Lehmät lentää, lehmät lentää, kevät nyt on :)

Eilen oli niiin paras päivä tuolle kotikuntosalille. Meillä kun on niitä kompostikehikkoja muutamia ja niistä piti multaa saada. Sainkin, kun ite otin. Siivilöin risut, kivet, oksat, kannot, muovisotilaat, ruukunsirpaleet, gormitit, pullonkorkit, kivet, kivet ja kivet pois, ai niin, muistinhan mainita kivet. Yksi metrin kanttiinsa oleva looda tuotti puoli kuutiota multaa, siivilöitynä itetehdyllä siivilällä. Nuorten työpajalta hankin jonkun kovan verkonpalan ja tein sille kehykset, on kestänyt jo vuosia ja edelleen kestää, vaikka vähän vuotaakn. Näitä tyhjensin siis kaksi, kumoten siivilöintijätteen uuteen pohjaan taas ensi vuotta ajatellen, kait siellä vielä jotain maatuvaa lienee. Nyt on kemiallinen uni takana, aivan uskomattoman ihana ja kokonainen yöllinen unta. Ja hammasharjan liikauttelu kertoi jotain tehdyn, samoin tuo käsien saippuointi. Ihmelihaksia.

Läksin perjantain kunniaksi torille ja vakuutuin siitä, että lehmät todella osaavat lentää. Millään muulla ei ole selitettävissä auton tuulilasissa ollut ripuli. Torilla yritin tiirailla, josko tuksun ekspoikaystävä olisis ollut kahvittelemassa kavereinensa, muttei näkynyt, onhan perjantai ja lisäksi vesisade, olighan se pitänyt tajuta.

Ellei joku nyt vielä tajunnut tuosta eilisestä kuntosalista, niin voin vielä vähän herkistellä, meillä oli kaunis aurinkoinen päivä aamusta iltaan. Tänään aamupuolella oli harmautta havaittavissa, kaupasta tullessa oli jo sinistä liikenteessä (taivaalla siis) ja edelleen paistelee, tosin alle kymmentä pitää mittarissa, eilen oli pal enemmän. Jäimme tosin raekuuronkin alle tänään, yksi pilvi syöksi rakeita, raivolla, jos niin voi sanoa, rakeet pamahtivat ensin nokkapelliin ja siitä olisivat tulet silmille, mikäli ei olisi ollut tuulilasia välissä. Jos vähän antiherkistelee, niin kyllä muualla päin isänmaatamme lämpöisempi kevät on ollut, kukat ovat paljon pidemmällä muualla kuin näillä huudeilla. Tietty ne lumiset alueet ovat lumisia ja sulamassa vähin kukin, mutta täällä vesisadetalvisuomessa nyt tällä kertaa tarkoitin.

Eräs vanha mies löysi kaapistamme Blossaa vuodelta 14. Päätimme juoda sen juhannuksena, mikäli sää sitä vaatii. Tosin miekkonen huomautti jotain kummallista tämänkin päivän kelistä, sille skåålasimme sitten konjakilla, voihan niin tehdä, kun on jo illansuu, voihan...

Tässä kohdassa voisi olla kadehdittava kuva tulppaanimerestäni, levitän kuitenkin ahteriani konjakkilasin äärellä niin, etten juuri nyt liikahda kohti kukkapenkkiä laisinkaan. Luvassa on myös ruokaa, maksaa, lemppariani, lisäksi jotain mukalapsillesopivaa kanakkelia, kaiken tämän meille tarjoaa... rummunpärinääää... vanha mieheni, hurraa taas kerran ♡ Huomenna on satakuntapäivä, uurnanlasku, Juseliuksen Mausoleumin siimeksessä. Toivottavasti hyvän sään aikana, siis vallitessa,4 tietenkin :)