Työpöydän ääreltä

Typötyhjässä suuuressa talossa ypöyksin,

sähköposti seuranain

ja kyllä minua onkin muistettu).

Kahvikuppi nenän edessä blogistaniaan kurkistus.

Töistä, aargh!

Ei tämä sopivaa ollenkaan ole,

mutta nyt kyllä koen tämän ansainneeni,

sen verran on huhkittu ja huhkitaan vieläkin.

Sain järjestymään perjantaille lomapäivän,

kotona on kaksi lomalasta

ja kolmaskin tulossa.

Omat kasassa, huh.

Se miksi opikeasti tänne tulin,

on kannustavat kommentit,

joita olen saanut teiltä,

kiitos te arvokkaat :)

Mörköpeikko on nujertumassa

ja sillä suunnalla toiveet ovat korkealla.

Sunnuntaina mennäään seiskytviis-kahveille.

Ja tämä tuoreempi juttu,

jota pahuudeksikin kutsuin,

edelleen on pahuus,

nyt aavistuksen lievemmäksi sävytettynä,

tulos tosin ei ole muuttunut,

keskussairaala on vaihtunut

paikalliseen vuodeosastoon

ja toipuminen onneksemme on alkanut.

Lähetän tässä näillä

vasta-avautuneilla auringonkukilla

teille kaikille mukavan viikonvaihteen toivotuksen,

palaillaan taas :)

Ja hei,

en edes kaatanut kahvikuppiani,

vaikka olen pukeutunut

puhtaanvalkoiseen tunikaan...