keskiviikko 29. elokuuta 2012

Herkullinen syyssää

 
Tämä oli minun päiväni.
Aamusta alkaen suuri osa asioista meni
kaikella muulla tavalla
kuin mitä olin ajatellut.
Alkaen rilleistä, jotka jätin kotiin,
jatkuen käsittämättömillä
omilla mokailuilla,
lounaaksi jättikokoinen korvapuusti
ja siitä se sitten jo lientyikin.
 
Moni asia tuli järjestelmällisesti hoidetuksi,
isolapsi soitti tunnin juorupuhelun
ja selätin vielä tietokoneenkin.
Sain kutsun tupareihin
perjantai-iltapäiväksi, suoraan töistä.
Mietintään siis tuparilahja.
Muuttajina suurehko määrä työkavereita,
bileet pystyyn kuulemma.

Kotiin lähtiessäni ilma oli kuin linnunmaitoa,
lähes kakskyt astetta plussalla
ja ihana kuiva sää.
Aurinko helli.
Lämmin syyssää tuoksui,
juuri minun sääni.

Ja sitten se tapahtui.
Minua kihelmöi,
piti päästä kaupoille,
raha suorastaan poltteli päästä käyttöön.
Oikein komeasti
kaarsin autolla kotipihasta.
 
K I R P U L L E.
 
Kakskytviis euroa meni.
Nappeja, paljon,
muutama pokkari,
muutama muu mukava kirja
keskilapselle ja itselleni,
yksi lusikka,
neljä pitsiliinaa,
yksi pinkki kakkuvuoka betonitöihin,
kolme kaunista vanhaa henkaria,
pieni kukkamaljakko kirkasta lasia,
kolme pikkuruista lasiastiaa
 jo omistamaani sarjaan täydennykseksi
ja suuri pussi lankaa tiskirättivirkkaukseen,
siis anteeksi pöytäpyyhevirkkaukseen.

Minä tyytyväinen.
Piti siis vaan päästä loikkaamaan irti
työ-koti-työ-koti-kauppa-kuviosta,
piti päästä ajatuksettomaan tilaan
ja mielellään hypistelemään kaikkea kivaa.
Kierrätyskeskukseen saakka en ehtinyt tänään,
sinne pitää myös päästä hypistelemään.

 
Tässä vielä pari kuvaa lähiajoilta,
virkkasin itselleni
ysärikotivinkistä leikkaamani ohjeen mukaisen
laukku-laukkusen, kas näin:


Menneenä viikonloppuna meillä juhlittiin
molempia kotona asuvia murujamme,
kummatkin ovat elokuun lapsia.
Kakskytkuus kynttilää,
murujen yhdeksäs yhteinen suklaakakku,
täytteenään pihjalahyytelöä ja suklaamoussea.
Ja kuvassa näkyvä nukke lahjana isommalle...
ja se ikä oli?



Ja mun lempparikuppikin näkyvissä,
Arabian Dominokuppi teekokoisena.
 
Jos joku tietää jonkun,
joka omistaan haluaisi
kohtuullista rahasummaa vastaan luopua,
voi olkaa kiltit ja saattakaa meidät yhteen.
On kyse sitten ruokalautasista, alkuruokalautasista,
leipälautasista, soppalautasista, teekupeista
tai vaikka jostain muustakin, aina kiinnostaa :)
 
Tai ehkei sentään kahvikupit


maanantai 20. elokuuta 2012

Insinöörikylässä


Mukavampaakin mukavammalla autolla saimme ajeleksia kohti insinöörikylää. Päivä paistoi heti aamusta alkaen. Tosin kauniin lauantaiaamun kunniaksi piti tehdä kiltille poliisisedälle yksi pieni puhallus ennen matkan jatkamista.

Pikainen autontyhjennys nuorenparin uuteen kotiin insinöörikylässä, parit sängynkokoamiset, mattojenlevitykset ja verhonripustukset ja sitten se lapsi lähtikin yllätysvuoroon töihin, tuomitsemaan miesten nousupeliä. Rankka oli ollut peli, isot pelivimmaiset ja nousuhaluiset miehet ja nuori nainen syöttiksenä, äitinsä onneksi ei ollut näkemässä. Naureskeltiin ennen peliä, että hän voisi tuomaripuhuttelussa mainita noille isoille miehille, että pitää käyttäytyä hyvin, kun on tuomarin äiti ja isä katsomossa ;) Ei oltu.

Ja kuten ennakoin, "poikkesimme" Hämeenlinnassa keskiaikamarkkinoilla. Turussahan oli kesällä omansa, tykkään kyllä paljon enemmän näistä "maalaisemmista" markkinoista. Tunnelma siellä oli aivan ihana, väenpaljoudesta huolimatta rauhaisa. Monet kauppiaat "asuivat" markkina-alueella ja jotenkin jopa juttelu kauppiaiden kanssa oli rauhaisaa. Tein vähäsen kauppaa mm. Birgitan pajan Pirjon kanssa, ostin häneltä uniikkeja keramiikkanappeja parilla kympillä. Pikkuritarillemme ostimme kaksiteräisen kirveen rinnalleen roikkumaan, korun on valmistanut humppilalainen NAISSEPPÄ Inari Alasoini,hän työskentelee Rautasydän-nimisessä pajassaan. Kummastakaan ostoksesta ei ole kuvaa, mutta linkkien takaa löytyy kuvia sekä napeista että korusta.

Ilahduttava yllätys oli kahvikärry kauppiaineen. He möivät kahvia ja tuoreita munkkeja fantastisista vaunuistaan, kas näin:

Ja mikä raadanta olikaan saada kuva
tähän muotoon...
oli pakko rajata nykyaikaa pois kuvasta,
kärry näkyy valitettavan vähän :(


Vaunut olivat mustat, ties mistä tehdyt, kolmella pyörällä. Mukana oli tietty kissa (turkki vilahtaa alhaalla vasemmalla paperipussien takaa). Hiilihangossa oli keihästettynä rotta, häntä vain roikkuu. Tällä kaffematamilla puuttui etuhammas, se tosin ei menoa haitannut, sen verran hän kauppaa kahvihammastaan potevien kanssa teki. Vaunujen taustalla oli kyltin mukaan Hämeenlinnan lapsi- ja nuorisokuoron tuki ry.

Minähän en hevosista mitään tiedä, mutta sen ymmärsin, että nämä yksilöt olivat poikkeuksellisen kookkaita. Vähän aikaa hevosmiehen kanssa jutellessamme saimme selville niiden olevan Ardenner-rotuisia, wikipedia kertoo niiden oleva Ardennienhevosia, kauniita kuin mitkä. Nämä olivat työhevosia, kuulemma ruotsalaisia:





Eikä postausta tällä kertaa ilman kukkakuvaa, linnan puistosta upeassa kukassa oleva penkillinen kauniita punaisia ruusuja:



Paistettuja muikkuja jäimme kaipaamaan, olimme aikeissa ottaa niitä jokusen annoksen mukaan lähtiessämme, myöhästyimme, muikkukauppa oli jo päättynyt. Tietenkin kaikkein terveellisin tapa nauttia rasvaa tirisevistä paistetuista muikuista on haaveilla niistä. Sylki suupielessä. Nieleskellen.

Eipä mitään, taisin parisen lasia kumota viiniä kotiin päästyämme, sen kunniaksi... mites se menikään, ettei alkoholi varastoidu täti-ihmiseen rasvana, vain ne muut, rasvat ja sen semmoset. Pitää siis juoda, vaan ei syödä...

Ja mörköpeikko voi huonosti, taintuu vain hiljalleen, edelleen ilman näkyviä tai tuntuvia oireita itse sairaalla. Huoh! Mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan, on vasta edessä päin, ne tulevat jos ovat tullakseen. Nyt on hyvä.

perjantai 17. elokuuta 2012

Ootko kulkenut sä sadepilven alla?


Ootko kulkenut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas?
Ootko lyhentänyt matkaas laulamalla, onko laulu soinut eessäs, takanas?
Onko sulle tuttu ilo toveruuden, jota vaikeudet yhä voimistaa?
Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden, joka sateessakin laulamaan sun saa?
Kyllä vain, suorastaan laulatutti tänään sadepilven alla, viikonloppu edessä, ympärillä sininen taivas ja yksi suurensuuri pilvi pään päällä vettä sataen. 

Ja vähän loppua oikoen:

Ootko huomannut sä oudon onnentunteen, silloin valtaavan sun mieles kokonaan?
Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen, jostain syvyyksistä sieluus nousevan?
(sävel: Paul Dresser, sanat: Kerttu Juva)
Vanha partsalaulu nousi tänään mieleeni kotiin lähtiessä taivasta tiiraillen. Minun ihmiseni ovat koolla. Ystävän hienossa kulkupelissä alle yhdeksänsataa kilometriä mittarissa, uuden nahan tuoksu nenässä, mukava ilta edessä, mukavaa huomenna ja mukavaa sunnuntaina, mikäs sen mukavampaa?

Mörköpeikon häätäminen on alkanut hyvin, rauhassa suorastaan, sunnuntaina tilanneanalyysi paikan päällä. Herkullinen ensi viikkokin edessä, mikäs tässä hätänä? Outo onnentunne siis valtasi mielen :)





JK. Entä mitä minä teen koneella tähän aikaan?

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Onkos vähän mukavaa?


Aamulla ajelin töihin punaisella polkineellani. Matkalla linnut lauloivat, vastaleikattu ruoho tuoksui, näin haahkoja, taivaalla lensi mitälie ankkoja kohti etelää (isolapsi pienenä tyttelinä kuunteli sorsien mekastusta ja kysyi "mikäs ankka se siellä vaakuttaa?", siitä alkaen kaikki sorsankokoiset linnut ovat perheessämme olleet ankkoja), ihmiset olivat hyväntuulisia, sain matkata lautturin kyydillä, kahvi ja pulla tuoksuivat ja luvassa oli mukava päivä.

Aamu lupasi hyvää ja päivä lunasti lupauksen, hyvä päivä. Positiivisia ihmisiä, herkkuja kupuun, odotettuja tuloksia ja nyt vielä saan olla muutaman tunnin yksikseni. Kulunut sanonta, mutta parhautta näin.

Hyvä saada rauhoittua päivän hälinöistä hiljalleen yksikseen puuhastellen, päivään mahtui paljon uusia ja erilaisia ihmisiä ja tulevan suunnittelua. Syksy on alkanut, vaikkei lämpömittari olekaan samaa mieltä, kakskytkuus astetta plussalla, en olekaan näin lämpöisellä ilmalla tullutkaan kotiin tänä kesänä. Huomenna sama prosessi uudelleen ja sitten vielä perjantain viimeinen rutistus ja viikonloppu perheen kera edessä, kaikki taas koolla.

Isolapsi miehineen sai ekan "oman" kodin, viime lukuvuoden he asuivat vuokralla mummun asunnossa. Nyt heillä on oma koti ja omat juttunsa siellä. Viemme kuorman kalusteita sinne ja samalla matkalla voimme ehkäpä "oikaista" Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden kautta kotiinpäin. Näitä siis suunnitelmissa, nähtäväksi jää, mikä toteutuu. Ainakin riittävän suuren auton saamme lainaksi, autoilijaystäväni lainaa meille kulkineen, johon mahdumme sekä ihmiset että kalusteet kaikki.

Tällä kerralla postaus ilman kuvia, ei juuri ole kuvatuttanut. Olen kuitenkin maalannut muutaman hyllylevyn ja ne odottavat ripustusta seinälle, niitä luultavasti kuvaan seuraavaksi, jahka ne ovat asettuneet paikoilleen.

Siihen saakka, lämmitä kesää vain,

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kouluunnutaan

On se vaan hieno juttu kun saadaan taas syksy. Arki. Kotona asuvaiset lapsukaiset palaavat tiedon äärelle ja omat kuviot taas selkenevät kesän pyörityksistä.

Mörköpeikko saa todellakin kyytiä ensi torstaista alkaen, rankka jakso, sekä säde- että sytostaattihoito päällekkäin viisi viikkoa putkeen. Siitä selvitään. Pakko. Meni monta viikkoa taudin pyörteissä, ennen kuin tajusin omissa aivoissani tämän taudin eron isäni tautiin, isähän kuoli. Isäni tauti oli löydettäessä siinä vaiheessa, ettei ollut muuta kuin palliatiivinen hoito enää jäljellä, saattohoito oli minun osani siinä. Tämä taasen on mitä kirkkaimmin sairauden hoitoa ja taudin hävittämisen varmistelua, ei suinkaan saattohoitoa. Siinä on ero, onko se taudin hoitoa vai saattohoitoa, minullehan se vaan oli pitkään vaan syöpä ilman mitään ymmärrettävää eroa mihinkään suuntaan. Tällaista ajatuskuviota minun kesäni on ollut muiden järkytysten ohessa.

On se elämä tasaantunut muutenkin. Olen virkannut ja kutonut (yleiskielellä sanottuna neulonut, mutta minun murteellani olen kutonut sukkapuikoilla sukkia).

Pikkulapsen kanssa tulimme hetki sitten mattopyykiltä, monta pitkää mattoa tuli taas pestyksi. Ja sosiaalinen luonne lapsemme kun on, hän sai heti kaikki naiselävät siellä ihastelemaan reippauttaan ja hauskuutti heitä jutuillaan. Nuorempaan kummisetäänsä tulee noilla ominaisuuksillaan. Istuimme pihassa mattopyykkijäätelöllä ja ensi kerran viikkoon kuului tuttuakin tutumpaa rapinaa, sadepisarat ropisivat aurinkovarjoon yläpuolellamme. Saimmepahan ainakin pestyksi ja kuivumaan ripustetuksi ne mattoloiset :)

Pyykkäyksen aikana saimme muutaman puhelun tuolta Joensuun suunnalta. Isolapsi se  siellä teki kauppoja torilla, teemalautasia äidilleen kuulemma, sopivalla hinnalla, kiitos vain :) Ja oli sitä kosittukin, erilainen raikas murre taisi saada herran kosimatuulelle, tiedä tuota. Hyvä kuitenkin, ettei suostunut, yksi avovävy niiltä ilmansuunnilta riittää tälle avoanopille :)

Ihanainen keskilapsemme kun taannoin täytti niitä vuosiaan leirillä, juhlimme sitä sitten hänen kotiuduttuaan. Pikkulapsi teki hänelle kakkuja.

Tässä eka:

Tässä toka:

Ja tässä kolmas.


Täydestä meni. Kaksi ekaa betonista tehtyjä ja askartelumaalilla maalattuja. Kermakakussa on päällä servetti ja reunoilla suklaakakusta ekalla maalauskerralla irronnutta maalimurua, kerrottiin pinnan olevan se sellainen netistä tilattava kakkukuva. Pinkki maali "suklaakakussa" saatiin lopulta pysymään siten, että laitettiin spraylakka alle, kuivuttuaan siihen päälle pinkki ja sen kuivuttua vielä yksi lakkakerros. Ja hyvä tuli. Muutenkin ruskea tuli herkullisemman näköiseksi saatuaan lakkakerroksen pintaansa.

Keskilapsi vain ihmetteli kakkujen suurta määrää. Viimeisinkin kakku oli pikkulapsen itsensä suunnittelema, piirustuksetkin teki. Itse suunnitteli hankinnat, ruotsalaistehtaan mutakakku ja siihen koristeet. Suunnitelmaa ja toteutusta voi vertailla hyvillä mielin.

Kas näin meni suunnitelma:

Ja sitten vielä ne pakolliset puutarhakuvat, aloitetaan keväästä ja kaaoksesta:

uudet taimet ja kukkatikkaat

saunan ovella oleva pata ja
hienot itsekasvatetut samettiruusut

tässä isommassa padassa samettiruusut ovat markettojen takana
noin kymmenen sentin mittaisina

takana vasemmalla se saunapata...
japaninhumala kiemurtelee kaikkialla

ja tässä makkarin ikkunasta saunalle päin.
vasemmalla se pata, jossa ne kymmensenttiset ovat metrisiä nyt




eka kyssäkaali




Näin tässä viimeisenä viikonloppuna ennen jälkikasvun kouluuntumista, palataan linjoille :)










keskiviikko 1. elokuuta 2012

Käsityökirjoja

Tunnustan, olen taas koukussa. Tällä kertaa kirjoihin, edelleen siis. Tässä kuvia kirjaston kirjoista hyllyssäni. Kävin hakemassa viimeisimmät varaukseni ja yhdessä kirjastonhoitajan kanssa saimme kummastella tietotekniikan kummallisuutta, se ei ollenkaan piippaillut, vaikka lainamääräni ylitti viisikymmentä kirjaa, kyllä aina ennen vaan on piipannut ja temppuillut. Pahoittelut kamalista salamavalon läikähdyksistä. No siis kirjoihin:

Lempparina Katja Rinkisen Vibtagen viemää

Näistä tilasin itselleni tuon eco craftin

Tuo satavuotiskirja on väärässä hyllyssä

Tietäisikö joku, mistä saisi tuon ylimmän kaavakirjan hankituksi?

Täs on ne muut kirjat, ei kovin käistöisiä,
huomannette, ei yhtään romaania missään


Tässä viimeisen kohdalla taisi karata mopo. Nämä tulivat adlibrikseltä, halusinhan tuon alimman eco craftin.

Pinosta puuttuu pari lahjakirjaa, niitä en voi stalkkereiden vuoksi tänne näytille laittaa (keskilapsi on linkannut äitinsä blogin ystävälleen!!). Mainittu keskilapsi muuten vanhenee tänään, jälleen kerran partioleirillä. Tällä kertaa emme kuitenkaan mene häntä leirille kakuttamaan, järjestäjät ottavat sata (!) euroa maksua vierailupäivästä. Sillä hintaa tehdään jotain ihan muuta, hahhahhaa.

Nyt matka käy pesiskentän laidalle kannustamaan, saan nauttia isolapseni seurasta tämän illan :)