Hukassa

Minä hävisin. Olin hukassa. Menin pois. Järjettömän suuren stressin alla piilossa. Olenko löytänyt itseni esiin? En. Hukassa edelleen.Ja kun tässä istun ja sen kirjoitan, kyyneleet nousevat silmiin. Hukassa. Hukassa itseltäni, hukassa kaikilta.

Teen suhteellisen järkeviä asioita, silti hukassa. Laitan ruokaa, poljen, siivoan, iloitsen, leivon, teen työtäni, kuopsutan pihaa, pesen pyykkiä, odotan, käyn kaupassa, soudan, hämmennyn, vedän ja nostan, olen äiti, puhallan, poimin, kaadan, lohdutan, tankkaan,avaan ja suljen, kuulailen, rakastan, haravoin, kuljetan, suren, noudan, petyn, etsin, hymyilen, haen, unohdan.

Nyt myönnän, kilpirauhaseni poisto ei ole tuonut minulle terveyttä. Se on tuonut minulle näennäisen elämän. Päivät, joista en muista mitään. Tietysti blogista ja kamerasta voi tarkistaa, mitä olen tehnyt. Palkkakin tulee tilille, teen siis työni, teen sen ammattitaidolla, kokemuksella.  Minulla ei ole muistia. Jos joku kysyy jotain tarkennusta, tiedän tietäväni, en vaan muista, mitä tiedän. Pinnan alle kun vähän kurkistaa, hajoan. Ulkokuori on liian ohut. Se hajoaa.

Eihän näin voi kirjoittaa. Ja kuitenkin kirjoitan. Kahvia kuluu. Litrakaupalla.

Ja jotta pystyisin palaamaan tähän hetkeen ajatusteni arkistosta, tarkistan kamerastani, mitä on tapahtunut viime aikoina:

Mahoniamme kukkii

Kultapallo haluaa jatkaa kesää

Joku yrtti tunkee ulos kasvatuslaatikostaan,
en taaskaan tunnista...

Yritettiin naamioida kompostori ja roskis.
Ruusussa pari hassua kukkaa koko kesänä.

Syksyn kootut:
fillari
tikkataulu
vaahtera

Tätä tietä saan ajaa kotiin joka päivä

Enää muutama lehti vaahterassa jäljellä,
nyt ne odottavat haravoituina kasassa kuljetusta

Tästä täytyy kertoa enemmän. Viime perjantaina pikku- ja isolapsi tekivät puhelinpullaa. Isolapsi Onnibussin kyydissä ja pikkulapsi kotona. Välissään puhelinlinja. Tuloksena täydellinen litrainen pullataikina. Ikänään pikkulapsi ei taikinaa ole tehnyt. Maku täydellinen, rakenne täydellinen ja lopputuloksena täydellisiä korvapuusteja. Minun ihanat lapseni ©© Täytyy vielä mainita keskilapsen olleen jossakin missä lie vakkasuomalaisessa pusikossa partsaporukoidensa keralla, ei saanut nauttia perheensä, pullien eikä suklaiden seurasta... se oli se miinuspuoli lauantaissa...

Lauantai-illan huumaa:
pikkulapsen tekemä suklaamousse ja
isolapsen suomen laista tekemät nopat
(hahahaa, alkuluku 13 kappaletta)
valosarjalle.
Näette nopat sitten kun olen ostanut ne valot...

Lomalainen

PS. Sataako huomenna lunta?