töykeä linja kahvilassa jatkui, ei hymyn häivää, ainut mitä rahastaja sanoi, oli viisikahdeksankymmentä. Käsittämätöntä.

Lähtiessäni huojentuneena sitten illalla myöhään kotimatkalle soitin tärkeät puhelut, kaikki hyvin, leikkaus onnistui ja nyt on vuorossa lepo.

Ajoin kotiin radion nupit kaakossa, etten vaan ala ajatella. Jos tuli tylsä piisi, kanava vain vaihtoon. Jossakin kappaleiden välissä autoni pimputti jotain pimpotustaan, bensa loppumassa, onneksi pimpotti, olisin ilman sitä jäänyt jonnekin metsänpuskaan yömyöhään, nyt kurvasin vaan tankille, nupit edelleen kaakossa. Jos joskus sanotaan, ettei maaseudulla ole enää poliiseja, niin totean vain, että nytpä oli. Nupit nimittäin myös jäivät kaakkoon mennessäni tankkaamaan ja maija kierteli autoani aivan kuin pohtien, pitäisikö rouva puhalluttaa... eivät puhalluttaneet, päästivät menemään, päitään pyöritellen.

Matkalla tapasin muutamia peuroja, parit rusakot ja joutsenia. Menomatkalla olin jo nähnyt töyhtöhyyppäparin ja leivosia ilmassa leikkiä lyömässä. Aamuvarhaisella mennessämme sairaalaan näimme kaksi seuruetta kurkia, yhteeensä yksitoista kappaletta kurkia, alkuluku siis ja sitä myötä hyvä enne;)

Hitsi, että tämä on terapeuttista tämä kirjoittaminen, ajatukset jollain lailla jäsentyvät tässä samalla. Ja kun jo näin hyvin menee, nappasinpa pari kuvaakin:






Yläkuvassa Kiertin langasta virkkaamani tiskirätti ja herneenversoviljelmä kahvikuppini seurassa ja alakuvassa pisiliinoja ja reunapitsejä kirpulta.

Samassa kuvassa ovat myös saksalaiskaupasta ostetut ranskanpastillit, ne ovat paljon paljon parempia kuin fasun tai pirkan pastillit, eivät ollenkaan niin terävästi minttuisia ja sitäpaitsi ne ovat isompiakin...

Puutarhurini on ottanut kiinni naapuriin pyrkineet rahapuut ja ihan vähän vaan leikannut niitä. Kuvastanee leikkausten määrää se tieto että hänhän harrastaa bonsaipuiden kasvatusta... hmpf... eivätpä enää pyri ainakaan naapurintädin hoiviin...

Taimia taitaa olla jo kolmisensataa kasvatuksessa, onneksi on paljon eteläikkunaa ja vintillä puisia varastohyllyjä taimihyllyiksi.

Sain purettua tuskani tässä kirjoittaessa.

Kiitos teille lukijani kannustavista kommenteista edelliseen postaukseeni, ne olivat mielessä matkalla, kiitos :)

Hei, vaputellaan ja iloitaan, toivotaan mukavaa vappua meille kaikille :)


PS. Olihan sekavaa, mutta tarpeellista.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Raskassoutuista

Olen lähdössä tekemään yhtä niistä kovin raskaista asioista, viemään läheiseni syöpäleikkaukseen. On jotenkin niin uskomattoman raskas olo, mietin tätäkin kirjoittamista monelta kannalta, päätyen kuitenkin kirjoittamaan. Haluan saada tämän muistojen kirjaan.

Leikkaus on heti huomenaamuna, klo 7 pitää olla Leiko-osastolla (leikkaukseen kotoa). Vaativat leikkaukset tehdään kuulemma ekoina, tämä on siis sitä, vaativa leikkaus. Mutta jos ennusteet pitävät paikkansa, ei siis tarvita muuta hoitoa kuin tämä leikkaus ja siitä tulevat elämänmuutokset. Toivomme. Olimme jo alkuviikosta sairaalalla tekemässä etukäteisvalmisteluja ja nyt sitten mennään.

Olen alkuviikon ajan ollut voimissani ja tehokas, en ole antanut itselleni lupaa ajatella, tosin ei olisi ollut aikaakaan. Tänään sitten onkin aikaa ajatella ja seurauksena tulikin romahdus, olen aivan loppu. Onneksi kävin ikiomassa lempiterapiassani, kampaajalla. Hänellä puolestaan on edessään viimeinen sytostaatti ja sitten pienen tauon jälkeen vielä säteet. Puimme tilanteet ympäriämpäri ja kevyemmin mielin tulin kotiin, pöhköä kyllä.

Minun pitää kuitenkin koota vielä itseni ennen lähtöä, siksi tätä kait kirjoitankin. Kilpparilääkemuutokset ovat vain ja ainoastaan pahaksi keholleni ja mielelleni, niitä pitää alkaa muutattamaan. Työterveyslääkärille, jonka asiaa pitäisi hoitaa, ei vain saa aikaa, pitää siis mennä yksityiselle. Kieroa huumoria varmaan, mutta tilasin tässä välissä ajan itselleni, jotain niin kieroa kuin vappuaatoksi... sille sitten varmaan skoolataan parilla lasillisella vaaleanpunaista sampanjaa.

Mitä sitten jos pää repeää?

Meillä kävi yksi tamperelaistunut blondi-insinööri myymässä Tampin. Haalareissaan ja teekkarilakissaan. Voi tätä nykyajan nuorisoa, ei me vaan silloin tuolla lailla ;) Ja sitä paitsi, se insinööri tuli täysi-ikäiseksi, täytti täydet kakskyt vuotta, auh!

Miksi meidän rahapuut näyttävät
niin kovasti hakeutuvan kohti naapuria?


Ja puutarhatiedotus vielä. Tulppaanit ovat jo näyttäneet nuppujaan, unikot ovat jo tuuhealehtisiä, ekat hiirenkorvat löydetty, krookukset ovat lakastumassa (paitsi naapurin krookuspuskat vain aina vaan rehottavat :I), aamuisin herää lintukonserttoon. Viime yönä oli jälleen pakkasta.

Tässä vielä elämänvoimaa, elämänlangan kasvua ennen potitusta:


Käsi kuuluu vanhan talon vanhalle miehelle, puutarhurilleni siis :) Taustana aito oikea vanha Kupittaan saven kakluuni vuodelta jotain sata vuotta sitten. Murentunut sisäosiltaan, käyttökiellossa siis. Meillä on näitä kaksi, tuollainen kymppitonni tarvittaisiin niiden kunnostukseen, vain...

Hei aurinko pilkistää sateisen päivän jälkeen, on mukavampi ajaakin. Palaan linjoille viikonloppuna, luultavasti, näyttää siltä, että saan olla eikun siis joudun olemaan viikonlopun ihan yksiksein kotosalla voimia keräten...

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Jäässä

Jos pari postausta sitten olin sateesta onnellinen, nyt en ole. Siellä sataa jääkylmää vettä!! Ei mikään leppeä kesäsade, vaan suorastaan jäinen sellainen. Ja samanlainen on oma oloni, kilppari menee sataa ja tuhatta mutta oireet ovat vajiksen, jäässä ytimiä myöden. Käytän edelleen öisin sähköistettyä lämpöpatjaa... Vanha  mikä vanha. Ai niin, keski-ikäinen siis...

Kirpulla taas poikkesin, lämmittelemässä. Lasia jäi taas hyppysiin, samoin ihanainen muovikannu, litran vetoinen..



Lisäksi huomasin kantavani kotiin taas paria kirjaa, projekteihin tarkoitettuja. Sitten kun kotona istuin alas kirjoja tarkemmin tutkailemaan, huomasin, ettei niitä voi pilkkoa, ne ovat aivan liian hienoja siihen. Niistä tuli siis taas hyllyyn täydennystä ja jäin ilman projektikirjoja. Ajattelin nimittäin kokeilla Virpin käsien jäljen kopiointia, katsohan TÄTÄ ja ihastele samalla muitakin hänen taitavien käsiensä ja ehtymättömän ideavarastonsa tuotoksia. Saa taputtaa!!

Ollaan saatu myös uutisia tästä läheiseni syöpämöröstä. Toistaiseksi ainakin se on paikallinen mörkö, joka voidaan leikata. Hyvää osviittaa jatkosta toivottavasti antanee hoitosuunnitelma, jonka mukaan ei tarvita säde- tai sytostaattihoitoja. Kaikenlaisten kuvausten mukaan mörkö ei ole levinnyt siis. Kokemuksesta tosin sanon, että "vielä". Mörköä nimittäin häädetään samassa paikassa, jossa isäni syövän leviämistä ei tiedetty ennen kuin olikin jo myöhäistä. Ei huomattu tutkia, näes.

Kaikesta sateesta ja muusta huolimatta, vietetään mukava viikonloppu ja toivotaan lämmintä sunnuntaita!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Juttutuulella


Vanhan talon vanha mies on ollut ihana. Hän on vaihtanut mullat meidän viherkasveillemme. Pikkaisen erikoisin työkaluin kuitenkin:


Meillä on muutamia vanhoja suuria pullojukkia, ne ovat saaneet jo pitkään kasvaa rauhassa omissa ruukuissaan. Irrottamiseen tarvittiin sahaa, ruukku piti sahata irti, mikään muu ei tehonnut. Näin meillä siis kukkia hoidetaan. Ja kukkien hoidosta puheen ollen, arvatkaas kuka ne sadat siemenet on kylvänyt ja koulinut... alkaa kirjaimella "v"...

Olen vuosia sitten ostanut huutonetistä itselleni saumurin. Sen langoittaminen on ollut minulle ylivoimaisen vaikeaa, vaikka olen ennenkin saumuroinut ja langoittanut, ei vain onnistunut, millään. Nyt sitten päätin ottaa saumurin esiin ja olla langoittamatta sitä, ajattelin näes leikata sillä pari pussilakanaa matonkuteiksi. Ja arvatkaas mitä! Siitä pääsi ne savut karkuun. Vein hänet huoltoon saadakseni uudet savut tilalle, katsotaan onnistuuko vai onko hänen tarinansa lopussa.

Ja tattadaa tätä ihanuutta, minua on muistettu.


Kiitos, Äiti Aurinkoinen :)

Kiitos, Katariina ja Anniina, blogista Aika kivoja :)


Lisäksi Käsityöäisen kotoa tuli Hyvän mielen haaste, haaste kertoa hyvää mieltä tuottavista asioista. Ja jos on jo ennen vastannut tähän, kuten itse olen, tulee kertoa viisi asiaa lisää, tässäpä minulle hyvää mieltä tuottavia asioita:

1. Mahdottomat määrät kirpulta tullutta ihanuutta, odottamassa tuunaustaan tai muuta käsittelyä
2. Vielä mahdottomammat määrät lankoja ja kankaita odottamassa samaten käsittelyään
3. Kirjat, kirjat ja kirjat
4. Kirpparit, minulle sopivat ostospaikat
5. Fillarointi. Olen koko ikäni fillaroinut ympäri vuoden, nyt on ollut puolen vuoden tauko. Keho kiittää uudelleen aloittamisesta, lihakset huutavat happea ja maitohapot pyristelevät jaloissa. Onko jotain vikaa jossain, kun ensin reidet kramppaavat ylämäissä ja sitten kun se helpottaa, tuntuu maitohappohyökkäys hartioissa?? Hartioissa? Täh?

Ja kun juttulinjalla ollaan, kerron vielä yhden jutun. Minullapa on kuudensadan euron arvoinen kahvipaketti. Tosin se on vain sata grammaa sisältävä. Sellaisen saa, kun vie autonsa merkkihuoltoon ja vaihdattaa vielä pari katsastuksen läpimenon kannalta merkittävää pikku osasta. Kuussataa ja kahvipaketti, tack och adjö :)

Ja joo, lääkitys on aivan pielessä. Jo minulla sitten ehtikin olla muutaman viikon ajan ihan hyvä olo. Ihmekös tuo kun hormonit kirkuu punaisella! Tralalaa vain :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ai jai jai Räntä lentää

Voi kuinka räntä voi lentääkään!! Freukkarit nousivat mieleeni puskiessani fillarilla läpi tuulen ja tuiskun.

Vein aamulla auton huoltoon ja monien värikkäiden vaiheiden jälkeen löysin itseni keskustasta fillarin selästä räntäsateesta.

Ah, mikä ihana tekosyy poiketa kupilla kuumaa. Freukkarit laulavat tyhjästä tuopista, itse päätin oleilla täysine kuppeineni.

Tutkailin iltapäivälehtiä, seurailin kanssa- ja ohikulkijoita, nautiskelin kupposestani ja vain olin. Parhautta näin keskellä työpäivää, joskus näinkin :)

Lumisadetta ylellä...
Ja nyt istun jo tyytyväisenä töissä koneeni takana, pitänee ahertaa myös...

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Vanhoja kuvia

Löysin netistä tällaisen kivan kuvienvanhennusohjelman, tässä kotimme:



Ei pidä säikähtää kirjainmerkkien paljoutta, vaan siitä poimitaan se "selaa" ja valitaan kuva ja sen alta klikaten oohelma vanhentaa valitun kuvan. Näppärää :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Sunnuntaiuutisia

Auringon paisteessa olen tänään ollut pihalla vetreyttämässä haravointilihaksiani. Pikkulapsihan sen jo aloitti viikolla, kysyi eräänä iltana josko saisi mennä haravoimaan. Ihme lapsi. Annoin armollisesti luvan. Minä siis jatkoin siitä, mihin hän pääsi ja keräsin superpulkkaani kaikki roinat kompostoitavaksi. Vanha mies sitten ne vei eteenpäin :)

Aurinko kun paistoi, otin kameran mukaani. Kas näin:

Liljaa, maksaruohoa, krookuksia,
jotain mitä lie,
ruohosipulia ja ruutuviljelyä

Talvehtinut (oli ennen pinkki) kastelukannu,
kakkos- ja kolmosportaat,
betoniteelmät ja tinnerikannu.
Olin eilen töissä,normaalista poiketen, aamukahdeksasta alkaen. Ihmettelin yksinoloani, kunnes minulle soitettiin, että saisiko sen alaoven avoimeksi, en olisi ihan yksin ;) Helpotti yksinäisyyteni... loistavaa seuraa.

Kaikki kullanmurut olivat viikonlopun aikana peräti kaksi tuntia yhtaikaa kotona, ison ja pienen kanssa saimme olla kokonaisen vuorokauden yhdessä. Eilen illalla katselimme porukalla "Piiat", kirja vielä odottaa lukemaan. Näperryskäsityöt etenevät hiljalleen, niistä toisella kertaa. Huomenna taas töihin, en pidä tällaisista yhden vapaapäivän jutuista, keho kiljuu vastaan.

Tulevalla viikolla palaan langoille tunnustusten merkeissä :)

Näkemisiin,

lauantai 14. huhtikuuta 2012

PAREMMAN PÄIVÄN SÄMPYLÄT


PAREMMAN PÄIVÄN SÄMPYLÄT, by isolapsi

reilusti ruislesettä
1/4 reilusta pellavarouhetta
1½ l vettä

3 pss kuivahiivaa

pakasterasiallinen puolukoita
vähemmän pofiberiä (siis sitä semperin perunakuitua)

maun  mukaan suolaa

5 kg:sta porkkanaa raastetta (porkkanat parhaat päivänsä nähneitä), raasteesta osa lounaalle

vehnäjauhoja kaikki pussin pohjat ja vähän päälle

siirappia viisi kierrosta




Pellavan ja rukiin päälle kaadetaan kiehuva vesi, annetaan hetki muhia.

Lisätään pakkasesta purkillinen puolukoita.

Sekoitellaan, lisätään hiivat, fiberit ja suolat.

Porkkanaraastetta laitetaan niin paljon kuin mahtuu ja vaivataan koneella tasaiseksi.

Lopuksi jauhot ja siirapit.

Anna kohota (ei ylitse niinkuin meillä).

Leipaise muutamat sämpyt, paista 200°C ja nauti voin kera. Taitaa tulla nelisen pellillistä ja yhden pellillisen saa päästää tummapaahtoiseksi,kuulemma :)


Nautitaan :9


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Sade


Tätä on odotettu viikkoja, sadetta. Sataa ihan oikeasti, oikeaa vettä. Eilen lämpömittari näytti kahtatoista plusastetta ja nyt mukamas on viileää mittarin näyttäessä vain seitsemää astetta.

Lumi on sulanut lähes kokonaan, viimeinen pilkaus on vielä lumilinnan jälijiltä pihassa. Kukkapenkit sen sijaan kärvistelevät jo kuivina, on ollut niin tuulista. Ensimmäiset krookukset ovat itäseinällä jo nähtävissä valkoisiksi, tulppaanit kasvattavat lehtiään, nuppuja ei edelleenkään näy. Naapurin kateutta aiheuttaneet isot krookukset senkun rehottavat siellä, ikään kuin ilkkuen meille päin ;)

Kasvatusikkunalla kasvaa muutama sata kasvia... ainakin samettiruusuja eri kokoja, tomaattia, kiinansipulia, basilikaa (vaihdan osan niistä appelsiinipuuhun), chiliä, kaktuksia, japaninhumalaa, aitoelämänlankaa, revonhäntää ja mehitähtiä.  Punaparsa odottaa vielä kylvöään, samoin kehäkukat ja krassit omista siemenistä, ruusupavut, kiinanasterit ja auringonkukat.

Yhteistä kaikille on se, että suurin osa on koulittu itse tehtyihin potteihin. Ne, jotka eivät ole poteissa, kasvavat kylvöastioissaan, kukaan ei ole jaksanut niitä muutamaa sataa tainta (vielä ainakaan) koulia.

Potteja varten kakkoskakkosesta tehtiin muotti ja sanomalehteä ympärille ja pohjaksi. Näin saatiin aikaan nelikulmainen potti, joka on mukava laittaa vieriviereen samanlaisten kanssa dynoon, tuollaiseen mustaan tai valkoiseen muovivuokaan, joita joskus tulee ruoan mukana. Yhteen dynoon mahtuu siististi 20 pottia ja ovat vieri vieressä istututukseen asti.

Pitääköhän samettiruusuja latvoa?  Kuoleeko ne järkytyksestä jos niin tekee? Tietääkö joku?

Tiednjanoisena

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen nyt jää taakse

Otin tietokoneen kauniiseen käteeni ja viritin kuvankäsittelytaitoani. Fotarin Elements kasiversio käyttökokeilussa edelleen, tässä tulosta. Kaikesta huomaa harjoittelun puutteen, näillä kuitenkin mennään.

Anoppilan retki onnistuneesti takana. Automatka sujui tiskirättejä virkaten. Jos viime keväänä kuvasin anoppilassa upeita narsisseja, tällä kertaa kukkivat vain krookukset.




Ennen pääsiäistä suunnittelin tekeväni tällaisen keväisen kukkakranssin.


Koko (anteeksi) helkatin valtakunnasta en vain löytänyt tuota pörrölankaa, vihreänä. Kuvan kaappasin Pinterestistäni,  pinterestin linkkisysteemi ei löytänyt alkuperäistä osoitetta minun taidoillani.

Niinpä sitten käytin kranssipohjaan kirpulta hankkimaani vihertävää langantekelettä ja maalikaupan maalisävyliuskoista leikkurilla tekemiäni kukkia ja palloja siimassa. Painoina nappikukat. Pinterestistä, tottakai, oli jäänyt mieleen ilmaisten näyteliuskojen hyödyntäminen askartelussa, rautakauppareissulla olen niitä jo jonkin aikaa napsinut mukaani.

Käsille kun ei rauhaa suoda, kaivoin hillouksiani ja löysin styroxmunia ja kukkia. Nuppineuloilla kiinni ja se oli siinä.

Viime kerralla kynttilänjalka pääsi kuviin pikkulapsen taiteellisessa näkemyksessä, tällä kertaa pääsiäistunnelmissa :)

Mistä lie tänne lennähti, kynttiläjalkaan jäi tällä kertaa kiinni noita näissä keväisissä kokoontumisajoissaan,  niin vain kävi, että naps vaan, siinä oli. Huomaa trendikkään harmaat kutrit.

Taustana keväinen pöytäliina. Ostin sen jostain jättipottihalvennusmyynnistä edullisesti, ajattelin laittaa siihen kaitaliinamaisesti kiinni pieniä pitsiliinoja ja värjätä sen kaiken keltaisella. Enpä tehnyt, aika loppui. Eikä kukaan edes silittänyt  sitä...

Koska kerran kotona saimme yhden päivän rauhassa pääsiäistämme viettää, päätimme tehdä herkkulammasta. Lammas keitetään kertakaikkisen kypsäksi. Liemi otetaan talteen ja siihen lisätään seos, joka on tehty keltuaisista, rasvaisesta jogurtista ja jauhoista. Lihat riivitään vadille ja päälle tuo em. tökötti. Grillivastuksen alle kymmeneksi minuutiksi ja se on siinä, NAM!

Aurinko on paistanut keväisesti, ilma on kuitenkin ollut kylmä koko pääsiäisen. Tulppaanit kasvavat kohisten talon itäpäädyssä, eteläseinällä krookukset killittävät noin seitsemän sentin korkuisina keltaisina. Naapurin krookukset sitä vastoin ovat noin viidentoista sentin korkuisina liilan värisinä kukkapuskina olleet jo varmaan pari viikkoa kukassa. Kateellinen minäni on sitä mieltä, että niillä varmaan talo vuotaa lämpöä kun niin kukituttaa. Nih.

Ensi viikolla saadaan uutta tietoa syöpäpeikon valtauksista, siihen saakka kädet tekevät ja ajatukset liimataan johonkin muuhun kuin peikkoon.

Pakko kirjoittaa tällaista tajunnanvirtaa, pää repeää muuten.

Odotetaan lämpöä,





lauantai 7. huhtikuuta 2012

Vain alitajunnalla on lupa...



Ihmismieli on kummallinen,
ainakin minun mieleni.
Olen käynyt itseni kanssa vääntöä siitä,
miten se ja aiemmin kertomani
syöpäpeikko vaikuttaa minuun.
Ja mitä minä olen tehnyt?
Olen antanut vain alitajunnalleni
luvan työstää sitä asiaa.
Käteni ja ajatukseni
ovat tehneet aivan muuta.
Koko ajan.

Kirpulle piti päästä:


Nappikauppaan siis.
Euron pokkareita hyllyyn, kevyesti keskelle päivää :)

Ja kankaita pit hamstrata:


Kevätväriä taloon




Sitten se suuri asia.
Veljen lapsilla on tulossa synttärit,
leikkimökkiin siis
herkkuja ja kahvikalusto.

Seitsemää sorttia:

Mustikkapiirakkaa
Vadelmakermakakkua
Kääretorttua
Ranskalaisia vohveleita
Suklaapikkuleipiä
Donitseja
Porin plareja

Kuva suurenee klikkaamalla...



Huopaa, puuvillalankoja, maalia, vanua
(Ikean tyynyistä) ja helmiä.
Ja aikaa.
Paljon aikaa,
näillä taidoilla...

Ja vielä pöllötyyny ja hernepusseja.
Kussakin pussissa on
grammalleen kaksisataa grammaa herneitä,
pikkulapsi punnitsi.

Pusseissa on kirjaimet,
joista muodostuu oikeassa järejstyksessä
sankarin nimi,
toisella puolella ovat numerot
yhdestä kahteentoista
(kuten kellotaulu):


Nämä on tehty kierrätyskankaista ja
opettelin käyttämään liimaharsoa.
Tustalla rakennuspaperista
ja kartonkipakkauksista tehty lahjakassi.

Tyynyn pakkasin lahjakassiin
ja herkut astioineen yhteen
ja hernepussit toiseen
itse tekemääni pakkaukseen.


Tukena pakkauksissa on sisällä
isommassa kenkälaatikko
ja pienemmässä teerasia.

Sarjakuvat ovat kannettomasta kirjasta,
joka on odottanut hillottuna
juuri tämänkaltaista projektia.

Hörsöt puuttuu, ne vielä ja sitten paketit matkaan.


Ja koskei pysähtyä voi, niin jotain on tehtävä.

Vanhan talon vanha mies ja pikkulapsi ovat toimitsijatehtävissä painikisoissa. Vihdoinkin siis kotona yksin. Imuroin kodin pää punaisena. Kastelin kukat. Pesin konekaupalla pyykkiä silitykseen... Värjäsin juurikasvun. Tiskasin. Petasin ja tuuletin. Ja sitten pyörittelinkin peukaloita miettien, että mitäs sitten?

Nyt päätin haluta kupin kahvia. Mistä sitä helpommin saa kuin painikisoista? En ole itse milloinkaan ollut painia katsomassa.

Sinne siis. Ja kyllä, teki vaikutuksen. Tyttöjä ja poikia. Nuoria ja vähemmän nuoria. Suuria ja pieniä. Kaikenlaisia.

Ikivanha pesäpalloäiti kun olen, en niinkään seurannut suuria urheilullisia saavutuksia,vaan seurasin itselleni tyypillisesti
jotain aivan muuta. Seurasin ihmisiä. Miten painikisoissa ollaan?  Minkälaisia rooleja ihmisillä on? Kuina käyttäydytään? Kannustetaan? Voitetaan ja hävitään? Iloitaan tai surraan?

Ja huhhuh!! Kaikella tavalla!! Niin kuin vain suomalainen voi!!!

Mieti pienen pientä sintin kokoista tyttölasta,joka haluaa voittaa.
Se vääntö!Se ilme, kun voitto tuli kotiin!

Entä tappion hetkellä? Kuinka siinä ollaan tunteella mukana. On se sitten pieni tai iso se painija, tappio harmittaa niin vietävästi.
Itkukin tulee, pieniltä ja isoilta, tytöiltä ja pojilta. Kenkutus tihkui.

Ainakin yksi katkennut käsi. Näin sen lennon, ja varsinkin sen alastulon, auts!

Ja miten ne samat kamalat vanhemmat löytävät sekä pesäpallokentän
että painimaton reunalle? Ne, jotka sättivät ja haukkuvat varmasti parhaansa tehnyttä lastaan. Sitä huutoa hävetti kuunnella.

Oli myös vaikuttavaa nähdä niiden pienten painijoiden erilaisia asenteita. Joistakin näkyi jo metrien päähän voitontahto. Toiset olivat mukana vähemmän raivona kuin toiset. Jollekin paras palkinto oli se, että sai olla mukana, jollekin se, että mummo kehui hienoa suoritusta. Tietysti mitali oli hieno juttu, jollekin kuitenkin pronssi oli pettymys... taisi olla kuusivuotias...

Eilen Satakunnanretki, huomenna anoppilaan. Ja maanantaina koko perhe kotona, tehdään lammasta.

Tein eiliseksi mukaan osuuskaupan lehdessä aiemmin keväällä olleen appelsiinikeikauskakun. Minun makuuni kaipaa tuunausta tuo ohje, ehkäpä fariinisokeria tai jopa ruokosokeria, pitääpä miettiä, vahvempi maku joka tapauksessa.

Alitajunta töissä edelleen, kuten huomataan, jutulla mittaa aina vaan. Nyt lopetan, ajattelin avata viinipullon ja odotella painiväkeä kotiin ;)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kukkia kukkia kukkia vaan :)


Nyt on taas "se aika vuodesta",
että minä saan kukkia. 

