Ja taas aivan loistavassa säässä, uudet maastot, uudet vahverot ja lempiseuraa, pikkulapsi. Saaliina taas koreittain sieniä, suppiksia, kosteikkovahveroita ja kesän viimeisiä lampaankääpiä, nam!
Lisämausteena sielun hyvinvoinnille sain kaikki lapset taas kotiin, yhtaikaa. Tosin olin vähän huono siitä nauttimaan, miltäs kuulostaa mennä lauantai-iltana nukkumaan kahdeksalta muiden jäädessä viettämään leffailtaa ja herkuttelemaan... Ja taas kellon ympäri unta...
Tiättekös muuten, että luulin jo viikkoja sitten, että nuo keltaiset jutut tuossa krassissa ovat kellastuneita lehtiä, mutta mitä vielä, kukkiahan ne ovat :)
Ja sitten postipojan tuomisiin:
Voitin Unilaulun arvonnassa itselleni aivan aivan hulppean hienon kierrekantisen muistikirjan. Ja aivan kuin pisteenä i:n päälle, sen sivut ovat valkoiset. Tästä mää tykkään :)Ei mitään ruutuja tai viivoja, tykkään kirjoittaa ja piirustella valkoiselle paperille (eikä sitten mitään psykologisia analyyseja valkoisesta paperista, kiitos...) Kirja on niin ihana, että joudun tarkasti miettimään, mihin sitä raaskisin käyttää, ei heti ainakaan mieleeni sellaista asiaa tule.
Ja mitä sieltä kirjan takaa pilkistääkään, villasukat. Taitomaan sivuja selaillessani löysin jotain, itselleni villasukat. Väärän väriset, mutta muuten passelit. Otin yhteyttä jonain päivänä iltapäivästä kysyäkseni mahdollisuutta sinivalkoisiin sukkiin. Seuraavana päivänä sähköpostissani oli linkki kuvaan, jossa ko. sukat poseerasivat. Sitä seuraavana päivänä ne olivat postilaatikossani. Aivan upeaa työtä, huippupalvelua ja ihanat jalassa, kiitos Jaana :)
Nyt eletään jänniä aikoja, huomenna aamulla pitää olla sairaalassa kello seitsemän. Kello kahdeksan avautuvat leikkaussalin ovet ja minut kärrätään sisään, sieltä palatessani olen yhtä kilpirauhasta kevyempi. Tosin se ei taida painoindeksiini vaikuttaa, mutta jos johonkin muuhun sitten...
Ja hyvästä palvelusta puheen ollen, aiemmin tänä iltana sain puhelun ko. sairaalasta, keskustelin hoitajan kanssa tulevasta operaatiosta. Ja mitä jäi käteen? Positiivinen odottava tunnelma, hoitaja oli selvästi pitkän uran jo tehnyt tosi ammattilainen, minulla ei ole muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa keskustelusta. Ja mikä parasta, voin mennä sairaalaan vasta nukuttuani yöni kotona, on tässä säästämisessä hyvääkin.
Syksyisessä säässä,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti