keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Valitusten esiäiti, olkaat hyvät :(


Varoituksen sana, pelkkää valitusta tiedossa. Jos olet valmiiksi väsynyt, harmissasi, masentunut tai jotain muuta noiden suuntaista, kannattaa painaa oikeassa yläkulmassa olevaa ruksia, niin, nyt, juuri nyt, lukematta enää sanaakaan.

Nyt se on iskenyt. Ei mikään räkätauti, vaan kilpirauhanen. Ja itsesääli. Ja kauniisti sanottuna ketutus. Olen kolmatta viikkoa lääkevaihdossa ja voin sanoa vain voivoi. Periaatteessa olo on jollakin lailla paermpi, mutta.

Kun kilpparini toimintaa ajetaan alemmas,  minä sekoan, mikään määrä unta ei ole riittävästi ja muisti haihtuu loputkin hippunen kerrallaan. Olen koettanut jaksaa. Nukun niin pitkään, kuin kello antaa luvan.

Mitään ylimääräistä en aamulla tee. Ylimääräiseksi aamuisin luetaan näinä aikoina mm. lehdenluku. Kotiin tullessani raahudun nojatuoliin, poimin lehden ja totean niin monen tiedon lehdessä olleen sellaisen, että siitä olisi pitänyt jo työn vuoksi lukea jo aamulla. Yritän sovittaa aamupalan syömisenkin työn lomaan, saan niin lisäaikaa nukkumiselle. Kotiutuessani taidan sammahtaakin tähän tuoliini, kummasti ainakin kello näyttää kummallisia lukemia...

Hankaluus tässä on työ-ja perhe-elämät. Yksinhuoltajuus (päättyi viime torstaina, toistaiseksi, vähäksi aikaa) yhdistettynä lastenjuhlien suunnitteluun ja valmisteluun. Ne juhlat. Lisäksi lastemme pienten serkkujen (vanhempineen tietty) tapaaminen pyhänä. Normaaalien töiden lisäksi tällä viikolla kaksi työreissua maamme itäiseen pääkaupunkiin, kaksi eestaaskokopäivä-työpäivää ja yksi kehittämispäivä. Ja kaikkiin väleihin limittäin-lomittain unta palloon. Tai niin kuin meillä sanotaan, lunta lanttuun :)

Ei paljoa ole tietoa muusta maailmasta. Kuulin jonkun töissä mainitsevan jotain syysmyrskystä. Joo, sateenvarjoni meni nurin eilen idässsä. 

Kyllä sitä tahdonvoimalla näköjään pystyy puskemaan. Tosi joitain tärkeitäkin asioita on pakko priorisoida, töissäkin tänään tuli todennetuksi. Kun ei pysty niin ei pysty. Voisihan sitä varmaan kotiinkin jäädä, ei vain sielu anna periksi saikkaria, pusken. Ei montaa yötä, niin saa aamulla nukkua. Päivällä nukkua. Illalla nukkua.

Tärkeät jutut kuitenkin ensin, blogeja voi tältä pilleriltä lukea vaikka olisi nukahtamaisillaan... ja muuten, on hassua tuo makuuhuoneen lämpötilan merkitys, tai oikeammin merkityksettömyys. On ihan sama, montako astetta siellä on, kun taju sammuu niin se sammuu, on asteita minkäverran tahansa. Enpä ole montaakaan kertaa tänä syksynä kakluuniin koskenut. Tai joo, silloin kun oli aamulla yhdeksän miinusastetta, taisin puita sinne tökkiä...

Ensi viikolla taas muutos nappeihin, saapa nähdä, millaisin seuraamuksin.Jos vaikka saisi aikaan positiivisemman postauksen.

Huomenna Kamppiin eksymään ja etsimään jotain ihme-bussia (näin maalaisittain ilmaistuna). Jos siis herään, ensin kotona ja sitten vielä asemalla... vai pitääkö sanoa steissillä?

Ja joo, julkaisen (tai ainakin yritän) tämän pillerillä, tämä ei anna liittää perinteistä allekirjoitustani, niinpä näin:

-tarjah-

1 kommentti: