Huhhahhei ja rommia pullo!

No ei tosiaan tuota pulloa, ihan vaan koneella istun kahvikuppini kanssa... vaan aivan ihana kevätsää se hellii ja tuo taas roppakaupalla hyvää mieltä. Pikkulapsi se päätti ilahduttaa vanhempiaan ja järjesti suunnistuksen. Samainen lapsi piirsi minulle kolmivuotiaana kartan osatakseni mennä töihin. Kaikki mutkat ja risteykset oikein, sillähän minä olen sitten aina töihin löytänytkin. No, nyt kartta oli tällainen:

Oranssi linja oli reittimme ja rasteilta löytyi aarteita, nam!

Siinä on meidän kotimme tontteineen, oikealle alas menee se luistinrata, jota ajoradaksi kesäisin kutsutaan. Kukat on luultavasti Tiimarista napattuja puukukkia, olen liimannut niihin magneetit ja vielä on tulossa keskustaan jotain kivaa.

Pihalla pönkiessäni huomasin kukkapenkin vihertävän iloisesti:

Puuhan se siellä vihertää... leikkipuu.

Luulen suunnistuksen olleen kiitos itselleni... pikkulapsemme on hyvin sielukas pieni ihminen ja tykkää puuhata kaikenlasita. Eilen illalla nimittäin, en leiponut kuten epäilin voivani tehdä, vaan puuhastelin. En tiedä, mistä tuutista nuo Rocky Roadit ovat esiin tulleet, ehkäpä vaikka viralliselta suomikotoilijalta (Harkki) tai vaikkapa Strömsöstä, en tiedä. Itse olen kuitenkin niitä thenyt jo kauan.

Tällä kertaa kevyesti keskellä iltaa:

400 g sulatettua Fazerin sinistä

ripaus murskattuja suolapähkinöitä

tipaus rouhittuja turkinpippuria

kipaus särjettyjä amerikanpastilleja

pupaus leikeltyjä vaahtokarkkeja

Muottina Iloleipurin pieni silikoninen muffinsipelti ja tikkuina pätkittyjä grilltikkuja. Taisi meitä neljä mutustelijaa olla... ai mikä BMI?

Jäljellä olevat



Ja kamera kun kerran kädessä oli, ikuistin vielä yhden näkymän:

Olemme ostaneet kahdeksankytluvun lopulla silloin "ei-niin-muodikkaan" liinavaatekaapin, astiakaapiksemme. Edelleen se palvelee samassa tarkoituksessa, tosin sen päällinen on useimmiten keräilypiste, kuten nytkin. Oikeasti siinä on paikka kahdelle Saves-kynttilänjalalle, missä ne lienevät nyt? Ei tietoa, niiden sijaan siinä ovat  Festivot ja suuresti tykkäämäni jalalliset lasiset kakkuvadit. Huom! Yksi vati luovutti jalkansa ja lepäilee tuossa oikealla. Voisko joku kiinnittää sen jalan?

Taustalla näkyy työmaani, loputon määrä maalista puhdistamiani ovilistoja ja taustana on luonnollisestikin tapetoimaton itseripustettu pinkopahvi. Odottaa tapetti-inspiraatiota ;) 

Ihanaista sunnuntain jatkoa arvoisat lukijat!

Lämmin kiitos 

mieltä lämmittävistä kommentoinneistanne

ja tervetulotoivotus 

seuraan liittyneille uusille lukijoille!

Armotonta menoa

Ajattelin vain tulla kirjaamaan, että olen olemassa, vaikkei minusta muuten täällä paljon merkkejä näy. Blogger temppuilee edelleen, ei päästä minua kirjautumaan ulos eikä kommentoimaan muiden blogeissa. No, aikansa kutakin.

Tapahtumarikasta aikaa ollaan eletty, isolapsi sai astmakohtauksen matkalla yksin halki Suomen omalla pikku autollaan. Arki-iltana, kahdeksalta. Ambulanssilla sairaalaan ja äiti perässä. Kaikki hyvin jo. Kotona nukkumaan 3.22. Seiskaan töihin aamulla.

Viikolla olen kahdesti syönyt hyvässä seurassa erinomaisen hyvää ruokaa, kumpikin uudessa ravintolassa. Ravintoloista mainittakoon sen verran, että näyttää olevan melutrendi. Kummassakaan paikassa ei ollut tekstiilejä juurikaan ja melu oli sen mukainen. Tarjoilija ei kuullut huutamatta tilausta edes... ajatella, jos työskentelisi siellä joka päivä...

Lakkiaisvalmistelut ovat edenneet sen verran, että olen ottanut maalisudin käteeni ja huiskinut valkoista maalia vähän sinne ja tänne. Sehän pitää tietty juuri nyt tehdä. Hain myös kirpulta ja kierrätyskeskuksesta materiaaleja kerrosvateihin. Reseptiikka alkaa selkeytyä, jotain vanhaa, jotain uutta, jotain punaista ja jotain lainattua, siitä se menu syntyy.

Iso-, keski- ja pikkulapsi ovat olleet muutaman päivän lomailemassa toisella puolella Suomeamme. Ovat nyt paluumatkalla. Kuulin keskilapsen kompuroineen portaissa ja loukanneen nilkkansa. Kotimatkalla he poikkesivat paikallisessa sairaalassa lääkäriä tapaamassa. Ei röntgeniä tietenkään paikalla sunnuntai-iltana, hän sai lähetteen lähemmäs kotia suureen sairaalaan kuvattavaksi, jahka kotiutuvat. Ehkä illalla kymmeneltä ja sitten äitsykkä ottaa lapsen mukaansa ja vie filmiin. Hyvästi yöunet, onneksi huominen aamu on vasta 9.30. Tapaan uuden kollegan ja suunnitellaan vähän tulevaa.

Eikä postausta ilman kuvaa, kuva toki on vanha, mitään uutta ei ole. Kuvassa on sitä pinkopahvitusaikaa, tuossa seinässä on nyt se Pihlgren & Ritolan käpytapetti, josta postaus aiemmin. Huomatkaa kaunis nurkka ja sen pahvitus, ihan ite tein. Ja vaikka kuinka remontti olisi, kukkia pitää olla. Ja pinkopahvituksesta sen verran, että se on mukavaa puuhaa, kunhan oppii temput. Lopputulos kiittää.

PS. Mikä vuodenaika nyt on? Sataa, tuulee, on jäätävän kylmä ja puiden lehdet ovat heleän vihreät!

Oi ihana toukokuun lauantaiaamu

Muistin taas, miksi ostin pimennysverhot makuuhuoneeseemme. Kevät! Makuuhuoneen ikkunat ovat itään ja pohjoiseen, verhot antavat aamulla pari tuntia lisää nukkumisaikaa. Tosin vain, ellemme nuku ikkuna auki. Ainakin näin keväällä linnut aloittavat luontonsa mukaisen sirkuttelun ja riekkumisen auringon noustessa.

Tämän maiseman näen aamulla sängyn päädyn yli katsoessani, ilman verhoja, tänä aamuna koivumme oli suurilla hiirenkorvilla:

Eli, ellei herää nousevaan aurinkoon, herää lintujen sirputukseen. Parempia ne ovat kuin moni muu, mm. naapurin tupakankatku, mopopojat, poliisi pilleineen, naapurin ruohonleikkuri kello kuusi, listaa voisi jatkaa jos tarvetta olisi, ei kuitenkaan ole tarvetta.

Päääni takaa näin siis tuon edellisen näkymän, vastapäinen seinä näyttää tältä:

- Uuniseppien romahtaneen vanhan puuhellan tilalle vuonna 2001 tekemä kakluuni

- tapettikaupasta pahantuulisena hankittu paperitapetti (Tapettitehtaan mokattua tilauksemme)

- itse kunnostamani oviaukko ja ovi

- tapetin taustalla ensimmäinen itse naulattu pinkopahvi, samoin katossa pinkopahvi. Kattoihin emme enää tämän pahvituksen jälkeen edes harkinneet pinkopahvitusta, sen verran haastavaa se taidoillemme oli, kyprokki jyrää muualla...

Talomme kaikki vanhat alkuperäiset helmiponttiset ikkuna- ja ovilistat on irrotettu, olen puhdistanut maalista nyt jo lähes kaikki listat ja kunnostanut ja maalannut ne. Peiliovet olen myös puhdistanut, korjannut ja maalannut. Ikkunat ovat samoin kunnostetut, lisänä tietty vanha lasi, vähän rikoinkin niitä kunnostukseni hyörinässä. Tuo ovi menee yhteen eteiseemme ja tulevaan pikkuvessaamme.

Asumme ihmisasutuksen keskellä, kirjailmellisesti, olemme itse kotimme valinneet ja sen myötä tulevat lisärasitteet mukana. Liki satavuotias hirsirunkoinen talo, ei remonteilla juurikaan pilattu (ellei halua mainita upeita keittiön lattialankkuja, jotka oli revitty lastulevyn tieltä pois).

