keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ruusa ja Prinsessa

Mitä lie saamattomuuttani tämäkin, postausta olen ajatellut paljonkin, mutta mitä olen tehnyt? Lukenut muiden ihania juttuja. Joinain päivinä olen parikin kertaa käynyt tarkistamassa tilannetta blogirintamalla ja samalla jäänyt ihanien tarinoidenne maailmaan. Kun säännöllisesti lukee samojen ihmisten juttuja, alkaa jo muodostaa kuvaa heistä ja sitä kautta alkaa hiljalleen tutustua uusiin ihmisiin. Omasta mielestään.

Mutta otsikon lupauksiin. Voitin keväällä Ruusan arvonnassa ihania juttuja, jotka omasta syystäni kohtasivat minut vasta nyt:




Sain ihanat tyynyliinan ja keittiöpyyhkeen, vaaleanpunaiset kynttilät ja ihanan sydämen. Kaikki käyttöön heti!

Lisäksi paketissa oli Puutarhalehti, josta löysin hauskan vinkin, josta postaan sitten erikseen kun se valmistuu.

Tästä pääset suoraan Ruusan ihanaan blogiin, kannattaa käydä tutustumassa varovasti, sinne voi jäädä koukkuun...



Varsinkin näin loma-aikaan olen kohdannut kummallisen asian. Minussa on joku kummallinen ihmismagneetti, joka houkuttelee ihmisiä puhumaan minulle. Tässä tältä viikolta,
  • matonpesupaikalla ikäiseni, siis aikuinen nainen, alkoi kertoa ahdistuksestaan pääministeriämme kohtaan. Puoli tuntia, tuli siinä tosin käytyä muitakin poliitikkoja ja maailmanpolitiikkaa läpi
  • urheilukentällä alueen hoitajan, ikäiseni herrahenkilön kanssa kävimme läpi liikennepolitiikkaa, ilmastonmuutosta, ihmisen ravitsemusta ja ruskettumisen vaaroja
  • samaisella matonpesupaikalla, eri kerralla kuitenkin, vanhempi rouvashenkilö tarttui jota kuinkin suoraaan kiinni ja kertoi aamupesijöiden suunnitelleen hyväntekeväisyysmatonpesutalkoita ensi juhannukseksi. Ideoimme sitä heti lisää ja teimme treffit ensi juhannukseksi
  • kierrätyskeskukseen mennessäni joka kerralla kahdesta kolmeen työntekijää pysäyttää minut kertoakseen jotain, joko itsestään tai juuri silloin tekemästään asiasta. Kierrokseni kestävät siis kauan, mutta ovat niiin kivoja

Olen minä tällä viikolla surullisempaakin kuunnellut, hyvä ystäväni on eroamassa ja hänen tuntojaan kuuntelen. 

Tämä blogi taitaa olla minun vastaukseni näihin juttuihin, minä vuorostani kerron itsestäni. Välillä itseänikin puistattaa minäminäminä-juttuni. Mutta sitten päätän kirjoittaa juuri niin kuin ajattelen ja samalla säilön historiaani. Minun silmin.


Ja sitten vielä päivän prinsessa:


Eihän se ole prinsessa eikä mikään ellei sitä ole aina ja kaikissa tilanteissa. Yksi lähiprinsessoista ilahdutti meitä puutöillään. Korkokengät eivät oikein näy, mutta voin vakuuttaa kostyymin olevan täydellinen.

Prinsessatunnelmissa,


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti