Luin Aulin Blogista, että on Blogiperjantai. Rakkaan ystäväni ehdotuksesta, tässä olen. Kerroin nimittäin hänelle, että minulla on valtaisa kirjoittamisen palo päälläni. Hän kehotti kirjoittamaan. Pohdiskelimme yhdessä, miten ja missä purkaisin paloani. Vastustin kiihkeästi palaamista vanhaan rakkaaseen blogiini, tänne, kirjoittamaan.
Miksikö vastustin? Siitä syystä kun lopetinkin. Lopetin, koska blogistani tuli rasite. Rasite siksi, että joskus oli kovin epäselvää, ettei blogini ole kahvipöytäkeskustelun ja asioiden jankkaamisen aihe. Kerron täällä ihan oikeasti tunnoistani, siitä mitä ajattelen. En halua palata tuntoihinu ruotien, mitä milloinkin olen tarkoittanut kullakin sanomisellani. Jos sinulla, lukijani, on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, ole kiltti ja tee se täällä, juttelen ja vastaan mielelläni <3
No mikskö palasin? Tämä on minulle ihana ja sopiva tapa ilmaista itseäni. Uskon ja toivon, etten joudu tilille enää uudelleen. Ja jos joudunkin, mitä väliä? Osaan kyllä hoitaa sen, omalla, valitettavasti tyhjentävällä tavallani.
Ja kuten huomataan, täällä olen. Eräs vanha mieskin kannusti kirjoittamaan, hänen ja rakkaan ystäväni kannustuksesta olen täällä taas. Pus <3
 |
| Metsäretkellä |
Ja kirjoitan. Ja olen onnellinen.
P.S. Koska kirjoittamisen tarve on suuri, voit kurkistaa myös toiseen, hyvin ajankohtaiseen blogiini, olen suunnitellut suorittavani Karhunhampaan, partiolaisten yhden ansiomerkin <3
IHANAA että palaisit - oli ikävä kynäsi jälkeä ❤
VastaaPoista