keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Minäkö kiinnostunut autoista?

No, en oikeastaan. Tai ehkä vähäsen. Tai en oikeastaan autoista, vaan oikeammin sen hyödyntämisestä. Ajan mielelläni. Olen aina ajanut. Jo silloin ammoisina aikoina ajaessani ajokorttia valitsin kuorma-autokortin. Ekalla läpi, rallikuskin opettamana.

Rahavarojen venyttyä ostin ekan oman autoni, pienen punaisen. Sitten vaihdoin sen vähän suurempaan siniseen. Sitten mies hankkikin firman kautta punaisen leasing-auton, sillä ajettiin kauan, nyt se seisoo pihassa, sinisestä luovuttiin jo uuden punaisen tullessa taloon. Jokin aika sitten ostin taas itselleni auton, nyt hopean värisen. Herkku.

Ajokorttini kustansin aikanaan itse, palkallani, muistaakseni 900 markkaa. Tein aivan muun alan töitä, mutta eräänä keväänä sain tarpeekseni eräästä työnantajasta ja kävelin paikalliseen teurastamoon. Sain paikan kesäkuskina, ajelin "nakkiautoa" ympäri seutuja, yhden kesän, sain kokeilla isompaa autoa, se oli kivaa, joskin rankkaa. Hyvin mustelmapitoinen kesä...

Joitain vuosia sitten sain jostakin päähäni, että haluan ajaa vähän isompaa autoa, en kuitenkaan suurta bussia tai suurta rekkaa. Päädyin 16-paikkaiseen, D1-korttiin. Ajoin sen riemulla, se oli oikeasti hauskaa. 

Siitä alkaen olen ajellut pikkubusseja, vapaa-aikanani. Tavallaan harrastuksena, mutta kuitenkin rahasta, sillä rahalla kustannan sitten sitä omaa kivaa, fillaria, kameraa jne. 

Se on oikeasti kivaa, tapaa paljon erilaisia ihmisiä, tutustuu aivan uusiin maailmoihin ja vaikka harrastuksiin. Pääsee paikkoihin, joihin ei muuten milloinkaan tulisi mentyä tai päästyä. Tutustuu Suomenmaahan aivan uudella tavalla, minä tykkään.

Eikä se vieläkään edes sivua oikeaa työtäni muuta kuin ihmisten puolesta.

Olen blogissani jo aiemmin maininnut Naisten Valmiusliitosta, olenko? No, joka tapauksessa olen mukana heidän toiminnassaan. Se taasen vie minua yhteistyöhön puolustusvoimien kanssa. Siellä sitten tarvitaan se viime postauksessa mainitsemani PV:n ajolupa. Sillä luvalla saa ajaa PV:n alueella ja joitain PV:n kulkuneuvoja. Se lupa on voimassa viisi(?) vuotta ja se meni osaltani umpeen ikiaikoja sitten. Viime sunnuntaina kävin uusimassa sen lähivaruskunnassa. Jos Ulapan lippu liehui sinisellä taivaalla, sunnuntain lippu puolestaan liehui lumipyryssä:



Ja sitten tuli se jokanaisen taitoihin ja verestettäviin sellaisiin kuuluva osuus. Auton ajoonlähtötarkastus. Hyvä muistutus. Kannattaa tutustua omaan autoon ja sen ominaisuuksiin, siitä on yllättävää hyötyä joskus, rahanarvoistakin.

Osaatko parkkeerata tilaa säästäen?


Entä tuuletus? Kaikki luukut auki? Näinkö?


Entä osaatko ajaa / ohjata kaivinkonetta? (Pahoittelut kuvauksen kohteelle, ilman sinua kuvasta ei olisi ymmärtänyt sen olevan kaivinkone, jos nytkään...)



Hih, en  minäkään osaa, tässä se oli vain kuvausrekvisiittana, puhujapönttönä ;)

Mukavaa loppuviikko meille kaikille, itsekin saan olla kaksi lomapäivää perheen keralla!




2 kommenttia:

  1. Tämäpä oli jotenkin yllättävä postaus. Siis mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Minä saan kyllä ison traktorin liikkeellem mutten ole koskaan ajatellut että isoa autoa voisi ajaa myös ;)

    VastaaPoista
  2. Onpas hauska sivutyö! Itselläni ajo-osaaminen loppuu pakettiautoon, eikä liiku muuten traktori tai kaivinkonekaan.

    VastaaPoista