Nonni.

Ja yksi "riemu" lisää. Nuori nainen peruutti autonsa minun autooni. Katsomatta peileihin siis peruutti autonsa. Järjen riemuvoitto. Pääsi pari rumaa sanaa. Eipä tarvinnut ajella enempää tänään. Taas soitin pellinsuoristajalleni. Itsehän ajoin viime(tai jonain)talvena peräkolarin, itse siis, nokka suoristettiin. Viime kesänä isolapsi vähän oikoi aidankulmaa, kylki suoristettiin peräpäästään, nyt toinen kylki nokkapäästään... joku kun lukee auton papereita, taitaa luulla (suottako?) autolla ajetun romurallia...

Onni onnettomuudessa oli eilinen autonkatsastus. Vain viikon myöhässä, mutta näemmä riittävän ajoissa... joku johdatus kait... istuessani poliisiautossa antamassa tietojani ystävälliselle poliisisedälle mitä näinkään, keskilapsi se siitä poliisiauton editse käveli päin punaisia, äitinsä vain hymyili vienosti poliisisedän kanssa.

Lopputulos luonnollisestikin oli kolhijan syyllisyys, minulle jää vain suoristuttamisen vaiva ja sijaisauto, onnekseni näin.

Tällaista tänään, kuinkahan huomenna? Koko päivä satakunnassa...