Tätä postausta ei vain voinut jättää tekemättä.

Miten tässä taas näin kävi? 

Aamuisen laukkailun jälkeen istun kotona, 

hiljaisessa kodissa. 

Kukin muu on teillään 

ja minulla olisi aikaa tehdä niitä tuhansia asioita, 

joita olen ajatellut ja haaveillutkin tekeväni. 

Ja mitä minä teen? 

Puen punaisen takin ylleni ja karkaan ulos kameran kanssa. 

Klik klik, joka suuntaan. 

Olen lukenut blogejanne eri puolilta kotomaatamme,

lunta ja pakkasta tuntuu olevan. 

Paljolti kuitenkin eri paikoissa, pakkanen ja lumi. 

Täällä on molempia. 

Ainakin tänään ja eilen, huomisesta kukaan ei tiedä.

Tässä kuitenkin tältä aamulta:

Syksyn laitto jä meiltä vähän kesken, 

aurinkovarjokin.

Ajattelin säästellä vielä noita hopeahärkkejäkin, 

niissä on upea syksynharmaa väri. Alla lumen, näemmä. 

Kastelukannua ei käsittääkseni taideta enää tarvita. 

Syreeni pudottelee lehtiään.

Tämä oli eilen käytössä, voi verrata näihin parkissa olleisiin:)

Persilja on tuo oikeassa reunassa oleva "valuma", 

vasemmalla oleva töyhtö on ainoa kukkakaalimme.

Vedin malvat sunnuntaina ylös maasta, 

kottikärryissä on nyt niiden matkan pää.

Yhtä pientä kukkivaa samettiruusua 

en raaskinut vielä nostaa, 

siellä hän sinnittelee.

Voi ruukkuparat :)

On meillä vielä toinenkin aurinkovarjo pihassa, 

samassa esiintyvät myös mattojenkuivausnarumme.

Huomatkaa pilkistävä sininen taivas!!

PS. Kuulin lakaisuharjan ääntä, suih suih.

Jollakin muullakin on joku kesken.

Naapurin seinän eristys

ja laudoitus...

Työmaa pitää puhdistaa

ennen työhön ryhtymistä,

näemmä.

Minä onnekseni olen

sentään sisällä.

Ajattelin jättää

lumitöidenkin teon,

luonto hoitanee sen.

Toivottavasti.