Hukkaa itsesi

Jotenkin tuntuu, että pitää päivittää. Mitään ei ole tapahtunut ja samalla paljon. Muistiin itselle. Olen ollut muutaman viikon osa-aikaisella sairaslomalla, teen kuuskytprosenttista työaikaa. Jos vaikka muistin saisi virkoamaan. Ehkä.

Kelan korvauksia ei kuitenkaan kuulu, tänään tuli kirje sairauspäivärahan hylkäämisestä. Työnantaja ei ole toimittanut kaikkia asikirjoja. Jotenkin olen tottunut siihen, että itse olen "syyllinen" kaikkeen tuonkaltaiseen, tämä on uusi kokemus. En vain tiedä, kuinka suhtautua. Arrgh.

Alkuloma meni toipuessa. Päivä päivältä sielu keveni. Kunnes ei enää ja sitten mentiinkin päistikkaa toiseen suuntaan. Olen ekaa kertaa työssäni jäänyt sanattomaksi. Sanattomaksi, kosken tiennyt mitä piti sanoa. Minun työni on ajattelua, puhumista ja tekemistä. Ellei ole ajatusta eikä puhetta, tekemisellä ei ole merkitystä. Tiesin ajatuksen olevan olemassa, en kuitenkaan tavoittanut sitä. Menin lukkoon. Aivot seis. Onnekseni kyse oli tilanteesta, jossa ei ollut vaaraa muille, ei myöskään itselle. Itsessään tilanne oli kamala. Vielä vaan on tällä viikolla edessä kaksi työpäivää, molemmat töissä, sitä kuuttakymmentä.

Olen jo pari vuosikymmentä kirjoittanut kymmensormijärjestelmällä. Eipä onnistu enää, ainakaan tänä vuonna ei ole onnistunut. Tekstistä tulee mitä, sattuu, jos sanassa on yli puolet oikein, olen "tyytyväinen", not. Kummallisia kirjaimia, aivan väärällä kädelläkin kirjoitettuja, suuri osa myös suomen kielessä harvinaisempia, seetä ja äffää ja sensemmosia. Kirjainten lukumäärä saattaa poiketa paljonkin oikeasta, paras taitaa olla yhdeksänkirjaiminen sana neljällä kirjoitettuna. Oikolukuun ja korjaukseen menee tuhottomasti aikaa, silti virheitä on ja jää, minä joka inhoan kirjoitusvirheitä, yhdyssanavirheitä, puuttuvia kirjaimia ja kaikkea noilta väleiltä, en itse osaa kirjoittaa. Ja toim.huom. omia virheitäni inhoan, kirjoittakaa te muut kuinka lystäätte, anti palaa vain, ei haittaa. En omasta tekstistäni välitä, onko se virallisesti oikein, mutta minulle oikein, minun oikeaani sen pitää olla. Arvatkaas mistä mun harmaat hiukseni tulevat?




Asiasta kukkaruukkuun, kävin tänään lempiterapiassani, kampaajalla. Yhdessä ihasteltiin mun harmaiden määrää, tai ei niinkään määrää, vaan jotenkin niin kuin niiden koko olemassaoloa. Minullahan ei enää taida montaakaan hiusta olla harmaan ja loskalumen sävyistä poikkeavaa. Tai tietty värituubin ansioista, moottoritie jakauksen paikalla senkun levenee vain. Valkoinen on valkoinen, muu on loskaa, tai siis ruskeeta. Ja jos selitellä pitää, taustaa "värilleni" löytyy suvusta ja lukemani perusteella myös kilpirauhasesta. Auh.

Katseltiin pikkulapsen ja vanhan miehen kanssa hetki sitten diakuvia, pari kampaa, vuodelta 87. Ei ollut yhtään harmaata. Missähän vaiheessa sitä
sitten luovuttaa, antaa moottoritien levetä ja lopulta vallata koko latvan? Millä numerolla ikä alkaa? Nelosella? Vitosella? Kutosella? Vai vielä suuremmalla? Ei voi tietää.

Samanaikaisesti, kun tässä surkeuttelee omaa päänuppiaan, ovat ajatukset aivan toisaallaJollakin muulla asiat ovat paaaljon paaljon huonommin kuin itselläni. Mietin lakkaamatta, kuinka he pärjäävät, miten he selviytyvät, miten heidän oloaan saisi paremmaksi. Parasta tässä kuitenkin on se, ettei tämä ole kurjuuskilpailu. Tämä on minun vaikeuteni nyt, tästä minun on selvittävä, tai tietty vaihtoehtona on myös häviäminen.

Tätä kirjoittaessani mieleen nousee jotenkin tuttu ajatusmalli, selvittävä on. Jos vaan pystyn vaikuttamaan, minä selviän, olen ennenkin selvinnyt ja tulen aina selviämään. Lause, jota liian usein kuulen, "kyllä sinä selviät, olet niin vahva", saa minut kihisemään. Ja hitto, vahvuudella ei ole selviämisen kanssa mitään tekemistä. Niin menneisyydessä, nyt, kuin tulevaisuudessakin kyse on päätöksestä ja siitä, että pidän siitä kiinni. Valintoja. Hyviä ja huonoja, mutta valintoja, niiden kanssa elän, omien valintojeni. Mitä aikuisemmaksi tulee, aina enemmän ymmärtää elämän lainalaisuuksia. Ja se on välillä pelottavaa. Taistele tai pakene. Pakene ja häviä itseltäsi. Hukkaa itsesi. En.

Näyttää siltä, että tuli oikein tajunnanvirtaa, päätän kuitenkin päästää tämän eetteriin, tulen vielä tarvitsemaan tätä. Ja kyllä, se joka tarvitsee, voi käyttää tätä myös minua vastaan. Sillä riskillä ja vahvana ;)

tarja