perjantai 1. tammikuuta 2016

Vilkuttava Kämäräinen


Ei kuvia. Ei valoa.

Vuoden ensimmäinen päivä. Herättiin iltapäivän puolella puhelimen soittoon. Ihana veljeni ilahdutti isosiskoaan uudenvuodenpuhelulla. Sovimme, ettei hän kerro äidille, että meillä nukuttiin vielä iltapäivällä :)

Kait sitä iltapäivään nukkuukin, jos menee yöpuulleen neljältä aamusella. Normimittaiset yöunet siis. Onneksi ollaan saatu vetelehtiä "koko" päivä kotosalla. Ja ollaankin sitten vetelehditty, kuka telkun edessä, kuka lojuen ja kuka tiskaten eilisiä tiskejä. Pientä todellisuuspakoa hiusvärillä ja ainakin kuukaudella nuorentui ulkoinen olemus. Tai ainkin viikolla. Tai päivällä? Mutta hei, hiusten alapuoli ei ole ollut kipeänä ollenkaan, tässä iässä riittää valvominen nuupahtaneeseen olemukseen.

Keskiyöllä toki kilisteltiin perinteiseen tapaan kummisetä-Mummilla, se on aina vain yhtä hyvää. Ihanasti Mumm oli ulkoilmaa lämpöisempää. Lunta ei ole edelleenkään, pakkasta muutama aste, tuuli liian monta sekuntimetriä.

Mummiin tarvitaan oikeat lasit, niitä meiltä löytyy enää seitsemän kappaletta alkuperäisestä kahdesta tusinasta. Sellaisia oikeita siis. Taannoin hankin kohtuullisen määrän skumppalaseja, typerästi katsoin niiden mitat väärin ja niin ollen ne ovat tylsän matalat ja jotenkin epäkivat. No, niitä epäkivoja piti sitten ottaa yksi käyttöön viime yönä. Yhden "oikean" lasin kohtaloksi tuli tapaaminen jäisen maan kanssa, joten niitä onkin enää vain kuusi kappaletta. Ja vielä yksi oikeista laseista on saanut itselleen uuden pinnoitteen, sitä taidettiin pitää liian lähellä tähtisädetikkuja liian pitkään, taisi räiskyä jotain epäpuhtauksiksi laskettavia osumia lasin pintaan. Ei irtoa perinteisin menetelmin, happoa tai emästä en vielä ole testannut.

Uuden vuoteni eka oppimani asia tuli velipuhelussa. Ihastelin hänelle öistä taksillesoittoani, soitin 28 kertaa palveluun, ennen kuin pääsin läpi (puhelimeni kertoi lukumäärän, en laskenut...). Kuulin Valopilkusta, jolla taksijonoon pääsee kätevästi ihan ite. Todettiin palvelun olevan kiva, kun ei enää tarvii jutella ihmisen kanssa tilatessaan taksia. No, ensin vähän mietin, että niinhän se on, voi harmi, tykkään puhua ihmisten kanssa koneiden sijaan. Mutta kerrattuani viime yön taksitilauksen, muutin mielipiteeni. En kaipaa keskustelua, jos se on viimeöisen kaltainen. Vai mitä mieltä olette seuraavasta vuoropuhelusta:

- Taksi.
- X X täällä hei!
Hiljaisuus.
- Tarvitisisn auton osoitteeseen se ja se :)
Hiljaisuus.
- Kyytiin on tulossa neljä henkeä.
Hiljaisuus. Jatkuu. Aina. Vaan.
Ja jatkuu. Mietin jo, että mitähän minun nyt tulee tehdä, olenkohan tipahtanut langoilta.
Kunnes.
- Selvä.
- Kiva, kiitos ja hei!
- .
Naks.

No, taisihan olla vuoden kiireisin yö heillä. En arvostele enempää, mutta aion ainakin kokeilla tuota Valopilkkua. Katsotaan sitten uudelleen.

Voihan Vilkuttava Kämäräinen, ei minusta irtoa positiivisuutta, ei millin vertaa. En löydä mitään hyvää sanottavaa  mistään. Vieläkään. No, olenpahan ainakin, kaiken tapahtuneen jälkeen, elossa.

t.

JK. Kävimme eilen kaupoilla, hankittiin sopivaksi katsomamme kattaus piipittäjille, tai oikeammin sanottuna vinkujille. Ensin herkkua napaan ja sitten niska-poikki-hoitoon. Kiitos.

JJK. Ellet tiedä, kuka on Vilkuttava Kämäräinen, kato vähäsen kuuklesta.

1 kommentti: