Kuka tunnistaa lasit?

Kirpulla kävin, tässä esittelemisen arvoiset ostokset, maksoivat liikaa:

Punaiset  mukit ovat Plastexin, nro 533, niiden muoto hiveli minun silmiäni, ennen en milloinkaan ole muovimukeja kirpulta ostanut. Taitavat mennä sinne retron puolelle, oikealle retrolle, ei mitään kasikytlukua, nih. Nuo lasit ovat minulle arvoitus, tietääkö joku niistä jotain? Ovat kovasti paksua lasia, puristesaumoja ei näy. Samaa sarjaa olen aina löytäessäni ostanut myös jälkiruokamaljoja, sama muoto, vain matalampi ja leveämpi. Jos joku jotain tietäisi, olisin iloinen mikäli sen tiedon myös jakaisi ;)

Pikkulapsi on lionnut merivedessä. Minä en, järven rannalla kasvaneena mereen voi mennä uimaan vain äärimmäiseasä hädässä, nyt hätä ei käsillä ole... Kuuluisa sinilevä velloo näillä main, mutta me emme ole vielä häntä tavanneet. Järviveden alkukesäisen syyhyn pikkulapsi sen sijaan tapasi. Vakiokamaa, joka kesä jo minun lapsuudessanikin. Syyhy siellä, levä täällä. Muttei siis nyt.

Merihirviö

Tuo pieni piste on omani
ja takana näkyypi Silja, jos oikein kovasti katsoo

On muuten hauska ilmiö tuo ukkonen. Olimme likoamisreissussa, jyrinä, pauke ja välke kiersivät ja kaarsivat, mutta eivät tulleet päälle, muutaman sadepisaran pirskauttivat. Sikäli se oli hauska juttu, että kotona ollessa ukkonen ei kierrä, tulee suoraan päälle. Kotimme on sellaisessa paikassa, että ukkosen saapuessa sen näkee, kuulee ja varsinkin tuntee. Talo tärisee lähivuoreen osuvista salamoista. Salamista? Miten se sanotaan? 

No, meni jo, onneksi ukkonen näillä main hakkaa kiveen, en ole kuullut pahemmasta pitkiin aikoihin. Tietty muutamia kodin kalliinpuoleisia laitteita on mennyt uusintaan tässä vuosien aikana... voisiko muuten syyttää salamointia siitä, ettei meillä edelleenkään ole astianpesukonetta? Sen viimeinen henkäys kävi joulukuussa jonain vuonna... en edes taida yrittää...

Muinaisjäänne?
Harava.
Ukkosmyrskyn jälkeen.

Lapsi harjoittelee jousiammuntaa.
Sisus smoothieksi.

Tästä ei pidä kysyä mitään,
en kerro.
Koukku on esitelty jo kauan sitten, kliks...

Törmättiin hauskaan juttuun isolapsen soittaessa tien päältä. Hän pyysi katsomaan netistä reitiltään uimarantaa. Menin siihen äffällä alkavaan nimi-ja karttapalveluun. Pari hassua rantaa, järvisuomessa? Tajusin pian äffän olevan kaupallinen palvelu, ei tavisuimarantojen merkitsemisestä äffälle kukaan maksa. Tällainen perusjuntti kun olen, gt-kartta kehiin, aina löytyy sekä uimaranta että kaikkea muuta kivaa. Ja vaikka tiet tehdään minne vain uudelleen, uimarannat ovat melko pysyviä, niin nytkin. Tosin suosittelemalleni uimarannalle mentiin sotilasalueen läpi...

Ovatko nämä orvokin siemeniä?

Voisi kuvitella meidän matkailleen vaikka missä kaukana kulttuurin kerroksia tutkailemassa, tämän kuvan paljastaa suomalaiseksi kohteeksi oikean laidan maitohorsmat. Ainakin. Ja varsinkin jos kuvaa suurentaa...

Mullahan on inha tapa tehdä kuvista melko pieniä, pidemmältä reunaltaan kasisatasia, luen itse nimittäin tabletilla plokeja. Siinä varsinkin tulee vastaan kuvien koko. Joitain suuri- ja monikuvaisia sivuja pieni koneparkani lataa niin kauan, että tekee mieli antaa periksi ja sulkea koko vehje. Ja korostan, että tämä plokimaailma on niin kiva, etten ihan helpolla luovuta...

Hei, lämmintä viikkoa meille kaikille :)

Aivovaurio ja ristiretkellä helvettiin

Tämä hetki saa minut aivovaurioon... ristiretkellä helvettiin. Ne minua niin ravistavat...

On kukkia ihan oikeasti alkuluku,
takana piilee se seitsemäs...

Siivouspäivän kukat ja tuo helvetin esikartanon pallo. Pikkulapsi valitsi maljakon, täydellinen juuri noille herkkukukille, pallo sen sijaan on oma valintani. Eletään omistuistakin omituisempaa aikaa, tämä päivä malliesimerkki siitä, itse, ihan vapaaehtoisesti ja omavalintaisesti, pyytämättä tartuin tuohon palloon ja heiluttelin sitä itseni näännyksiin, kädet täristen tätä kirjoitan. Kuvankäsittelystä ei ollut tulla mitään. Tahmatassu.

Jotta jaksaisi tämän päivän,

Kukkimuksia

Voi tuota ihanaista syyssäätä, ihana pimeys illalla ja yöllä, ihana auringonpaiste jä hellivä lämpö päivällä. Sormet niin syyhyäisivät jo putsaamaan pihan aikansa eläneistä kasveista, ei vaan vielä voi, ei vielä niin oikea syksy ole. Tiedän, että syksyyn pitäisi varautua jo, villasukkakudinten kutsuun pitäisi vastata, ei vaan voi, ei ole niin oikea syksy vielä, että lämpöistä hyppysiinsä vielä kaipaisi. Ole täsä sitten.

Eilen illalla hiippailin kotipihassa kamerani kanssa, mikä kauhea villiinnys pihan onkaan vallannut, kaikki sikin sokin ja liikaan tai liian vähään veteen kuukahtaneita kasveja joka puolella. Tähän valitsin kuitenkin suurin piirtein elossa olevat... 

Kuvankäsittelystäni sen verran, että käytän hyvin lyhyttä reittiä siinä. Ensin rajaan kuvan, sitten muutan sen koon niin, että pidempi sivu on 800 pistettä ja sen jälkeen lisään kehyksen. Viimeisenä lisään tuon kopiraittikuvan tuohon alareunaan ja se on siinä, kirkkauksia ym värinsäätöjä en harrasta, kun ei nappaa niin ei nappaa. Nämä kuvat on otettu ilta-auringossa, hassut värit tulevat sen ja kamerani yhteistyön tuloksena.

Kas tässä akileija, kivenkolossa sepelin päällä.

Ehtiiköhän tämä enää avautua, tämä auringonkukka?

Tämä ehti, ei taida kuitenkaan 

siementen tuleentuminen enää onnistua.

Kehäkukka ja muistaakseni kiinansipuli

(valkosipulivivahteisella maulla).

Chilinraatokin on päättänyt elää, 

kukkii ja tekee jopa hedelmää, 

ei vaan näy kuvassa.

Jonkin ihme kesäkukkaseospussin 

heittelin keväällä parvekelaatikkoon, 

sieltä ne vaan ovat puskeneet, 

vaikka ovatkin olleet taivasalla 

ja pariin otteeseen olleet 

vähällä hukkua sadeveteen

(joku ei viitsinyt niitä siitä vapauttaa...) 

Aikoinani MaMa-haasteeseen tekemäni 

sydämellisyys vahtii pihaamme edelleen, 

edessä muuta kukittelua...

Ja meidän tomaattisato. 

Iskin maahan semmoiset kuikelot 

muutaman kerran kuivuneet 

taimenräähkät kesäkuussa. 

Ovat sitten ihan itsekseen 

saaneet muuten olla, 

mutta vettä olen niille antanut 

töihinmenooni saakka. 

Nyt näyttää olevan satoakin tulossa.

Huomattava varsien asento,

ei niillä mitään tukea ollut...

kauhea sekamelska varsia 

ja tomaatteja joka suuntaan...

Ja viimeisenä

ei-taivasalla (saunan räystään alla)

oleva petunia 

ei ole saanut töideni alun jälkeen vettä,

ja sen kyllä huomaa. 

Tämä oli valtava, 

toista metriä pitkä alaspäin valuva kukkimus, 

eipä ole enää. 

Olen poistanut sen jo vahvuudesta. 

Näillä tänään, 

katsotaan sitten mitä ensi kerralla,

kaunista loppuviikkoa meille kaikille :)

Instagram

No nyt on sitten astuttu uusi askel, Instagramin maailmaan, keskilapsi viritti polut. Kuka tuntee liikahduksen sydämessään? Onko se sinulle tuttu? Paljasta itsesi, niin otetaan käyttöön uusi sovellus kuvien jakamiseen ja tykkäämiseen :)

Mikäli mitään olen ymmärtänyt, se on Twitteriä vastaava, Twitterissä jaetaan sanoja, Instagramilla kuvia, vai mitä?

Paljasta siis itsesi!

Vanhoja kuvia

Löysin netistä tällaisen kivan kuvienvanhennusohjelman, tässä kotimme:

Ei pidä säikähtää kirjainmerkkien paljoutta, vaan siitä poimitaan se "selaa" ja valitaan kuva ja sen alta klikaten oohelma vanhentaa valitun kuvan. Näppärää :)

Pääsiäinen nyt jää taakse

Otin tietokoneen kauniiseen käteeni ja viritin kuvankäsittelytaitoani. Fotarin Elements kasiversio käyttökokeilussa edelleen, tässä tulosta. Kaikesta huomaa harjoittelun puutteen, näillä kuitenkin mennään.

Anoppilan retki onnistuneesti takana. Automatka sujui tiskirättejä virkaten. Jos viime keväänä kuvasin anoppilassa upeita narsisseja, tällä kertaa kukkivat vain krookukset.

Ennen pääsiäistä suunnittelin tekeväni tällaisen keväisen kukkakranssin.


Koko (anteeksi) helkatin valtakunnasta en vain löytänyt tuota pörrölankaa, vihreänä. Kuvan kaappasin Pinterestistäni,  pinterestin linkkisysteemi ei löytänyt alkuperäistä osoitetta minun taidoillani.

Niinpä sitten käytin kranssipohjaan kirpulta hankkimaani vihertävää langantekelettä ja maalikaupan maalisävyliuskoista leikkurilla tekemiäni kukkia ja palloja siimassa. Painoina nappikukat. Pinterestistä, tottakai, oli jäänyt mieleen ilmaisten näyteliuskojen hyödyntäminen askartelussa, rautakauppareissulla olen niitä jo jonkin aikaa napsinut mukaani.

Käsille kun ei rauhaa suoda, kaivoin hillouksiani ja löysin styroxmunia ja kukkia. Nuppineuloilla kiinni ja se oli siinä.

Viime kerralla kynttilänjalka pääsi kuviin pikkulapsen taiteellisessa näkemyksessä, tällä kertaa pääsiäistunnelmissa :)

Mistä lie tänne lennähti, kynttiläjalkaan jäi tällä kertaa kiinni noita näissä keväisissä kokoontumisajoissaan,  niin vain kävi, että naps vaan, siinä oli. Huomaa trendikkään harmaat kutrit.

Taustana keväinen pöytäliina. Ostin sen jostain jättipottihalvennusmyynnistä edullisesti, ajattelin laittaa siihen kaitaliinamaisesti kiinni pieniä pitsiliinoja ja värjätä sen kaiken keltaisella. Enpä tehnyt, aika loppui. Eikä kukaan edes silittänyt  sitä...

Koska kerran kotona saimme yhden päivän rauhassa pääsiäistämme viettää, päätimme tehdä herkkulammasta. Lammas keitetään kertakaikkisen kypsäksi. Liemi otetaan talteen ja siihen lisätään seos, joka on tehty keltuaisista, rasvaisesta jogurtista ja jauhoista. Lihat riivitään vadille ja päälle tuo em. tökötti. Grillivastuksen alle kymmeneksi minuutiksi ja se on siinä, NAM!

Aurinko on paistanut keväisesti, ilma on kuitenkin ollut kylmä koko pääsiäisen. Tulppaanit kasvavat kohisten talon itäpäädyssä, eteläseinällä krookukset killittävät noin seitsemän sentin korkuisina keltaisina. Naapurin krookukset sitä vastoin ovat noin viidentoista sentin korkuisina liilan värisinä kukkapuskina olleet jo varmaan pari viikkoa kukassa. Kateellinen minäni on sitä mieltä, että niillä varmaan talo vuotaa lämpöä kun niin kukituttaa. Nih.

Ensi viikolla saadaan uutta tietoa syöpäpeikon valtauksista, siihen saakka kädet tekevät ja ajatukset liimataan johonkin muuhun kuin peikkoon.

Pakko kirjoittaa tällaista tajunnanvirtaa, pää repeää muuten.

Odotetaan lämpöä,

Kuvankäsittelyn harjoittelua

Kokeilin taustan poistoa ja läpinäkyväksi muuttamista isolapsen kinderaskartelulla. Taustalla iso nappi. Kuvan nappi on kooltaa noin puolitoistakertainen alkuperäiseen verrattuna. Pieniä virheitä, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kotona taas

Ja ainakin kaksikymmentä grammaa kevyempänä... ei niillä ruoilla ainakaan laihtumaan pääse, jos sairaalaruokaa aina moititaan, sanonpahan vaan, että puhukaa pukille. Hyvää oli.

Täällä kotimaisemissa on naapurin talot otettu esiin. Kaksi miestä harvensi satavuotiaan puuston yläoksistoa niin, etteivät naapurit aivan hukkapiiloon jää, samalla tietty meidänkin puusto latvuksistaan vähän oheni. Hyvä niin, onpa vähemmän lehtiä puhdistettavana ränneistä.

Olo on hyvä, niin hyvä kuin kaulapoikkisella vain voi olla. Ammattilainen kun saa työnsä tehdä, jälki on sen mukaista, ääni on tallella ja haava on suorastaan siisti, vain pieni viiva. Täst mää taas tykkään.

Kauppareissulla eilen nappasin mukaani kimpun reilun kaupan ruusuja. Ja erityisen reiluiksi ne tulivat siitä, ettei kauppa tainnut niistä katetta saada, ne kun olivat jo avanneet nuppunsa. Kymmenen kappaletta maksoi kaksi euroa. Pääasia oli, että viljelijä sai omansa.

Kierrätyksestä jäi eilen käteeni täydennystä snapsilasi- ja kynttilänjalkakokoelmiini. Yksi tusinalasi ja yksi Iittalan lasi ja vielä paksu puinen kynttilänjalka maalattavaksi. Kierros olisi ollut hyvin halpa ilman tuota isoa I:tä, mutta kyllä senkin kesti.

Tässä lasit ja syysväriä muutenkin, ostin osuuskaupan poistohyllystä iloisen värisiä kynttilöitä nyt syksyllä poltettavaksi:

Oletteko muuten milloinkaan kokeilleet täällä verkossa olevaa helppoa kuvankäsittelyohjelmaa, Sumopaintia. Tunustan nyt ja heti, etten muista, josko olen muistanut mainostaa sitä, mutta olen tai en, niin tässä tulee. Se on yksinkertainen ja suomenkieliseksi muunnettavissa, perustoiminnot helpot ja mikä parasta, aina mukana kun verkkokin on. Siis kipin kapin osoitteeseen http://www.sumpoaint.com/ ja siitä klikkaamaan eteenpäin. Suosittelen lämpimästi.

Ja hei, luin Avotakasta juttua ekosisustamisesta, tuon sen tännekin, niin pian kun nyt itsestäni irti saan :)

Ihanassa auringonpaisteessa,

Ihanaa ihanaa

Tuo sää nimittäin on aivan ihana.

Kaksikymmentä astetta,

auringonpaiste ja hienoinen tuulenvire,

juuri minulle sopiva.

Kävin pienellä mattopyykillä, join pienet mukavat kahvikupposet, juttelin mukavien ihmisten kanssa ja annoin auringon leikitellä iholla. Pienenpieni kulttuuritörmäyskin tuli koettua, jälleen kerran, muttei siitä sen enempää, kulttuureja on niin monia.

Kuvassa muuten näkyy pieni kiva yksityiskohta, koivu, joka kasvaa portaalla. Koivu kasvaa tuon lyhdyn takana, on kasvanut jo varmaankin kolmisen vuotta. Saapa nähdä, milloin se kaataa saunan... toisaalta toinenkin kaatajaehdokas löytyy, saunan nurkalta alle metrin päässä kasvaa tammi. Tammi oli kymmensenttinen meidän muuttaessamme taloon ja on saanut siitä alkaen kasvaa rauhassa, ollen nyt jo metrejä saunaa korkeampi...

Pikkupadassa kasvaa erilaisia krasseja, kaikenvärisiä ja -muotoisia, sen takana olevassa Saves-ruukussa gladiolusten nuput ovat puhkeamaisillaan, pihasika sitä nuuhkii.

Mustasilmäsusannalle löysin isäni jäämistöstä vanhan ihanan keltaisen ruukun, siinä on ylimenoreiät muutaman sentin korkeudella, kolme pientä siistiä pyöreää reikää liikaa vettä varten, kyllä ennen osattiin.

Päivä on ihana, taivas sininen ja nautin jälleen kerran päivästä ilman jälkikasvua, kukin teillään ympäri pohjolaa. Kauimmainen naapurimaassa Jamboreella vielä viikon, lähinnä oleskeleva isovanhempiaan tapaamassa ja pikkulapsi puolestan Herra Hakkaraista tapaamassa, hyvässä seurassa hänkin. Vanhan talon vanha mies tekee töitään ja minä nautiskelen viimeisestä lomaviikosta, toki ajatuksenpoikanen jo ensi viikossa.

Ja lisää ihanuutta. Olen pitkään käyttänyt kuvankäsittelyyn netissä olevaa Sumopaintia, engelskaksi. Nyt heillä on uutuutena kielimahdollisuuksia, suomi mukaan lukien. Jippii, en  ole riippuvainen koneiden sisältämistä kuvankäsittelyohjelmista ja sen lisäksi saan suomenkielistä käsittelyä, jippiin arvoista :)

Eli kaikenkaikkiaan, ihanaa päivää kaikille muillekin :)