Anopilta ja appiukolta :)

Tämä selityksen kera:
Me tiedetään sun tykkäävän
tulppaaneista enemmän kun ruusuista,
ja sit noi valkoset on niinku lunta :)

Perheeltä :)

Tietty taidokas kuvaaminen
olisi kaunistanut kuvaa,
nuo tarkennus ja varjojen muodostuminen
pikkasen hakevat paikkaansa.
Kyseessä on siis harsokukka...



PS. Kiitos tuesta, ystäväiset.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ihmeperhe

Onko kellään muulla yhtä ihmeellistä perhettä? Meidän perheemme kuluttaa ainakin kaksi silitysrautaa vuodessa. Kirjaimellisesti kuluttaa. Joko sähköt temppuavat tai sitten käy näin kuin tälle on käynyt:


Enkä usko, että voisi syyttää vain ja ainoastaan rautojen valmistajia, meillä rauta ja lauta ovat aina esillä, yleensä kulkureiteillä...

Joo, kyllä teippi korjaisi, jos korjaisi. Lämmönsäätömahdollisuutta tai vaikkapa höyrytehon säätömahdollisuutta ei ole enää kuukausiin ollut... Tänä vuonna en ole uutta rautaa vielä ostanutkaan, taitaapi tie käydä kohti rautakauppaa :)



PS. Tunnustakaa nyt edes joku rautojenne tuho, ettemme ihan hulluiksi tule todistetuksi ;(


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kuvankäsittelyn harjoittelua



Kokeilin taustan poistoa ja läpinäkyväksi muuttamista isolapsen kinderaskartelulla. Taustalla iso nappi. Kuvan nappi on kooltaa noin puolitoistakertainen alkuperäiseen verrattuna. Pieniä virheitä, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kissa noita-akan seurana


Pikkulapsi se sitten läks virpomaan. Meillä käytiin kiintoisa keskustelu iso- ja pikkulapsen välillä:

- Mikä aiot olla kun menette virpomaan?
- Noita.
- Noidat on naispuolisia!
- Sukupuolisyrjintää!!!

No, ei sitten tullut noitaa, vaan prinsessa olkoon noita ja pikkulapsesta tuli paksu kissa. Musta-harmaaraidallisin jaloin, oli metka näky.

Tässä eilisillan tunnelmia:


Meillä ei käytetä liimaa laisinkaan, vaan tuollaisilla helmihärpäkkeillä laitetaan ruusukkeet ja höyhenet kiinni, siistimpää niin. Oksina käytetään omenapuuta tai joskus kirsikkapuuta.

Palkkiokuuleri odottaa:



Saanen muuten huomauttaa löytäneeni viimeinkin kukkalajikkeen, joka viihtyy meillä, neilikka :) Nyt vain pitäisi hieroa niitä muutamaa harmaista aivonystyrää, joita mielikuvitukseksikin kutsutaan, ja kehitellä jokin muu kiva tapa maljakoida niitä. Tuo perinteinen maljakkojuttu on jo niin, miten sen sanoisi, niin passé, kielillä jos puhutaan. Toivoa sopii...

Pikkulapsen ollessa virpomassa isolapsi se sitten päätti testata kädentaitojaan, teki rautalankamunan. Neula antanee mittakaavaa:




Ja voi, tuo suloistakin suloisempi auringonpaiste! Se kylläkin hämää, siellä on tosi kylmä tuuli. Jää nähtäväksi, josko uskaltaudumme ulkoistamaan itsemme :)

"Tehdään nyt töitä vielä vajaa viikko ja hiljennytään sitten pääsiäisen viettoon." Tuo on se lause, jonka olisin halunnut täydestä sydämestäni kirjoittaa, en vain pysty. Meidän pääsiäisemme tulee sisältämään myös surua ja huolta. Sain viikolla puhelinsoiton, jota en osannut edes kuvitella tulevan, syöpäpeikko on jälleen lähellä. Pian repeää pää.

Yritän pitää mieleni, jos en positiivisena, niin sitten edes rauhallisena. Sitä tarvitaan vielä, paljon. Onneksi on omat rakkaat lähellä.

Yritetään rauhallista laskeutumista pääsiäiseen,