Olen kehissä.
Pieni muistelus viime viikonvaihteelta,
Pikkunakit ja pieni paketti taikinlevyjä,
kapalonakkeja.
Ohut suikale taikinaa nakin ympärille,
suosio lasten keskuudessa huikea.
Helppo kuin mikä, kokillekin.
Kakun korvasi kukkapurkki.
Purkissa suklaamousse
ja päällä mustia oreokeksejä murskattuna.
Ja mato.
Oreokeksien täytteet ja kaikenlaiset muutkin jäännelmät
sekoitin kakkutikkareiksi.
Taiteilijalapsi sitten teki niistä ukkeleita,
karamellivärillä värjätty valkosuklaa,
lakritsiströsselit ja punainen silmäteelmä.
Tässä sama ukkeli pöydässä,
pinterestistä poimin idean painaa pöytäliinaan hämppiä.
Neljä metriä lakanakangasta,
yksi purkki kangasväriä
ja lapsityövoimaa painamassa
hämppävaelluksen
lattialta kohti keskellä
olevaa kynttilänjalkaa.
Tyytyväinen.
Ja vielä
rajoittunut kakku.
Kiitos Tanja, tämä on loistava ohje muokattavaksikin:)
Ja muuten, jos gl-ohjeita muutenkin kaipaa,
kannattaa tutkailla
hänen leivontatunnistettaan enemmänkin.
Upeaa:)
Sitä ohjetta sitten muokkasin urakalla.
Pieni serkkunen kun syö vain maidotonta ja
vehnäproteiinitonta ruokaa,
hänelle sopiva kakku piti kehittää.
Jauhona käytin Provenan Gluten Free pure oat -jauhoa.
Kermaviilin vaihdoin omenahilloon
ja sitä myöden soodan leivinjauheeseen
(sooda sopii happamalle kermaviilille,
muttei mielestäni omenahillolle).
Ja sitten se totaalinen muunnos,
kuorrutus.
Kolme keltuaista, pari desiä kookosmaitoa,
130 g (levyllinen) tummaa suklaata,
vähän sokeria.
Keitetään kiisseliksi.
Liotin kaksi liivatetta siihen ja jäähdytys.
Kylmään kiisseliin
kovaksi vatkatut
valkuaiset (3).
Kakun päälle,
sokerimassasta haamut
ja juoksutus pöytään
Tämän postauksen ajatus tulee kuitenkin vasta tässä.
Päiväkirjamerkintänä itsellekiin.
Isäinpäivä.
Sitä on vietetty vähän uudella tavalla.
Keskilapsi partiopuskassa.
Isolapsi teollisuuskaupungissa.
Pikkulapsi sentään kotona.
Aamulla leivottiin pikkulapsen kanssa.
Tuoretta patonkia
ja omenatorttusia
(maailman helpoin,
torttutaikinalevy kahdeksaan osaan,
sormella kuoppa keskelle
ja nokare uuninkestävää marmeladia siihen,
uuniin ja kypsänä tupsaus tomusokeria.)
Hyvää ja kallista briejuustoa
ja spumantea.
Juuri nyt pikkulapsi isänsä kanssa
rakentaa örkkiarmeijaansa.
Isällään tosin oli muita suunnitelmia päivälleen,
mutta pikkulapsi ilmoitti tänään olevan isäinpäivä,
joten he tekevät yhdessä jotain kivaa,
hän itse oli valinnut siihen örkit.
Uunista tuoksuu valkosipuliperunat,
lihapullukat ovat tulollaan
(nautaa, söin massaa raakana,
tämä vain tiedoksi,
mikäli siitä iskee joku ehec tai kumppaneistaan jokin,
tiedoksi ruumiinavauksen tekijälle)
Olo on viime postauksesta kohentunut,
koko viikosta selvisin,
työmaalla erikoisia tapahtumia.
Lääkeuudistus etenee,
tämmöinen pulliainen ei oikein vaan tiedä,
miten tulisi jakaa pieni pyöreä
halkaisuviivaton pilleri kahtia,
saati neljään osaan.
Pelkkiä muruja,
epämääräisiä sellaisia, tuloksena.
Jos siellä lukijapuolella olisi joku,
joka tietäisi asiasta jotain,
neuvot otettaisiin kiitollisena vastaan:)
Lisäksi sairauskertomukseen merkittäköön:
tajuton tasapainovaikeus.
Ei huimaa.
Mikään ei pyöri.
Tasapaino vain hukassa.
Kävellessä vetää voimakkaasti
jonnekin muualle paitsi suoraan.
Jätän fillarin satulan ja otan kaasupolkimen,
partsajuttuja muistellen:
Ylipitkä wiineri, ei tuu mittään!!
Näillä ajatuksilla ja tunnelmilla mennään nyt,
päätän ylipitkän postaukseni tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti