Aurinkoisella päiväkävelyllä ja Jokisauna

Näin näin tänään:

Hurjia nietoksia
pokkarilla

Euralaisen Anna-Leena Soinin käpyteos Jing ja Jang
kännykällä, valitettavasti

Latua!
pokkarilla

JK. Ja tästä linkistä voit kurkistaa jotakin kaunista ja säilyttämisen arvoista, suorastaan kultturellia, kurkkaa ensin, lue jatko vasta sitten.

Ja se jatko kuuluu näin: 

Katsopa tämä linkki

Lyhykäisyydessään, kunnan perusturvajohtajalla on mielipide. Ehkei se ole se, mitä hän julkisuudessa sanoo, mutta julkitullut mielipide ainakin on erikoinen. Kateus vie kalatkin vedestä... vai miten se meni?

Ja sitten vielä tämä linkki. 

Saako tällaisen kaikkien, lukuunottamatta perusturvajohtajaa, mielestä toimivan ja erilaisten ihmisten työyhteisön tuosta vain lopettaa? Siitä tulee verotuloja, se työllistää, se on osa Alvar Aallon kätten jälkien kunnioitusta, se on paikka, jonne poiketa, se on osa kulttuurimaisemaa, Sepänkujaa, ja lisäksi paikka on monelle paikalliselle täynnä muistoja, itselleni myös. Olen nelivuotiaaksi asti kylpenyt kyseisessä saunassa kerran viikossa, silloin ei vielä joka kodissa omaa saunaa ollut. Nyt Eija on voimiaan ja vaivojaan (ja rahojaan) säästämättä luonut rakennukselle arvoisensa käytön ja vielä työllistääkin ja sitten iskee perusturvajohtaja. Miksi?

Pussilakanapäänsärky

Pussilakanat ovat päätyneet repimölle. Minulla on vielä ekoja vanhan miehen kanssa yhdessähankittuja pussilakanoita käytössä. Voidaan varmaan yhdessä päätellä niiden olevan jo aika, hmm... entisiä. Niinpä kuntoutan kättäni repimällä niitä suikaleiksi.

Ai minäkö neuroottinen kerijä?

Tästä pääsinkin sujuvasti pohdiskelemaan nykypuuvillaa. Keskilapsi sai kaksi vuotta sitten lahjaksi muumipussilakanan. Sen jalkopään täyttöaukko on jo koko leveydeltään auki. Kangas on sauman vierestä hapertunut niin paljon, että saumat kyllä kestävät, muttei kangas. Laatupuuvillaa taitaa olla... niin mitenkä se olikaan, Finlayson tai jotain...

Kiihkeästi nukuttu

Josta taas juontaa seuraavaan pussilakanapäänsärkyyn. Kuljeskelet kaupoissa tai verkossa. Vastassasi on just omaan mieleen mallaava pussilakanasetti. Olet valmis maksamaan pyydetyn hinnan. Kunnes. Katsot pussilakanan kokoa. 150 x 200. Se siitä. 

Nykypussilakanat on tehty niin huonosta puuvillasta, etteivät ne kestä kuivausrumpua kutistumatta kymmenestä kahteenkymmeneen senttiä pituudestaan. Onko puuvilla niin harvaan kudottua, en tiedä, arvaan vain. Se kutistuminen tietty vaikuttaa käyttömukavuuteen. Ei ole kiva, kun kaksimetrinen peitto ei pysy pussilakanassaan. Ja katsellessasi pussilakanoita sillä silmällä, pituuden siis ollessa yli tuon kaksi metriä, huomaat hinnan hipovan satasta. Kappaleelta. Juu ei. En suostu. Suostutko sinä?

Tänään oltiin tuon mainitun keskilapsen kanssa vähän kirppuilemassa. Hänelle kolmet housut, kaksi puseroa, kengät ja farkkuminari kahdeksan euroa ja itselleni Linnonmaan neuletakki kahdella eurolla. Lisäksi tietty itselleni taas säkillinen nappeja ja kehyksiä uusaukseen (eikös olekin hieno uusi sana, korvaa tuunauksen, opin joltakin ihanaiselta kanssabloggaajalta).

Samainen lapsonen kävi myös optikolla korjauttamassa tonnin lasejaan viidennen kerran kahden vuoden aikana. Optikko oli todennut, ettei lapsoiseni varmaan oikein osaa käyttää silmälasejaan. Eihän toki, lapsella vain on ollut seitsemästätoista ikävuodestaan tuollaiset viistoista ja puoli vuotta lasit, hänellähän oli syntyessään harmaakaihi (joka leikattiin puolitoistavuotiaana). Näin äitinä puolustaisin kultamussukkaani sanomalla hänellä olevan melko vankka kokemus silmälasien käytöstä. 

Yhdetkään hänen laseistaan eivät tähän mennessä ole olleet näin huonot kestämään käyttöä, kuin nämä Burberryt. Ja voidaan samassa miettiä vaikka viisivuotiaan remuamista lasit päässä, puussa, lattialla, repussa, kirjan välissä... No, nyt se tytsy lähti jonkin ihmebändin keikalle, näkemättä eteensä juurikaan kahtakymmentä senttiä enempää, lasit kun taas kerran päätyivät maahantuojalle. Mutta kait keikalla joku muu aisti tärkeämpi näkemistä on. Ja sitäpaitsi, hänellä on kaksi omaa opaskoiraa, hups, siis -ystävää mukanaan näkijöinä.

Ja sitten viellä , perjantain kunniaksi, päivän kotikuva:

Mitähän aikaa meillä eletään, Tigerin piparimuotit aina vaan esillä. Mutta tuo lasimaljakko on vallan kätevä, sinne voi säilöä kaikki tarpeelliset sähköjohdot (pokkarin lisäksi) helposti nähtävään olotilaan.

Hiihtoloma on lopuillaan, jälkikasvun loma siis, yks meni sinne ja toinen tonne, sunnuntaina kaikki varmaan ollaan saman pöydän äärellä syömässä. Ja ensi viikolla isolapsikin tulee joukon jatkoksi, he suunnittelevat ja mittailevat isolapselle tanssiaispuvun maaliskuulle. Keskilapsi laulattakoon ompelukonettaan.

Oma oleiluni jatkuu edelleen, sain jo loitonnustyynyn käsikantimesta pois, nyt pitää enää kantaa kaularoikottimessa kättään seuraavat kaksi viikkoa. Ensi viikolla alkaa kiivas kuntoutus, kättäni ei kahden kuukauden roikottamisen jälkeen saa nostettua edes suoraan eteen, saati sitten ylemmäs. Siinä sitä sitten onkin haastetta tuleville viikoille, kipua ja hikeä siis tiedossa. 

On niin hienoa, kun talvi on parhaimmillaan. Pikkupakkanen, päivät ovat pidentyneet, aurinko pilkottaa ja meidän talitintti on jo tammikuusta alkaen laulanut tityytä, nyt se on ottanyt sanavarastoonsa uuden tavun, se laulelee titityytä. Mustarastas lentelee jo pihapiirissä, ei vaan ole vielä kuulunut liverrystä, kait se odottaa kevään merkkejä lisää ennen luritteluaan. Kerrankin mennään kalenterin tahtiin näilläkin leveyksillä. 

Ja nyt just kyllä jokin muukin tintti tuolla virittelee lauleluaan, sanoisin sinitintiksi. Kuulin tuon siis ikkunan läpi, meillähän on vanhaakin vanhemmat kunniostetut alkuperäiset ikkunat ilman tiivistyksiä, teipatut kuitenkin. Kuuluu aikas hyvin läpi kaikki muukin kiva kuin lintujen luritukset.

Näillä talvitunnelmilla mennään, mukavaista viikonloppua meille kaikille :)

PS. Joo, en osaa kirjoittaa lyhyesti.

Valkoista, oi niin valkoista

Talvi, oi ihana talvi!

Olen niin tyytyväinen näihin meidän vuodenaikoihimme, ajatelkaas, meillä on niitä neljä ja siihen päälle kaikki epävuodenajat, jolloin ei oikein tiedä, mikä parhaiten kuvastaisi aikaa. Nyt voi sanoa, on talvi. T - A - L - V - I. 

Kipasin hetki sitten pihalla, pikaisesti linssin läpi tiirailin.

Lyhty

Oravanruoka-automaatti

Kottikärryn ilmakumipyörä jäi taas talveen

Munkit jäässä...

Leenan innoittama MaMa-sydän vaikuttaa edelleen

Tuolikin sään armoilla

Ja koska kerran on talvi, kaikenlainen urheileva pihakäyttäytyminen on toistaiseksi kielletty, pitää siis pysyä kohtuullisessa vasenkätisessä toiminnassa. Ja minähän pysyn.

Kas tässä jostain amerikkalaisesta blogista löytämäni peura, kaavat ja kaikki, muttei linkkiä.

Suihkukopin pahvi, aaltokartonki, kaksi vanhaa nappia
ja  mistälie tulleet  kehykset valkaistuina

Osaa se vanhan talon vanha mieskin askarrella...

Kirppukierrokselta käteen tarttui
viitisenkymmentä tokkaa(?)  kirjontalankaa
ja muutama mikälie pullollinen  tyhjyyttä

Eikä kirppuja ilman nappeja. 

Kahdeksansataa grammaa kierrätysnappeja 

ja sataviiskyt grammaa englantilasia askartelunappeja,

vihreää lasia sekä kaksi Viola-lasia kansineen

Pulkkamäkeen. Hiihtämään. Lumitöihin. Niin mieli halajaisi, mutta ei kun ei. Taitaa olla niin kuin tunnettua on, että sitä mitä ei saa, sitä eniten tahtoo. No, virkkuukoukku on kesytetty, lankaa uusiin villasukkeleihin olemassa ja huomenissa tavataan itse Rölli. Näillä eväillä ensi viikkoon :)

Ollaanko kotona ajan tasalla sisustuksessa?

Ollaankos sitä trendien harjalla? Ajan tasalla kotisi kanssa? Ollaksesi trendikäs tänä vuonna, kodissasi pitää näkyä näitä juttuja, ja mikä parasta, kustannukset ovat jotain aivan muuta kuin Katin linkkivinkin kautta löytämäni nämä ihastuttavat Blogibingojutut. Pohdiskelin näitä omasta vinkkelistäni.

KUVAT SIIS EIVÄT OLE OMIANI, VAAN LINKKIÄ TAI KUVAA KLIKKAAMALLA PÄÄSET KUVAN ALKUPERÄISEEN LÄHTEESEEN :)

Kotona pitää olla brodeerauksia ja kirjontaa, tässä omaan nappimaniaani sopiva juttu, tätä linkkiä tai kuvaa klikkaamalla pääset alkuperäiselle ginan blogisivulle.

Samaan sarjaan kuuluvat mielestäni isoäitien kirjomat tyynyt, pöytäliinat ja muut.

Tässä linkki tyynyn tekijälle, Arja Takalalle, kuvaa klikkaamalla pääsee samalle sivulle

Solmittuja ja punottuja juttuja pitää kotona olla, narulla, nauhalla, köydellä tai muulla kätevällä hommelilla siis solmimaan jotain tai jonnekin. Millä punottais? Langalla, köydellä, päreillä, pajulla, metallilla, matonkuteella, paperilla (sanomalehdet kans)...

Kattokaas tätä, Käsityötä kädestä pitäen, kiehtova ajatus :

Tietty vanha tuttu neulospinta jatkaa tänäkin vuonna, isona tai pienenä, yllättävissäkin paikoissa, koukulla tai puikoilla.

Tässä Rouva Kivitikan tyylikäs versio:

Sitten tikkaukset, ne kuuluvat aikaamme, niitä varmaan voi yhdenlaisia hienonlaisia käydä katselemassa alkuun vaikkapa ikisuosikkini Tilkunviilaajan sivuilla, kuva kertonee ajatuksenpoikasta:

Ja vielä kaivertaminen. Mitäs kaiverrettais? Puuta? Kipsiä? Lasia? Paperia? Mitä muuta?

Itselleni mieleen tulevat heti vanhat rukinlavat.

Tässä Satakunnan museosta:

Onko tämä kaiverrusta?

Entä tämä?

Jäädään siis miettimään, mukavaisaa viikonloppua meille kaikille :)

Tunnustus

Sain taannoin

ihanaisen tunnustuksen 

Kirahvilan Katilta, 

lämmin kiitokseni :) 

Kati elelee perheineen vanhassa kaupassa ja prinsessat sen kun kasvavat. Olen aivan koukussa hänen blogiinsa, Kati kuvaa niitä arjessa ja luonnossa olevia juttuja, joita ei itse useimmiten ehdi töiltään huomata. Kannattaa kurkistaa hänen nautittavia kuviaan, kas tästä näin :)

Miettiessäni, kelle tämän myös halauisin luovuttaa, tietty ekana tuli mieleen juuri Kati, noh, eihän se nyt käy päinsä. Ja kun listasin mielessäni lukemiani blogeja, niin kas kummaa mieleeni nousi viisi blogia, niin erilaisia mutta niin samanlaisia. Naisia, joilla on minuun osuvaa kerrottavaa. Tietty tuolla perusteella kaikki lukemani bloggaajat tuon täyttävät, enhän teitä muuten lukisikaan, mutta nyt vedin rajan näihin, kas tässä teille, upeat naiset :)

Mauis, blogissaan asiasta ja sen vierestä, kertoo osuvasti ja terveesti perhe-elämästään


 Nöpöstiina blogissaan Matildan hiljaset huoneet  antaa meidän kurkistaa elämäänsä aikuisena naisena

 Leena blogissaan Paperinaru arvostaa kauniisti läheisiään ja meitä yhdistää myös pesäpalloäitiys

 Katja blogissaan Päivänpesän elämää elelee perheineen myöskin vanhassa talossa, ajatukset niin tutunoloisia

 Ja vielä Äiti auronkoinen blogissaan kirjoittaa niin tutulla tyylillä Pätkän perheen elämästä



Ja niin sydämestään kuin yksikätinen toivoa voi, minä toivon teidän jatkavan tunnustuksen taas viidelle uudelle tai miksei vanhallekin blogille, annetaan mennä ja levitetään iloa!


Ja tämä tunnustushan tulee antaa ihanalle blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Käydään myöskin kyseisissä blogeissa jättämässä kommentit tunnustuksen saamisesta.

Vielä varoitus!

Älä missään tapauksessa klikkaa sivun oikeassa laidassa lukuluettelossani olevaa linkkiä amerikkalaiselle "Just something I made" -sivustolle. Sieltä saattaa olla tulossa jotain haittaohjelmaa. Olen se lukuluettelostani jo poistanut, mutta niin kauan kuin tuo minun sivullani vielä näkyy, ainakin Chrome tulkitsee minunkin sivuni haitalliseksi. Omalla vastuullani tässä nyt siis minäkin olen :(