Kleski.

Nyt sekoitetaan pakkaa, suurella kädellä. Saapa nähdä, kuinka pienen ihmisen tässä käy. Tämä vain tässä itselle muistutuksena, tähän palataan vielä.

Mutta niin ne työt sitten alkoivat, toden teolla. Jos jossain työssä voidaan sanoa, ettei ole kahta samanlaista päivää, niin voin täysin allekirjoittaa edellisen. Ei ole. Jos joskus on ollut samankaltaisia päiviä, ne ovat muisto vain. Ei sillä, että valittaisin, ei suinkaan, totesin vain työn olevan hauskaa.

Miten siviiliminä sitten kukkuskeleksii? Kesäleskenä edelleen. Meidän kesä jatkuu vielä syyskuunkin. Tosin tänä aamuna oli kuulemani mukaan ollut viisi plusastetta, melkein talvi siis... Tässä sitä istuksin ja kirjoittelen, villasukat jalassa... kävin hakemassa viinipullonkin... tai siis kaksi... viime perjantaina samankaltaisella reissulla tapasin useampia tuttuja, todistivat rappioni alkaneen, ostin silloin kolme pulloa... no kun ne ravut...

Tämä näyttää olevan sellaista tajunnan virtaa taas, että lienee parempi korkata toinen niistä tämänpäiväisistä ja palata linjoille kun on jotain oikeaa sanottavaa. Tai näytettävää. Tilkkupeittoja. Riippukeinu. Suomen laki. Kaappiostos. Kukkia. Ei yhtään päärynää. Ja hei. Kesälesken on ollut pakko ryhdistäytyä. Olenhan jo vuosia saanut nauttia vanhan miehen ruoanlaitosta, klesken on ollut pakko tarttua kauhaan. No joo, eilisen kakun teetin, saatiin ranskanvieraita ja kleski painoi töitä ehtimättä paneutua mihinkään niin vaativaan. Mutta muuten. Eipä ainakaan vaa'assa näy huonolla ruoalla olo...

Palaan siis linjoille, kunhan ollaan saatu viettää nämä edessä olevat kesäpäivät (ne "lupasi" lämmintä tänne päin).