sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vanhat mummat

Toiset ihmiset selvästikin saavat minut tekemään asioita, niin nytkin. Luin eilen illalla juttuja Kirahvilasta ja minun oli aivan pakko tehdä piparitaikina. Kaikkien näiden vuosien ostotaikinoiden jälkeen tein taikinan ihan itse, kas kummaa pikaisesti ja helposti. Meillä kun on ollut niitä, noh, krhm, hiiriä, aika ajoin, olen pakannut kaikki mausteet kannelliseen muovilaatikkoon. Kaivelin sitten laatikon esiin ja sieltähän ne kaikki tutut jo parhaat päivänsä nähneet mausteet pilkistivät, laatikossa majailevassa leivontamaustekarkkirasiassa. Siirappi hellalle ja menoksi. 

Siinä mausteita tutkaillessani löysin myös vuodelta miekka ja kirves olevan kardemummapussin. Siitä tietää sen vuosiluvun, että olen monen monituista vuotta ostanut puolen kilon purkeissa mummat pullaan. No, tarkan markan maija kun olen, ajattelin ilahduttaa meitä kahta vanhaa ihmistä ja lisätä sitä kahvisuodattimen pohjalle mokkaa keittäessäni. Kannatti, tuli niin namia, taas... ei tarvii pullaa kun on jo kahveessa mummat.

Joulukorttitehdasta olen tässä päiväsellä pyöritellyt. Normaalisti teen itsenäisyyspäivänä kortit, tänä vuonna homma meni jotenkin pieleen sen Tuntemattoman sotilaan lähetyspelleilyn aikamuutosten seurauksena. Olen aina istunut Tuntemattoman seurassa kortteja tekemässä, perheen keralla glögiä lipittämässä, juustoja ja keksejä natustellen. Päätin olla katsomatta, mokomat. En siis istunut ja sitä myöden kortitkin jäivät tekemättä. Katsotaan sitten sekä tuntematon että Talvisota vaikka ensi viikonloppuna. Ähäkutti yle.

Kortteihin keräsin tänä vuonna jotain uutta (arkillisen punaista samettipintaista lumihiutalekartonkia), jotain vanhaa (narut suunnilleen samoilta vuosilta kardemumman kanssa) ja jotain kierrätettyä (jonkun pakkauksen mukana tullutta ruskeaa melko ohutta kartonkia). Näistä tuli kuusen palloja, kuvaan jahka voin kuvata ilman salamaa.

Tehtaan lomassa taiteilin vielä uuniin pellillisen herkkua. 1 bataatti, 2 palsternakkaa, 3 porkkanaa ja 7 punajuurta ja 3 tipunrintaa, huomatkaa neuroosini, alkulukuja kaikki. Juuret lohkoiksi, päälle öljy-hunaja-pippuriseosta, suolaus ja tipuset lohkoina sekaan ja uuniin, vajaat parisataa astetta ja ajastimeen 51 minuuttia (alkuluku) ja kiertoilma, tarjoan salaatin ja naturellin ranskankerman kera. Italialaista punkkuakin taitaa vielä tilkka kokille ja vanhalle miehelleen löytyä. Tuoksu nousee jo uunista, taidan korkata sen pullon.

Kuvia sitten ehkä.

Näin toisena adventtina


4 kommenttia:

  1. Ou, tuli nälkä kun luin mitä herkkuja laitoit uuniin!
    Piparkakkutaikina on todella helppo tehdä itse, eikä haittaa vaikka mausteissa olisi parastaennen-päiväys mennyt :)

    VastaaPoista
  2. Mä otin vastavuoroisesti vaikutteita ja tein meille muun ruoan seuraksi uunikasviksia. :)

    VastaaPoista
  3. Siis minähän olen koko joulunalustan nyt haaveillut itsetehdystä piparkakkutaikinasta ja nyt alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että esimerkkisi pakottaa minut toimiin! Se tuoksu on taivaallinen!

    Ja kortit on muuten täälläkin edelleen tekemättä, mutta kuusi on jo pystyssä ja pytingissä. :D

    VastaaPoista
  4. Itsenäisyyspäivänä tein joulukortteja, ja mietiskelin, että ennenvanhaan itsenäisyyspäivä oli piparkakkupäivä, koko aamupäivä meni niitä paistellessa. Mutta näin ei ole ollut enään vuosiin, ei ole meillä enään piparien syöjiä. Minä vain. Mutta tuoksu tulee mieleen kuin luin noista sinun mausteista. Nam!

    VastaaPoista