Kiemuroiden keskellä

Kesä se kuluu. Sataa ja paistaa, kaikki käy. Olisi toki kivaa, jos vastapestyt matot kuivuisivat ennen uutta sadetta :) Ovat matot meinaan melko surullinen näky viimeöisen ukkosmyrskyn jäljiltä.

Täällä yritän selvitä kaikkien asia- ja ihmiskiemuroiden keskellä, joskus jopa onnistuen. Kaiken tämänkesäisen kokemani perusteella voin sanoa että ihmismieli on oikeasti kummallinen. Yllättävä. Raadollinen. Ystäväni on ammatiltaan opinto-ohjaaja ja hän sanoo vievänsä työn mukanaan kotiinsa, hän pohtii opiskelijoiden asioita aina vain ja samalla tietty väsyy. Onneksi en ole opo ja koetan olla väsymättä.

Jo näiden lähiasioiden pohtiminen saa minut, niin tekemään mitä? Mietitääs vähän: pohtiminen saa minut raivostumaan, itkemään, iloitsemaan, suuttumaan, huutamaan, nauramaan, toimimaan, auttamaan, lamaantumaan, järkyttymään, pettymään, olemaan ylpeä, olemaan onnellinen. Siinä kait ne viimeisimmät tuntemukset.

Kaiken tuntemisen keskellä olen jotain tehnytkin:

Patonkia ruosteisella pellillä

Yksi ilman valkosipulia

Kukkaruukkuteelmä ja arabian kupit

Kummipojalle rahastosijoitus

Ulkoilutin Tilkunviilaajan tekemää
aivan ihanaa laukkua vihaisten lintujen joukossa

Pyysin pikkulasta pesemään muutaman sangon...

Iloitsin monitoimilapsestani,
kuusi ikkunaa yhtaikaa aktiivisena ja
samalla voi myös kuivata hiuksensa
ja keskustella äitinsä kanssa

Suosittelen lämpimästi tutustumista Tilkunviilaajan blogiin, tein tilauksen ja sain toivomani, laadukkaan laukun. Kuva valitettavasti ei ole paras mahdollinen, mutta kyllä se olennaisen kertoo, täällä on tyytyväinen laukunkäyttäjä. Ja amerikkalaisten mainostajien tapaan: "eikä tässä vielä kaikki", sain myös pienen loistavan pussukan matkakäsitöiden hallintaan, siitä tosin ei ole kuvaa. Iloitsen vilpittömästi käsistään taitavista tekijöistä ja tämä laukku on taas yksi ilon aihe, työ on kadehdittavan kaunista ja ammattimaista tekoa.

Tälle viimeiselle lauseelle löytyy katetta, tein nimittäin viime viikolla itselleni juhlahameen Ottobren kaavoja muokaten ja siihen päälle pitsiyläosakkeen Joka tyypin kaavakirjasta soveltaen. Eikä jälki niin ammattimaista todellakaan ole. Toki siitä käyttökelpoinen tuli, mutta paranneltavaakin on. Puku ajoi asiansa, juhlat tulivat juhlituksi, hyvässä seurassa, ihanassa paikassa ja ihanaa ruokaa syöden. Juomista ei kannata paljoa mainita, aiemmin mainittujen pettymisten vuoksi ajoin juhlapesueeni kotiin yömyöhällä. Yömyöhällä tavattiin vain muutama peura ja hirvi, onneksi ei kuitenkaan kosketusetäisyydeltä mitään niistä.

Tuota juhlapaikkaa voisin hehkuttaa vaikka kuinka, mutta uskon paikan puhuvan parhaiten itse puolestaan. Miljöö herkullinen, muistoja neljän vuosikymmenen takaa, Alvar Aalto on ollut mestari, Eija ja Petri ovat tehneet loistavaa työtä paikan eteen ja ovat siinä onnistuneet upeasti. Palvelu parasta, ruoka huippua (hei ne ahvenet!! Eikä pihveissäkään huippuravintoloille hävitä, päinvastoin!!), kaikenikäiset huomioitu. Suosittelen.

Vinttiä on siivottu, tyhjennetty. Löytyi verhoja, kasikytluvun loppupuolelta... Isolapsen vaatteita vauva-ajalta, Pentikin kaksikorvasia kuppeja kasi-ysikytlukujen vaihteesta, kolme lihamyllyä, ja sitten se paras:

Silloin ysäriajan alussa aloin kerätä Arabian valkoista Dominosarjaa. Lautaset monet koot, kahvikupit ja muut kahviserviisit. Sitten ne lopetettiin. Tilalle tuli se nykyäänkin tehtävä 24h-sarja. Ja minä olen edelleen Dominon kannalla, paras. Minä sitten olen vuosia niitä aina ostanut jossain nähdessäni, huutonet yhtenä hyvänä välittäjänä. Ostin kahvikuppeja kunnes joku möi minulle teekuppeja. Oitis vaihdoi keräykseni kohteen teekokoisiin kuppeihin. Tein sitten inventaariota Dominosta, viitisenkymmentä kahvikuppiparia, kolmisenkymmentä teekuppiparia... Olisko jollain leipälautasia, vaiks ensi alkuun parikymmentä? Ruokalautasia? Salaattilautasia? Keittolautasia? Teekuppeja? (Kahvikuppeja en taida enää tarvita, kahvi pysyy paremmin kuumana teekokoisessa kupissa :)

Tarttisko joku Kauppalehti Optioita, jotain yhdeksänkymmentäluvun lopulta alkaen... lähes täydellisiä vuosikertoja...

Huomaahan sen, ettei ole yhtään kukkakuvaa. Maltoin hiirikättäni vähän, niitä sitten joskus.

Hei, palataan taas, eiköhän se tästä taas lähde :)