Tässä on minun aamuni

Heräsin, hain pikkulapsen linja-autolta, kävimme mummokirpulla ostoksilla ja paketoin maailman parhaan synttärilahjan, kirjan, pikkulapsen tehdessä sankarille kortin. Nyt keskilapsi on yhdessä pikkulapsen kanssa lähdössä juhlia kohti, itse jään kotiin potemaan jälleen kerran päätäni. Ei siinä paljoa potemista ole, on sen verran tehokkaat lääkkeet,  mutta ei tällä päällä sitten autoillakaan. Sisko siis kehiin.

Mummokirppu on saanut meidän perheen keskuudessa nimensä siellä suunnilleen koko päivänsä viettävästä mummosta, hänellä on siellä kaksi loosia myyntitilaa itsellään. Se mikä muu erikoinen piirre tuossa paikassa on, on se, että siellä tuntuu olevan paljon looseja, joissa myydään edesmenneiden vanhahkojen naisten jäämistöjä.

Niistä jäämistöistä taitavat olla minunkin tämänkertaiset ostokseni, punainen muovikannu, pientä vähän isompi siivilä ja pieni pala kiehtovaa vihreä-mustaruudullista kangasta. Siellä mieleen nousi kysymys, miksi joku myy mummonsa alusvaatteita? Alushameet vielä ymmärrän, mutta entä alushousut? Kampausviittoja ja -nuttuja siellä vilisee, samoin riihimäen lasipurkkeja, jos silmälasikehyksiä tarvitsee, sieltä löytyy. 

Mutta se, mikä on käsittämätöntä, on hinnoittelu. Mielestäni kirpparin idea on siinä, että tavara saadaan kiertoon sitä "tarvitsevalle", ei ahne ylihinnoittelu. Vai mitä sanotte kuuskytlukulaisesta sileästä alushameesta, maksaisitteko viisitoista euroa? Minä en  ainakaan. Hinnan ollessa kohtuullisempi olisin voinut jopa hankkia sellaisen, se joka alushametta on käyttänyt, tietää sen edut. Huhuu kuitenkin, olin ihan pienen pieni pikkutyttö kuuskytluvulla... tämä on yksi vanhenemisen oireista, pitää korostaa olevansa edelleen nuori...

Ja kuvassa näkyy nappeja. Se oli ihan pakko. Stalkkerini nimittäin herjasi äitiään blogikirjoittelusta, hänen mielestään hänen äitinsä päivitykset koskevat aina jonkin asian valkoiseksi maalaamista tai nappien ostamista.  Ihan kaikkea tuota en allekirjoita, mutta totta, napit ovat heikkouteni. Niitä on kaikkialla. Laatikoissa, hyllyissä, purkeissa, pöydillä, pusseissa... lieventävänä asianhaarana mainittakoon, etten milloinkaan osta niitä uutena. Ja Pinterestissäni löytyy kohtuullinen kuvavalikoima nappien hyödyntämisestä, jos nappiongelmatiikka kiinnostaa, kannattaa klikata. 

Tuosta punaisesta kannusta sen verran, että aluksi ajattelin sen olevan niitä kuuskytluvun lopun maitopussien kanssa käytettyjä kannuja, mutta kotona tulin toisiin ajatuksiin. Siitä puuttuu se kiilamainen kolo nokasta. Kuka tietäisi tästä paremmin??

Sateista sunnuntaita,