Kun on lapsuutensa ja nuoruutensa asunut metsän laidassa ja vanhemmiten vähän kauempana metsästä, kaipaa sitä.
Koko sarjakuva on mitä älyttömin ja sitä todempi. Luonto on oikeasti juuri noin kamala kuin piirtäjä sen piirtää, ja samalla niin kamalan ihana.
Tässä on linkki, josta pääsee näkemään ainakin yhden verkkoversion hänen kättensä jäljistä, lisään tämän saman tuonne sivupalkkiin myös.
Ja kyllä kiitos, olen saanut käsityöaiheisen haasteen Hortensia Hanttipatulta, palaan siihen, jahka otan ajan ja hieroskelen aivonystyröitäni ensin :)
Ps. Ja olen tosi tyytyväinen monessa lehdessä oleviin kotimaisiin sarjakuviin. Jostain kumman syystä ne vetoavat tällaiseen suomifaniin kovin. (Ja joo, tiedän säännön, jonka perusteella tuo fanius pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella, mutta puhun tässä tapauksessa itsestäni...)
Oi joi, vedet silmissä luin sarjakuvia. Ihan huippuja, kiitos linkistä.
VastaaPoistaEn lue päivittäin tuota Kamalaa luontoa, vaan sitten kerralla viikon tai kahden jutut. Ja tykkään!
VastaaPoista