Peruskauraa

Sataa kaatamalla. Jossakin aivojen sopukassa riimille on jatkoa, se vaan ei suostu tulemaan ulos. Jotenkin "lehden alla"... Eikä mitää Sir Elwoodia, vaan enemminkin vaikka Kirsi Kunnasta tai jotain. Talo on hiljentynyt, kaikki ovat jossakin, kuka missäkin, koulussa, harjoittelussa ja missä lie.

Itse olen palannut perusasioiden äärelle, olen silittänyt puolen metrin pinon keittiöpyyhkeitä. Keittiöremppa kun edelleen antaa odottaa itseään. Astianpesukonetta ei edelleenkään/vielä ole, kuivauskaapinhan revin jo pari vuotta sitten alas seinältä. Sehän tarkoittaa mummun aikaan siirtymistä tiskissä. Pyyhe tiskipöydälle astioiden valutusta varten ja toinen kuivaukseen. Rentouttavaa. Ja jonkun muun sattuessa olemaan kotona tiskauksen aikaan se on myös sitä laatuaikaa, toinen tiskaa ja toinen kuivaa.

Kahvinkeitin naksahtaa, haettava kupillinen kahvia ennen jatkamista.

Mietin jatkoa. Kuinka sanoisin. Kirjoittaisin. Kevät meni. Kesä meni. Moni asia olisi saanut jäädä tapahtumatta. Kuitenkin istun tässä nyt, kahvikuppini kanssa. Taas yhdellä vedenjakajalla.

Taivas sitä vettä tuntuu jakavan, tällä kertaa riittävästi. Sitä ei tänä kesänä meidän kulmilla ole juurikaan saatu, puutkin pudottavat kuivia lehtiään, jo monetta viikkoa.

Kun tätä kerran kirjoitan, kaivoin esiin kamerani kuvaa ajatellen. Tältä kesältä ei ole kuvia. Kamera on levännyt laukussaan. Puhelimen kamera on tallentanut vain muutaman faktakuvan, ikäänkuin arkistomielessä, todistusaineistona tapahtuneista asioista. Ei siis mitään julkaisukelpoista.

Nyt pyrin palaamaan elämään, perusasioihin siis muuallakin kuin tiskaamisessa.