Jos luulin olevani pohjalla, eilen totesin, ettei se pohja vielä ollutkaan saavutettu. Nyt kysyn, mitä vielä? Eikö jo riitä? Nyt niitä onnellisia asioita kehiin ja pian! -t-
Käsillätekijä, ideoita ja tahtoa enemmän kuin tietoa tai taitoa, yritetään kuitenkin, olen hyvä harjoittelemaan. Ideat hautuvat kauan, haluan tehdä niin monenlaisia juttuja. Kotina vanha rakas puutalo, suunnitelmat ja korjaus menossa monetta vuotta milloinkaan päättymättä.
Kuvat ovat itse ottamiani, ethän lainaa ilman lupaani.
Olen asunut omakotitalossa lapsuuteni ja nuoruuteni. Kotoa lähdettyäni asuin vaihtelevasti erilaisissa kerrostaloissa. Odottaessamme esikoistamme etsimme jo omakotitaloa asuttavaksemme, emme kuitenkaan löytäneet mieluisaa. Kahden lapsen jälkeen löytyi hyvältä paikalta lähinnä purkukuntoinen vanha talo, kotimme. Maksoimme tästä noin suunnilleen tontin hinnan ja siitä alkaen olemme kunnostaneet tätä hiljaksiin asuttavammaksi. Aloitimme huoneen ja keittiön luukusta ja siitä sitten laajensimme reviiriämme ja vastaamme on tullut kiintoisia juttuja.
Olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut ellemme olisi muuttanet maan tasalle omistamaan ihan itse ulko-ovemme. Mitä minä olisin?
Tämä talo on nimittäin muokannut minua paljon ja nyt jo voin sanoa tietäväni, mitä haluan asumiseltani. Vanhan talon ja siihen sopivan miljöön.
Vanhoja kalusteita,
vanhoja astioita,
vanhoja räsymattoja,
tänne kudottuja räsymattoja,
vanhan talon hitauden,
vanhat materiaalit seinillä ja lattioissa,
vanhat pinnat sekä sisällä että ulkona,
vanhat ikkunat kunnostettuina,
vanhoja materiaaleja kierrätettyinä uuteen tarkoitukseensa,
sähköttömän pihasaunan...
tämä lista on loputon,
yhteistä kaikelle kuitenkin on vanhan kunnioittaminen.
Kirjoitan tätä osaksi historiaani, osaksi pienentyvää maailmaa.
Kuulostaa kurjalta. Toivottelen edes pieniä auringonsäteitä sinne päin. Olisi jo aika.
VastaaPoista