Joo, kirjoitin harkitusti
tuon otsikon pienillä kirjaimilla,
onhan kyse askartelumateriaalista,
ei sillä enää ole mitään tekemistä
lain tai valtion kanssa.
Tässä ekana kylppärin ovi,
vielä puuttuu suhulakkaus ja
sen jälkeen saa pikkulapsi kiinnittää
kahvan ja lukon takaisin paikoilleen.
Ovi on joskus parisen vuosikymmentä sitten
hankittu rompparilta,
siihen on tehty jätepuusta karmit.
No, ne ovat edelleen paikoillaan,
koko kylppärihän odottaa edelleen
(varmaan vielä vuosikymmeniä) remppaansa.
Joitain kesiä sitten
isolapsi maalasi sen karmean pinnan
valkoisella.
Nyt sekin jäi piiloon suomen lain alle.
Tiättetkö muuten,
miksen voi ottaa pihastani
mustaherukkapensasta pois?
Koskei sitä voi maalata valkoisella...
Tätä mieltä minusta on armas vanha mieheni...
Ja tässä taasen on sen yhden
viime talvena valkoiseksi maalamani
viiden euron hyllyn sisältöä.
Oli vähän hankala rajata sitä,
ettei kaikki sekasotku paljastuisi...
Olen siis päällystänyt
sekä kenkä- että karkkilaatikoita,
lehtilaatikoita ja muutenvaanlaatikoita
tuolla riittoisalla suomen lailla.
Sitä siis riittää vielä moneksi vuodeksi,
vaikka keksisi päällystää mitä.
Tuo kellertävämpi paperi on
jostain viiskytluvun romaanista.
Tässä meidän viimeinen auringonkukkamme,
rassukka.
Pelastin sen pakkaselta
parisen viikkoa sitten
ja viikko sitten se avasi kukkansa.
Tai siis no joo, kukkansa.
Varmaankin kaikki
kynnelle kykenevät terälehtensä.
Se on juonut puolisen litraa vettä
saadakseen kukkansa puhkeamaan,
lehdet nuutuvat,
mutta kukka sen kun kukkii,
iloksemme.
Mitä luulette,
valehtelenko paljon
väittäessäni tämän seuraavan kuvan
sekamelskan olevan ruusupuska?
En valehtele.
Puska sattuu olemaan vaahteran alla.
Mihinkäs muualle tuo vaahtera
lehtiään tiputtelisi
kuin suoraan alleen...
Ja vielä pakkokuva arkistointimielessä.
Tämän vuoden ensilumi.
Ilmeisesti perjantai-iltana
satanut märkä lumi,
siihen pakkanen päälle
ja tuloksena aamuinen jäämaa.
Ei edes jalanjälkiä jäänyt,
niin jäässä oli.
Nuo lehdet on nyt säkitetty,
odottavat poiskuljetusta.
Meidän tontillamme on niin paljon
niin lujasti lehteviä puita,
ettei kompostointikeskuksemme
joka vuosi vedä niin paljoa.
Tänä vuonna siis on vuoro ajaa ne pois,
omenapuiden alla odottaa vielä
ainakin saman verran samaa kohtaloa.
Lumimarja, syreeni ja kirsikkapuut
pitävät vielä lehtiään tiukasti,
montakohan pakkasta ne vielä vaativat
ennen lehdistään luopumista?
Näillä aatoksilla
lähdetään uuteen viikkoon,
erikoiset ja -laiset viikot edessä,
saas nähdä, kuinka käy.
Näillä aivoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti