Kahvia ja esikoita

Istahdin aamupäivällä kahvilaan imppaamaan tuoksuja. Joka puolelta tulvi ihania aromeja, tuoretta ruisleipää, pullaa, leipää, mausteita, kebua, pizzaa, sushia, savukalaa, hedelmiä, kahvia, aivan hurmaava sekoitus tuoksuja. Istuin kupposeni kanssa ja silmät kiinni haistelin. Pitkään. Oman kahvini juon yleensä au naturel, niin nytkin, minä niin tykkään tästä suomikahvista. Automaattikahvi useimmiten on sitä kamalaa ruotsalaista poltettua mallia, vanha kunnon juhlamokka on se mun juttu, jos valita saa, mieluiten pannuversiona. Sitä kovin harvoin tulee keitettyä, lähinnä mökillä ja tulilla metsässä. Josta tulikin mieleen lisätä kuva mökiltä, lainaan vanhan talon vanhan miehen ottamaa kuvaa, kas tässä sauna:

Etsi kuvasta tonttu

Olen palannut työmaalle jo viime viikolla ja varmaan tämä ja ensi viikko menee siellä, sitten taitaapi alkaa saikka. Lääkäri ehdotti saikkaa jo nyt, mutta sanoin vain käden olevan pois pelistä, pään pitäisi vielä pelata. Leikkaukseen saakka siis töissä, kaksi jännettä poikki. Ei pitäisi vanhan naisen alkaa intoilla. Mutta hip huraa, tuntuu sijaisen järjestämisen olevan suurempi juttu kuin työnteko konsanaan. Teen siis tarpeellista työtä, siihen tarvitaan sijainen, en siis ole myöskään korvaamaton, taas tuli todistetuksi. Näin meidän kesken, ajattelin saikan aikana vähän tehdä päivittävää työtä oman työni helpottamiseksi, se vaatii lukemista ja peffankulutusta, ei kädenkulutusta juurikaan. Huomatkaa sädekehä, minä erinomainen ihminen!!

Olen kovin avuton. Huomaa kovasti monen asian olevan oikean käden takana. En voi ajaa autoa. En voi fillaroida. Siivoaminenkin hankalahkoa. Omepelukone ei käy, virkkuukoukku kymmenen minuuttia. Pukeutuminen kiemurtelua ja pujottelua. Kaikenlainen kantaminen ja nostelu mahdotonta. Onneksi lumityöt ovat harvassa nyt. Mutta nappeja kuitenkin voi aina kirpulta hankkia, suuri pussillinen taas odottaa... Tiskaaminen sujuu, astianpesukone lopetti käyntinsä ikuisiksi ajoiksi sopivasti juuri ennen joulua, käsitiski siis on ollut lempiharrastukseni viimeset ajat. Käpäliä voi kaikessa rauhassa liotella lämpöisessä tiskivedessä kurottelematta millään lailla. Astioiden kuivaaminen on terapiaa, meillähän ei kaappeja keittiössä ole, joku kun ne tuossa taannoin repi alas seiniltä aikomuksenaan laittaa uudet, huom. aikomuksena. Tietsikannäpyttely sujuu, voin siis näpylöidä lähes kaksin käsin kone lähinnä sylissäni. Tosin ikänäkö vähän hidastaa, kurkin ruutua vähän turhan läheltä noin päätelasien kannalta. Tästä taitaa saada vielä niskankin kipeäksi olkapään lisäksi. 

Ruikutukset sikseen, päivittelyä tilalle. Kävin vanhan miehen kyyditsemänä kaupassa. Joulukukat oli myyty halvalla pois. Mitä oli tullut tilalle? K-E-V-Ä-T-E-S-I-K-O-I-T-A!!! Nyt on talvi!!! Onneksi kahvilassa oli laskiaispullia ja runebergintorttuja talvitunnelmaa ylläpitämässä, jo on aikoihin eletty esikoiden kanssa. Olen puhunut ja paheksunut, piste.

Eilen läksi kuusi kävelemään, tai ei oikeastaan kävelemään, se odottaa pilkottuna suuressa jätesäkissä lämpöpatterin vierellä neulasten tippumista. Laitan sitten kuvan, jahka neulaset ovat muisto vain ja olen vasemmalla kädellä jatkojalostanut oksat, ei kuitenkaan kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa :)

Ja vielä yksi mielen päällä oleva juttu, kaikki varmaan ovat jo saaneet verokorttinsa. Minä suorastaan ilahduin saadessani omani. Tosin ensin kiroilin katsottuani pidätysprosenttia. Tarkemmin korttia katseltuani huomasin verottajan kehitelleen minulle jostain etten sanoisi suuren palkankorotuksen, näinä aikoina kun lähinnä palkanalennuksista puhutaan. Kipinkapin verkkoon ja laskemaan uusi kortti, ja huh, monta prosenttiyksikköä sain laskemaan. Tai olisin mielelläni ne korkeammatkin prosentit maksanut, mikäli työnantajani olisi ollut samaa mieltä uudesta hienosta palkastani. Ei kuitenkaan tunnu siltä.

Nyt siis, jääkäätte langoille, palataan taas jahka on uutta ihmeteltävää,

tämän kevään vasenkätinen