maanantai 29. lokakuuta 2012

Täydellinen kevätsää


Aamulla päivän koitteessa
työmatkalla kohtasin tällaisen näyn, 
onnekseni pokkarinikonini oli mukana.


Kotiin tullessani 
valtaisten lumikasojen alta paljastui 
keskilapsen fillari, kas näin.


Sää olisi mitä mainioin kevätsää. 
Ympärilleen katsoessa vain huomaa 
yhden eroavaisuuden, 
puissa on lehdet.
Putoamattomina.
Ellei puissa, 
niin ainakin puiden alla,
hangilla niitä on kasapäin. 

Ei siis taidakaan vielä olla kevät. 

Edessä on talvi. 
Kylmä ankara talvi. 
Sitä ei voi ohittaa, 
sitä ei voi ylittää, 
sitä ei voi kiertää, 
siispä pitää mennä sen läpi. 
Kevättä mä metsästän, 
tahdon ohittaa talven...

Talveen valmistautuessa,

lauantai 27. lokakuuta 2012

Tätä postausta ei vain voinut jättää tekemättä.



Miten tässä taas näin kävi? 
Aamuisen laukkailun jälkeen istun kotona, 
hiljaisessa kodissa. 
Kukin muu on teillään 
ja minulla olisi aikaa tehdä niitä tuhansia asioita, 
joita olen ajatellut ja haaveillutkin tekeväni. 
Ja mitä minä teen? 
Puen punaisen takin ylleni ja karkaan ulos kameran kanssa. 
Klik klik, joka suuntaan. 


Olen lukenut blogejanne eri puolilta kotomaatamme,
lunta ja pakkasta tuntuu olevan. 
Paljolti kuitenkin eri paikoissa, pakkanen ja lumi. 
Täällä on molempia. 
Ainakin tänään ja eilen, huomisesta kukaan ei tiedä.

Tässä kuitenkin tältä aamulta:


Syksyn laitto jä meiltä vähän kesken, 
aurinkovarjokin.


Ajattelin säästellä vielä noita hopeahärkkejäkin, 
niissä on upea syksynharmaa väri. Alla lumen, näemmä. 
Kastelukannua ei käsittääkseni taideta enää tarvita. 
Syreeni pudottelee lehtiään.



Tämä oli eilen käytössä, voi verrata näihin parkissa olleisiin:)







Persilja on tuo oikeassa reunassa oleva "valuma", 
vasemmalla oleva töyhtö on ainoa kukkakaalimme.




Vedin malvat sunnuntaina ylös maasta, 
kottikärryissä on nyt niiden matkan pää.


Yhtä pientä kukkivaa samettiruusua 
en raaskinut vielä nostaa, 
siellä hän sinnittelee.



Voi ruukkuparat :)



On meillä vielä toinenkin aurinkovarjo pihassa, 
samassa esiintyvät myös mattojenkuivausnarumme.

Huomatkaa pilkistävä sininen taivas!!




PS. Kuulin lakaisuharjan ääntä, suih suih.
Jollakin muullakin on joku kesken.
Naapurin seinän eristys
ja laudoitus...
Työmaa pitää puhdistaa
ennen työhön ryhtymistä,
näemmä.
Minä onnekseni olen
sentään sisällä.
Ajattelin jättää
lumitöidenkin teon,
luonto hoitanee sen.
Toivottavasti.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Iltateetä odotellessa


Pikapäivitys tässä hei, lomanpoikasen kootut:

  • kaksi lapsista tautisina
  • puukämppä valmiina muutamalle kuutiolle koivuklapia
  • vettä sataa taasen
  • kivat pikkukutsut takana
  • läheisen tilanne päivitetty, kasvot mustina edelleen ja tikit poistetaan huomenna
  • huippujälkikasvun tekemiä pizzoja syöty kahmalokaupalla, kyytipoikana italianpunkkua,nam
  • iso- ja pikkulapsen tekemiä possunugetteja lohkoperunoilla, nam
  • naapurinsetä saanut uuden lonkan
  • rotta jälkikasvuineen havaittu
  • upeat värit ulkona edelleen
  • lyhtykausi avattu
  • persiljajuuret nostettu, persilja edelleen odottaa
  • Iittalan lasilautasia täysi tusina (halk. 15 tai 18 tai jotain cm) ostettu kirpulta hintaan 3,20 kpl, nimi ei vielä tiedossa, mutta meillä on niitä jo isoina lautasina ja leipälautasina tuo tusina
  • nappikauppaa taas käyty
  • kaksi lapsista koki hiusten vähenemisen
  • leikkasin vanhan talon vanhan miehen partaa keskilapsen kangassaksilla, älkää vaan paljastako ;)stalkkerit hiljaa...
  • saksalaiskaupasta saa vastapaistettuja ja kohtalaisen makuisia karjalanpiirakoita hyvin edullisesti
  • satavuotissukat pääsivät puikoille
  • minkäväriset sukat kutoisin vanhalle miehelle?
  • edessä taasen rankka viikko, pisin päivistä klo 8 - 21, ei kauheasti nappaisi, mutta kun tekee kivaa työtä, se auttaa nappaamaan
  • pitäisi ostaa itselleni hienostelusaappaat, ts. sellaiset, joilla voi lähteä ihmisten ilmoille, sen sijaan, että lähtisi  aivan kaameiksi värjääytyneillä punaisilla haisaappailla
Siis: mukavaa viikkoa meille kaikille!!

Terveisin yksi lomasellaan rentoutunut

torstai 18. lokakuuta 2012

Työpöydän ääreltä



Typötyhjässä suuuressa talossa ypöyksin,
sähköposti seuranain
ja kyllä minua onkin muistettu).
Kahvikuppi nenän edessä blogistaniaan kurkistus.
Töistä, aargh!
Ei tämä sopivaa ollenkaan ole,
mutta nyt kyllä koen tämän ansainneeni,
sen verran on huhkittu ja huhkitaan vieläkin.
Sain järjestymään perjantaille lomapäivän,
kotona on kaksi lomalasta
ja kolmaskin tulossa.

Omat kasassa, huh.

Se miksi opikeasti tänne tulin,
on kannustavat kommentit,
joita olen saanut teiltä,
kiitos te arvokkaat :)

Mörköpeikko on nujertumassa
ja sillä suunnalla toiveet ovat korkealla.
Sunnuntaina mennäään seiskytviis-kahveille.

Ja tämä tuoreempi juttu,
jota pahuudeksikin kutsuin,
edelleen on pahuus,
nyt aavistuksen lievemmäksi sävytettynä,
tulos tosin ei ole muuttunut,
keskussairaala on vaihtunut
paikalliseen vuodeosastoon
ja toipuminen onneksemme on alkanut.

Lähetän tässä näillä
vasta-avautuneilla auringonkukilla
teille kaikille mukavan viikonvaihteen toivotuksen,
palaillaan taas :)




Ja hei,
en edes kaatanut kahvikuppiani,
vaikka olen pukeutunut
puhtaanvalkoiseen tunikaan...

maanantai 15. lokakuuta 2012

Mieli kipeänä

Selvisin viime viikosta. Alkanut viikko samanlainen. Vastapainona näille viikoille olinkin koko viikonlopun kotipihassa, leikkaamassa, keräämässä ja rapsuttamassa. Lihakset kipeinä. Mieli vielä kipeämpänä. En voi enempää tässä ääneen sanoa, kuin pohtia mistä tämä pahuus kumpuaa? Läheiseni joutui tämän pahuuden silmään ja on nyt sairaalassa siitä toipumassa. Kyynel silmäkulmassa olen onnellinen siitä, että omat lapseni ja vanhan talon vanha mies ovat kunnossa. Onko se sattumaa? Mikä on sattumaa? Tarkoitettu? Kuinka lähellä omiani pahuus vaanii? Vastausta ei ole. Jäljellä on pelko.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Päivän sana on suppis. Oliko jotain uutta?


No nyt tulee tajunnan virtaa!

Tämä on kummallista, useimpina päivinä luen teidän muiden päivityksiänne, huomaan kuitenkin itse päivittäväni kovin harvoin. Pitkien päivien aikana aika ajoin tulee mieleen hyvä tilanne päivitykselle, aihe ja kuinka sitä käsittelee. Ja sitten se on siinä, asia on tavallaan käsitelty, kun sen on miettinyt sanalliseen muotoon. Sama minulla tuntuu olevan käsitöiden kohdalla, samoin itselle tehtävien vaatteiden kanssa. Kas, tarkennampas vähäsen.

Näen kivan idean tai jopa ohjeen johonkin sieluni sopukkaa kutkuttelevaan juttuun. Kiivaasti mieleni alkaa suunnitella toteutusta. (He jotka ovat jo kauemmin lukeneet juttujani, tietävät minun unettomuuden puuskissani suunnittelevan ilta- ja yökaudet näitä tulevia käsintekemisiäni.) No suunnittelu ei riitä, minulla on kiihkeä halu ja tarve hankkia tarvittavat välineet ja ainekset, useimmiten hankintapaikkoina kirpparit ja rautakaupat, ellei juttua muualta saa, kaivan tarpeet nettikaupoista, mieluiten mistä vain. Saatuani ne käsiini sivelen ja suunnittelen. Varastoin ne odottamaan oikeaa hetkeä toteuttaa suunnitelmani. Ja sitten tuleekin seuraava suunnitelma. Tämä edellinen koskee myös itselleni tarkoitettuja vaatesuunnitelmia... Materiaalit tekevät pesän kotiimme. Ja niitä riittää. Eräänlainen kamaluuden huippu on Pinterest (hahaa, taas linkki sinne), siellä niitä ideoita pulppuaa ja pulppuaa. Sinne menoa koetan välttää, sinne kuitenkin lähes päivittäin poikkean, edes vähän...

Mutta joo, niihin kivoihin juttuihin, joista jo olisi voinut päivittääkin.

Kävimme pikkulapsen kanssa taannoin jälleen Hiidenkirnulla ja muistelimme Isoisää. Muistelimme häntä myös poimimalla korikaupalla suppiksia. Kuvuriin ne. 

Erään tarinan loppu


Kävin eräänä päivänä myös yksinäni, hienolla nykytermillä kuvattuna, voimaantumassa metsässä, suppiksia tiirailemassa ja korittamassa, samalla tiirailin kaunista metsää, kas näin:

Naavaa erämaassa


Taitaa olla oikeaa metsää

Suppispolkuja kuljin
Montako lajia?


Perjantai-iltana poikkesin juhlistamassa päivällisellä upeita naisia, jotka saavuttivat tavoitteensa. Maa-artisokkakeittoa ja paistettua siikaa noin pääpiirteissään. Ei niin kovin lämpimiltä lautasilta kuitenkaan, maku kyllä kuitenkin korvasi sen. Istuimme ravintolassa hyvästä seurasta, ruoasta ja juomasta nauttien joen äärellä ja ihmettelimme korkeaa veden pintaa.

Ja eilen iltasella, vanhan miehen kotiuduttua (urheiluseuran vaalimainostelinetalkoista), suunnittelin tälle päivälle sieniretkeä pikkulapsen ja vanhan miehen seurassa. Vanha mies totesi tälle päivälle luvatun sadetta. Minä siinä suremaan metsään jääviä sieniä, yllätyksekseni vanha mies oli vielä päivän raadannan jälkeen suostuvainen lähtemään katsastamaan suppistilannetta. Metsään siis. Tunti metsähappea ja yksi iso ja kaksi pienempää koria suppiksia saaliina. Kotimatkalla pysähdyimme koskella katsomassa sateen nostamia ja patoluukuista vyöryviä vesimassoja, ihmekös joki oli korkealla. No huhhuh!! Kotiinpäin tullessamme pikkulapsi kuvasi auton ikkunasta kivan siluetin:



Kaiken kukkuraksi, meilläpä ei satanut tänään, kuin ei myös eilenkään. Päivä meni sutjakkaasti aurinkoisessa säässä, pikkulapsen kanssa emme menneet metsään vaan menimme ystävää tapaamaan, ystävän ja hänen yksivuotiaansa kanssa kului  tunti ja toinenkin. Ja sitten odottivatkin jo sienet käsittelyä, eilen jaksoimme vain puhdistaa ne, tänään ruuanlaiton lomassa huitasin sienet pannun kautta pakkaseen. Ruoaksi muuten oli taas sikaa, tarkemmin sikaniskaa, sadassakymmenessä asteessa uunissa kunnes sisälämpö oli 82. Sienisalaattia, artisokansydämiä, fetatomaattisalaattia pestokastikkeella ja jälkiruoaksi pikkulapsen tekemä marjajälkiruoka mustikoista ja mansikoista. Olotilaa voisi kuvata täyteläiseksi.

Tässä kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että se on nyt tehty, ajatukset selkiytetty. Tuleva viikko nimittäin on laimeasti ilmaistuna rankka. Työtyötä kolkytviis tuntia ja siihen toinen mokoma valmistelevaa punnerrusta. Yksi päivä menee lääkärireissulla keskussairaalassa mörköpeikon häätöretkellä. Perjantai-iltana taitaapi olla vähän väsy. Iltaisin kuitenkin pientä piristystä luvassa, blogeihinne on kiva kurkistella :)

Näkemisiin siis,