Ah ihanainen iltapäiväaurinkoinen

Se ihanainen paistaa silmiini vain kovin matalalta, toisaalla kuulemani mukaan sataa räntää, täälläpä ei. Saan jonkinlaista kirkasvaohoitoa. Minähän olen nyt kotona, pääni irtisanouduttua töistä. Liika työ on liika työ. Jos olisin kirkassilmäinen nykyneitokainen, sanoisin varmaan, ettei työni ollut enää kivaa. (Schubakismia nääs, kirkassilmäisenä voi olla voimansa tunnossa ja ah niin oikeassa sanoakseen mitä rusina-aivot suuhun ajavat.) Ei töissä oikeasti kivaa tarviikkaan olla, rakastan kuitenkin työtäni ja sitä kautta se on kivaakin. Nyt siis ei. Jos aamusta iltaan sammuttaa vain tulipaloja, selviytyy päivästä kerrallaan saamatta aikaan mitään yhtenäistä tai edes tulevaisuuteen katsovaa, on myönnettävä se hetki, kun ei pysty. 

Äiti Aurinkoinen kehotti minua syömään suklaata. Käskystä toki, kiitos vain. Ja Vee puolestaan kannusti haravanvarteen. Joo, ostin eilen Honkkarista uuden haravan, kaikkineen halvempi kuin vaikkapa fiskarsin lapa. Hyvin pelittää. 

Laitoin silloin torstaina viestiä heille rikki menneestä haravasta, varresta ja lavasta, eilen maanantaina vanhan talon vanha mies sai hepulin kuultuaan Fiskarsin piittaamattomuudesta asiakaspalautteisiin, vastausta ei siis ollut tullut. Soittipa mies sitten suurelle johtajalle. Suuri johtaja sanoi siellä varmaan olevan ruuhkaa asiakaspalautteissa, johon mies lakonisesti, että juu syksyllähän ne haravanvarret katekeilevat. 

Sieltähän johtaja sitten patisti jonkun alaisensa viestimään ja @:lla sitten viestivät kuvilla ja ilman. Aivan ensimmäiseksi epäiltiin kykyäni lähettää palautetta, ihan tosissaan kysyivät osoitetta, josta palautteeni lähetin, he kun eivät sitä muka ole saaneet. Ihan vaan heidän kotisivultaan menin tyhmä ja yksinkertainen ihminen palautteeni lähettämään, no kyllähän se sieltä rupesi löytymään rautakankimallin lähetettyämme. Ja samaa rataa se jatkui. Kuvasin haravaa varresta ja lavasta edestakaisin, myös kuvassa näkyvää pientä pyörylää, jossa kerrotaan valmistuskuukausi ja -vuosi. 

Vanha mies on juuri nyt vielä vanhempaa miestä hoitamassa ja soitti tänä aamuna kertoakseen asian olevan nyt päätöksessään. 

Fiskarsille ei ikinä ennen ole tullut palautetta tämänlaisesta. 

Tämä sattuu olemaan se lause, joka saa minut kirkumaan. Asiakas leimataan siinä hankalaksi ja itse asiassa itse syylliseksi kaikkeen, firman oma toiminta on moitteetonta ja asiakkaalle tulee sellainen olo, että  mitäs tänne soittelet, asiakas on omalla väärällä/huonolla/heikolla/piittamattomalla toiminnallaan aihuttanut koko jutun ihan itse. 

Tätä edellämainittua kutsutaan siis suomalaiseksi asiakaspalveluksi. Olen ollut asiakaspalautteiden kanssa tekemisissä jo varsin kauan. Maailmalla asiakaspalaute otetaan vastaan heti ja tosissaan, suomalainen tapa on mieluiten unohtaa ikävät asiat, mitä niihin ainakaan vastaamaan, asiakkaat ne vasta tyhmiä ovat. Ja uskokaa pois, tiedän asiakaspalvelusta jotain.

Tällä hetkellä päällimmäinen ajatus on mitättömyys asiakkaana. Kyllä he taitavat niitä sijoittajia niiden sivujensa kautta odottaa, eivät näitä meitä tavallisia kuluttajia.

Ja joo, ei asia vielä päättynyt ole. Ovat alentuneet tyhmän ja väärin toimineen kuluttajan tasolle ja luvanneet lähettää minulle uuden haravan, armosta. Uskoo ken näkee.

Äänijänteet kireällä