tiistai 22. toukokuuta 2012

Ihana tuoksu leijui vastaani...



... tullessani töistä tänään. Vanhan talon vanha mies oli valmistamassa ruokaa, yhtä parhaistaan, kaikenmaailmansalaattia. Kysyin josko herneenversot kelpaisivat mukaan ja toki vain kelpasivat.

Kas näin:




Ja ellen milloinkaan ole aiemmin maininnut, kasvatusruukku on Saves-tuotantoa :)


Köhä voi hyvin, kohköh vaan, antibiootti puree. Olen kuullut kauhujuttuja mykoplasman aiheuttamista jälkitaudeista ja seurauksista. Olen luvannut itselleni olevani heti pois töistä jos olo pahenee, töissä kuitenkin teen merkittäviä asioita merkittävien ihmisten kanssa, niin kauan kuin minä siellä olla voin, olen, en voi jättää töitäni muille ilman suurta pakkoa. Ja kyllä, sädekehä on himmennyt jo aikoja sitten ;) Kuten satakuntalainen sanoisi, kippiä mikä kippiä.

Ulkona on liki kolmekymmentä astetta pihan mittarissa, samoin oli eilen illalla kotitutuessani töistä kahdeksan aikaan. Ah, mieleni tekisi tempaista kesämekko päälle ja istahtaa omenapuun varjoon siemailemaan vaaleaa sangriaa. Haaveissa vain, huomenna taas pitkä työpäivä, ei kannata pohjustaa sitä ihon palamisella. Hyi jos joku jotain muuta pohjustuksesta ajatteli!

Tuosta herneenverson vihreydestä tuli mieleeni yksi uudehko ikuisuusprojektini, siksak-kuvioinen villapeitto. Yksi sen väreistä on aika lähellä tuota versonvihreää, katsokaa vaikka:


Vaaleanpunainen ei oikeasti ole noin heleä, se otti valoja ikkunan kautta. Seiskaveikkaa. Muistaakseni varasin vähän toista tusinaa kerää tuohon projektiin, kun kerran halvalla sai, muka ;) Joitain raitoja valmiina, vain joitain kymmeniä puuttuu, ehkä jouluksi, jonkin vuoden jouluksi.

Mörköpeittoon, siihen isäni sairastaessa aloittamaani isoäidinneliöiseen, olen virkannut yhteneviä uloimpia reunoja luonnonvalkoisella. Kutinaihoisia kun vanhan talon väki on, olen ajatellut laittaa siihen toisen puolen esimerkiksi fleecepeitosta. Niin se puoli olisi ihoa vasten ja toinen puoli olisi se lämmittävä puoli. Saas nähdä kuinka etenee. Valmiita palojahan minulla on joitain satoja. Päättelemättä. Suurimman osan virkkasin saattohoidon aikana, silloin vain virkkasi, ei ajatellut mitään niinkin monimutkaista kuin lankojen päättelyä, virkkasi vain lapun toisensa jälkeen.

Jos joku miettii tämän viimeisimmän mörön tilannetta, se on aisoissa, tulevaisuus näyttää ainakin viikon verran vielä valoisalta. Ensi viikolla kuullaan tuloksia patologin tekemistä tutkimuksista. Mitkä ne ovatkin, ne otetaan vastaan ja eletään niiden mukaan. Isolapsi edelleen puikoissa, ollaan alettu nimittää häntä omaishoitajaksi ilman palkkaa. Siunattu lapsi, tuo minun Muruseni.

Lämpimäistä viikkoa, palaillaan jälleen linjoille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti