Tyydyn siis mihin? Toteamaan kuluneesta vuodesta, että paljon oli onnellisia asioita, vielä enemmän vähemmän onnellisia. Miinukselle meni. Tein paljon asioita saadakseni asioita onnellisemmiksi, tuloksen olen saanut eikä paljoa hurrata voi.
Ja kun meille blogisteille tyypilliseen tapaan sittenkin retostelen kulunutta vuotta, niin mietin sitä hyvää ja onnellista. Perhe koti työ ystävät harrastukset... joojoo... huiman monta onnellista päivää. Hurjan monta onnellista asiaa. Sen enempää avautumatta totean niitä vähemmän onnellisia päiviä ja asioita olleen enemmän. Paskamaisia asioita. Asioita, ihmisiä, tapahtuneita, tapahtumattomia, pelkoja, pettymyksiä, vastenmielisyyksiä. Valitettavan loputon lista.
Jos vähän raottaisi sitä onnellisuutta, voisi todeta kutoneensa sukkia. Voisi todeta kuntoilleensa, mahjonganneensa, herkutelleensa (hahaa, joulun ja vuodenvaihteen juhlinnat menivät kuohuviinin ja samppanjan voimin), ommelleensa, puuhastelleensa ja vaikka mitä hyvää mieltä tuottavaa tehneensä.
Ja edelleen, ajan tasalla olevien blogistien tavoin pohdin tätä talvea. Ja olen se vastarannan kiiski, minua ei sitten millään lailla haittaa tuo vallitseva säätila. Ei lunta, ei kylmää, ei talvea. On vain pimeää, on vain märkää. Huhhahhei, ei haittaa, kyllä se talvi joskus tulee. Tai sitten ei, ei sekään haittaa. Kevät tulee kuitenkin. Jos haluaa jotain haittaavaa löytää, minua haittaa sateen pehmentämä kotitie, johon auton pohja ottaa kiinni lastin ollessa pelkkää kuskia suurempi. Eikä sekään haittaa...
Onnea on:
- voitko muru keittää mulle kolme kuppia kahvia?
- joo totta kai äiti:)
Tässä onnessa
Ps. Toivotaan meille kaikille silti onnellista tätä vuotta:)
Toivotaan että tästä tulee hyvä vuosi niin iloineen kuin suruineen.
VastaaPoistaSe onni on joskus aika pieni mutta silti se paras onni.Eipä sitä kummoista tarviikkaan.
Hyvää vuotta 2014.