Meillä on erinomaiset kulkuyhteydet maailmaan ja työ ja koulut ovat lähellä, ne ovat sitä mitä me arvostamme. Tosin on se arvostus aika-ajoin rankkaakin, talvinen sisälämpö saattaa aamulla herätessä olla neljätoista plusastetta, silloin pitää erikseen muistuttaa itseään valinnoistaan...

Tässä kuvassa vielä kakluunin suunnalta otettu aamukuva. Sänky on Askon, kaapit Ikean ja näkymä kotikoivulleni. Pitsipeite edesmenneen mummuni virkkaama.

Montako tonttinaapuria teillä on? Meillä on yhdeksän.

Suloinen sunnuntaiaamu ja pinkopahvia

Siitä tietää olevansa vanha, kun menee nukkumaan lauantai-iltana kahdeksalta. Earth hourkin meni ohi, nukkuessa, tosin aiheen mukaisesti, pimeässä.

Nyt taivas on tasaisen valkoinen, valoa on sopivasti kuvaamiseen, osallistun tällä teoksellani MaMa-haasteeseen, parin väliin jääneen jälkeen. Värihaaste oli turhan hankala, eivät nuo pastellit oikein nappaa, ja pitsihaaste oli lähes valmis, ei kuitenkaan ihan, kun kello löi haasteen kiinni... ehkä pitsikin pääsee jossakin vaiheessa tänne blogiinikin, jahka se on valmis...

Siis MaMa 5, tuunaus. Olen joskus aikanaan ostanut perheelle pyykkikorin, järkyttävän keltaoranssin. Se on tähän saakka ollut käyttämättömänä, ei sen väristä esiin ole voinut laittaa. Kauan mietin, mitä sille tekisin. Kunnes Leenan blogin haaste sai aikaan inspiraation.

Ompelin kangasvaraston täytteestä (olen joskus tehnyt muutaman nallen tästä kankaasta) suuren pussin, jonka suun suljin anorakin nauhalla. Pussi on siis kaksi kertaa korin korkuinen ja pussin suu on korin pohjalla sisällä. Molemmilta puolilta piilossa siis tuo ihana keltainen. Päälle ompelin sisältöä kuvaamaan t-paitoja pyykkinarulla. Kannen kankaan maalasin kiinni vesi-liimaseoksella, 1:1, jouduin vähän myös paikkailemaan , siitä syystä tuo pitsi kuumaliimalla sen päällä.

Taustalla näkyy keksilapsemme tapettiseinää, tapettina pinkopahvin päällä Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan Käpytapetti. Muut kolme seinää on tapetoitu luonnonvalkealla tapetilla, joka on samansävyinen käpyjen taustan kanssa.

Kävin itse henkilökohtaisesti nuo tapetit ostamassa tehtaalta, junalla. Minulla on nimittäin karmea kokemus aiemmalta tapetointikierrokselta, tilasin tietyn tapetin paikallisen tapettikaupan kautta. Liike sanoi, että tilaus on tehty ja tulee perjantaina. Perjantaina menin hakemaan tapettini, eikä niitä ollutkaan, sanoivat olleen loppu. Päivää ennen siis, kun tapetointi oli ajankohtainen, eivätkä tietenkään voineet siitä heti ilmoittaa... asiointini siinä liikkeessä on loppu. Olen joissakin asioissa hyvinkin periaatteen ihminen, tämä oli siitä lievimmästä päästä...

Ajatuksenani junamatkailussa oli samalla se, että ellei ko. käpyä ole, katselen samalla heidän mallistojaan luonnossa. Mukaani nappasin samalla vinon pinon heidän mallejaan, on vielä muutama huone ilman tapettia.

Ostimme talomme viime vuostuhannen viimeisinä päivinä. Talon kaikki huoneet olivat jonkinlaisilla tapeteilla ja tarkemmin tutkailtuna niiden alla oli pinkopahvit. Pinkopahvit olivat todella huonossa kunnossa kaikissa huoneissa, mitkä olivat pahasti repeytyneitä, mitkä katolta vuotaneiden vesien tuhoamia. Luit oikein, vesien tuhoamia. Talomme katossa oli ollut reikä ainakin viiden vuoden ajan, ilman kenenkään asiaan puuttumista. Vanhan talon vanha mies poisti vanhaa hirsiseinää yhden huoneen koko seinän matkalta, rakensi siihen uuden seinän ja rakensipa vielä ikkunankarmitkin säilyneille ikkunoille. Hirret hankimme kierrätettynä, ne olivat palvelleet aiemmin jossain muualla hirsirunkoisessa talossa.

Nyt jutulla on mittaa vaikka kuinka, taidan jättää pinkopahvit ja niiden metkut toiseen kertaan,

mennään ulos,