Timanttitiellä

Nyt tää niinkun päivittäis blogiaan työpöydän  ääreltä.

Niin moni teistä kuvaa aivan hurmaavia kuvia blogeihinsa, minä käytän toistaiseksi vain silmiäni tämän tohinan keskellä. Annan siitä yhden esimerkin.

Ajoin taasen eilen kohti Satakuntaa, viimeisiä mörköpeikkolääkäreitä. Sillä saralla kaikki hyvin, tauti lienee kukistettu.

Aamu oli pimeä,

lunta satoi ja

ajelin keskilapsi vierelläni 

nukkuskeleksien 

läpi tuulen ja tuiskun,

hyvin hyvin pöperöisellä

auraamattomalla tiellä.

Lunta kun sateli,

katsoin tietä edessäni ja

ihastelin timanttista tietä.

Kuvittelin ajavani timanttitiellä

ja aivan niissä tunnelmissa

ajelin eteenpäin.

Kunnes aivoihini iskeytyi ajatus:

Tuolta tulee juna!!

Tietä pitkin!

Näin kaukana edessäni

kaksi voimakasta valoa rinnakkain ja

niiden yläpuolella

suuri

pyöreä

yksi

valo.

Tiellä?

Juna?

Näin se ajatuskulku vain meni.

Kunnes sitten olimme

lähempänä toisiamme

(minä olin jo aikoja sitten

nostanut jalan kaasulta ja

antanut vauhdin hiipua) 

ja vastaantuleva rekka sammutti

sen ylhäällä olevan valorivistön...

Suuri maksijättipottirekka

pöllytti lumet päällemme...

Eikä se vielä siihen loppunut,

muutamia kilometrejä myöhemmin

katselin kivoin kirkkain valoin

koristeltua joulukuusta

tien varrella olevassa pihassa.

Tai siis se oli traktori,

joka oli auraamassa lumia peltotiellä...

kovin oli kirkkain ja

monin valoin varustettu vain...

Näillä mennään tänään,

jouluun valmistauduttaessa :)

Mukavaa päivää,