lauantai 7. toukokuuta 2016

Alas päin



Valmistaudun ystäväni siunaustilaisuuteen. Käyn suihkussa. Hellin kasvojani pupsutellen ja puunaillen. Kuivaan hiuksia. Pakkeloin. Kikurran takkutukkaani. Vedän päälleni vaatteita. Helmet. Rauhassa. Vilkaisen peiliin. Äitini katsoo sieltä.

Rauhani on mennyttä.

Niin, äiti. Lepää hoitokodissa. Veljeni huolehtii hänestä. Minä olen vain surullinen. Äiti heikkenee. Minä olen vain surullinen. Äitienpäivä. Minä olen vain surullinen.

Läheiseni tietävät, miksi olen vain surullinen. Minä tiedän, miksi olen vain surullinen. Miksi tätä on silti niin vaikea elää?

Oi miksi.

-t-

Suru vetää hartioita alaspäin.

2 kommenttia:

  1. Eipä noihin sanoihin ole paljon lisäämistä, mielessäni vain ajattelen sanojasi! Oikein Hyvää Äitienpäivää Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Voimia. Minulla oli joiltain osin niin raskas äitienpäivä, että olisin voinut koko päivän peruuttaa...

    VastaaPoista