Äiti Aurinkoinen yllytti

Äiti Aurinkoinen otti blogissaan kantaa maailman tärkeimpään asiaan, lasten päivähoitoon. Taitaa olla aihe melko pinnalla taasen. Tietty hänen mielipiteensä sai minut kirjoittamaan, oli se niin mieleni mukainen tapa ajatella. Ja lasten päivähoidostahan minä luonnollisestikin tiedän kaiken;) Ja niin varmana se on oikea mielipide, minun nimittäin, minulle oikein mahdollinen. 

Kolme pentua. Kaikki päiväkotihoidettuja. En ole uraäiti, olen työssäkäyvä äiti. Minulla oli ja on perhe, ja jotta hyvinvointimme kaikkinen velkoineen olisi mahdollista, se tarkoitti minulle työssäkäyntiä. Rakastin silloin työtäni ja rakastan edelleen. Eikä se vähennä rakkauttani lapsiini millään lailla, että olin ja olen töissä. 

Tämmösiä niistä sit tuli :)

Jäin muuten pohtimaan tuota mainitsemaani hyvinvointia, mitähän se oikeastaan meidän kohdallamme tarkoittaa. Rahalla mitaten se tarkoittaa kotia ja lämpöä, vanhaa taloamme. Se tarkoittaa ruokaa ja vaatetta kaikille riittävästi. Se tarkoittaa mahdollisuuksia pieniin kivoihin juttuihin perheen kesken ja ystävien kanssa. Meillä on pieni piha ja meillä on auto. Harrastamme vähäsen kukin. Tämä siis rahallisesti. Se toinen hyvinvointi on kovinkin oman postauksensa arvoinen, ei siitä tässä. 

Mitä muruseni sitten ovat saaneet hoidostaan päiväkodissa?

• tietty pitää ekana mainita kaikkien äitien riemuksi korvatulehdukset. Tosin kolmesta murusta vain eka sai noin aika monta korvatulehdusta. Sitten hänestä tuli isosisko ja välivuosi kotona rauhoitti korvat. Siskon kanssa menivät sitten päikkäriin. Sovimme pois jäädessämme, että molemmat murut pääsevät sitten siihen samaan paikkaan vuoden kuluttua. Ja se piti. Silloisen johtajan kanssa saatiin niin monen monta muutakin asiaa sovittua vähän ohi käsikirjan, niin että sekä työssäkäynti että päivähoito sen aikana sujuivat kaikilta mahdollisimman hyvin. Ja siinä sitten olivatkin ne meidän perheen korvatulehdukset, muilla ei ensimmäistäkään.

• hiekkakakkukavereita pienten puolella, isompana ystävystymisten tultua ikään mukaan he ovat saaneet hyviä ystäviä.

• tietty pitää mainita myös äidille niin mieluinen sosiaalistuminen. Muruistani on kasvanut joukko muut huomioonottavia, jakamaan oppineita, missä tahansa pärjääviä ihmistaimia. Pienin muruseni on ollut tässä asiassa kaikkein eniten esillä, hän on ollut mm. tukilapsena erilaisissa päikkäriryhmissä juuri nimenomaan sosiaalisten taitojensa ansiosta, näistä ryhmistä mainittakoon vaikka puhehäiriöiset lapset ja kuurot ja/tai huonosti kuulevat lapset. Viittomakieli tuli siinä sivussa opituksi, vaikkakin käytön puutteessa taito on ruostunut.  Ja samainen muru on pienestä pitäen osannut olla kaikenikäisten ihmisten kanssa, hän ei pelkää nuoria eikä vanhoja. He olivat yhden harrastusryhmän kanssa vanhainkodissa ystävänpäivänä, kuka se olikaan joka kaikki mummot ja vaarit jututti... häntä jopa pyydettiin auttamaan muita siinä...

• säännöllinen päivärytmi on aivan varmasti meidän perheemme kohdalla vain ja ainoastaan päikkärin ansiota. Minusta ei olisi ollut siihen, tai siis ekan lapsukaisen kohdalla onnistui vahingossa... Päivälepo kuului tuohon samaan sarjaan, teki hyvää lapsille ja kaikilla oli kotona mukavampaa kun oli virkeitä lapsia.

• murut ovat kaikki taitavia käsistään. Heille on opetettu päikkärissä sellaisia taitoja, ettei kotona ikinä. 

• kuka muu olisi lapseni vienyt uimaan ja urheilukentälle niin usein? minäkö? Eräänä lumettomana talvena päikkärin juhlasalissa järjestettiin talviurheilupäivä. Mm. luistelua villasukilla... lumisotaa vanupalloilla...

• musiikkikasvatus. Kolmivuotiaana he kaikki erottivat Mozartin ja Beethoovenin (miten se muuten oikein kirjoitetaan?). Minä en. Vieläkään. En siis ole kovinkaan musikaalinen...

• lapset tavuttivat minkä tahansa sanan samaten kolmivuotiaina, samaten heillä on ollut pienestä pitäen aivan loistavat verbaaliset taidot ja sanavarastot, kiitos mm. sadutuksen ja tuon jo mainitun musiikkikasvatuksen.

• kaikki murut ovat oppineet kuuntelemaan, odottamaan vuoroaan, neuvottelemaan

• aikuisen malli. Omien vanhempien malli ei ole ainoa oikea, koen huippuna sen, että muruni ovat saaneet mallia kovastikin erilaisilta aikuisilta ja oppineet ymmärtämään erilaisia näkökulmia pienestä pitäen

• ja on pakko mainita pierupihdit. Tai oikeammin sanottuna piarupihrit. Se on käsite. Huonosta tai vähintäänkin arveluttavasta käytöksestä joutui piarupihteihin isompien puolella. Kaikki muruni ovat olleet samoilla aikuisilla ja vielä pieninkin muru pääsi Anin pihteihin, hänen käsivarsiensa suojaan, lujasti ja varmasti. Niin lämmintä ja ajattelevaa lastenhoitajaa en ole ikinä missään enkä milloinkaan tavannut. Vieläkin näen sieluni silmillä hänen todellisen läsnäolonsa lapsen kanssa. Näen hänen lempeän lujan katseensa hänen katsoessaan lasta silmiin hänen kanssaan mistä tahansa puhuessaan, hän oli kokonaan läsnä. Viimeisenä keväänä tuossa päikkärissä syöpä vei hänet, kaikkien suruksi. Voin sanoa lasten menettäneen paljon.

• hyvää, ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Kotona olisi ollut paljon helpompi mennä vaikka mikropinaattilättylinjalla... vai mitä stalkkeri?

• vuotuiset suomalaiset perinteet, juhlapäivät ja muut kansamme perinteeseen kuuluvat jutut. Sadonkorjuuta, Runebergia, Kalevalaa, joulua...

• monikulttuurisuutta. Kovasti paljon eri värisiä ja eri kieliä puhuvia lapsia ja aikuisia muruni ovat kohdanneet. Aikuisista parhaiten jäi mieleeni keskilapsen pienten puolella olleessa ryhmässä ollut muslimimieslähihoitajaopiskelija (wau mikä sana). He lapseni kanssa molemmat opettelivat kommunikoimaan suomeksi kovin erilaisen ihmisen kanssa, kaikille opettavaista, hmph...

• siisti ympäristö, puhtautta tulvillaan, turvallinen piha ja ulos päivittäin, satoi taikka paistoi. Ja arvioilta viisi miljoonaa tuhatta tonnia hiekkaa...

Ja hitsin pimpula sentään, tämä on minun kokemukseni, meidän perheellemme sopiva tapa selvitä murujen pikkulapsiajasta. Mitähän jälkikasvu asiasta kirjoittaisi, heiltä jos sattuisi asiasta kysymään...

Ja aivan yhtä paljon arvostan muiden kokemuksia ja näkökulmia, kukin valitkoon sen itselleen parhaiten sopivan tavan. Toivon kuitenkin, että kukin saisi oikeasti valita sen itselleen parhaan tavan sen sijaan, että jostain syystä olisi pakko valita jotain vastoin omaa toivetta ja tarvetta. 

Minä näen meidän tavassamme hoitaa tämä juttu vain ja ainoastaan pelkkää hyvää, muruni ovat saaneet varmasti paljon enemmän kuin olisivat kotona saaneet, minä olen hyvä omassa työssäni ja olen työssäkäyvänä mielestäni  "riittävän hyvä äiti" omille muruilleni. Minun lapseni ovat nimittäin olleet päivähoidossa siitä syystä, että olen itse ollut töissä. Siinä kylkiäisenä olemme kaikki saaneet sen kaiken muun, mitä emme olisi osanneet kuvitella tai toivoakaan. Kiitos päivähoitojärjestelmä.

Ja kiitos Äiti Aurinkoinen hyvästä vinkistä :)

PS. Käytiin muuten 
taas kaupoilla 
keskilapsen kanssa. 
Taas kasoittain kirjoja, muutama dvd, 
pikkulapselle 
farkut ja neule , 
itselle pussillinen nappeja, 
punaisia jonkun taitavan virkkaamia pitsiliinoja jouluksi 9 kpl, valkoisia pieniä pitsiliioja 4 kpl, lasikulho ja mikälie lasipurkki, lakanapitsiä, kaksi lampunvarjostinta ja kaksi taulunkehystä. Tuttuun tapaan kakskymppiä ja kaikki tyytyväisiä.