Kuusi kuvaa kesästä

Olen lueskellut blogeja ja yksi asia on yhdistänyt liikuttavasti kaikkia. Suru lumen puutteesta. Mutta kuulkaas, meille tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Lunta harvemmin täälläpäin tähän aikaan vuodesta on, ei nytkään sen ekan pölläyksen jälkeen, vaikka pihankin laitoin kuntoon lumen tulla. Tosiasiallisesti istutin viime viikolla vielä tulppaaninsipuleita. Tänään on eka päivä aikoihin kun on ollut asteet lähellä nollaa. Ja hui kun kylmältä taas tuntuukaan.

Mutta jottei vaivuta synkkyyteen, 

Kati on taasen muistanut minua, 

haasteella kuudesta kesäkuvasta, 

kiitos Kati :) 

Ja minä olen 

miettinyt ja miettinyt,

mitä kesästä on 

päällimmäisenä mielessä. 

Ja onhan niitä, 

paljon ihania kesämuistoja,

tässä tätä kesää kuvaavia:

Kaikki kuvat ovat siis kesältä, ylinkin. Yhteistä kesälle oli niiin tummat taivaat, niin näissäkin, tuulisuus ei kuvissa näy. Ekaa kesäänsä kukkiva pensasmustikkakin pääsi kuvaan ja samoin naapuritontille rakennettava talo kaivinkoneineen. Alin kuva kuvastaa pikkkulapsen leikkejä, näitä ukkeleita on löytynyt milloin mistäkin ja ties minkänäköisinä, äidin iloksi toki :)

Se kuva, joka kuvastaa tätä hetkeä, on tässä:

Ilman salamaa pitkällä valotusajalla otettu kuva herkustani, hennosti appelsiinilta maistuvasta vaaleasta teestä. Heli blogissaan kertoo aina, miten hän rakastaa teetä. Minun teemakuni on tuo tuollainen hentoinen, ilman sokeria. Minusta teessä on parasta se pienenpieni aromi, joka hiljaa houkutellen lähestyy makunystyröitä. Ja juuri hetki sitten eräs vanha mies toi lisää makunystyröiden hierojia, kuutta erilaista pehmeää juustoa makusteltavaksi, pienenpieniä paloja,eivät kuitenkaan millään lailla hentoisen makuisia... Mikäs tässä makustellessa.

Ja joo, palasin viikko sitten töihin. Kertaheitolla ja isolla lekalla. Tosin eräät ihanaiset ystävällismieliset olivat järjestäneet minulle "pehmeän laskeutumisen" ja kävikin ilmi, että se tuli tosi tarpeeseen se pehmeä lasku, sillä se iso leka odotti heidän tietämättään nurkan takana. Viikko sitä suurta lekaa heilulteltiin, kunnes se ratkesi maratonin  juoksemiseen verrattavissa olevaan tapahtumaan. Adrenaliini pulputtaa suonissa vieläkin, viikonlopun nollauksen jälkeen. 

Ja niin, nyt taitanee olla vasta maanantai, viikossa on tapahtunut niin paljon, että olen edelleen siinä adrenaliinipöllyssä ja ajankäsitys on vähän sekava. Siinä pöllyssä muuten vaihdoin sitten kaikki perheen puhelimet ja liittymät uusiin. Samalla hinnalla, mitä kuukaudessa viidestä tavispuhelimesta liittymineen maksoin, sain kaikille kytkykaupalla uudet älypuhelimet ja liittymät. Näin jälkijunassa minä :/ Häpeän tunnustaa.

Menneestä kesästä silti iloiten,