Virkkausharjoitus

Tein kevään tipusille lounasta, ihraa, auringonkukansiemeniä ja erilaisia hiutaleita. Käytin jotakin kaupan hedelmämehupulloa jähmettämiseen. Pullo tosin oli pakko leikata pois saadakseen herkun ulos. Harjoittelin virkkuukoukun käyttöä ja tein talille pussin. Saapa nähdä, kauanko se saa omenapuussa olla ilman tihutöitä.

PS. Nuo tikkaat ovat juurtuneet maahan...

Suloinen sunnuntaiaamu ja pinkopahvia

Siitä tietää olevansa vanha, kun menee nukkumaan lauantai-iltana kahdeksalta. Earth hourkin meni ohi, nukkuessa, tosin aiheen mukaisesti, pimeässä.

Nyt taivas on tasaisen valkoinen, valoa on sopivasti kuvaamiseen, osallistun tällä teoksellani MaMa-haasteeseen, parin väliin jääneen jälkeen. Värihaaste oli turhan hankala, eivät nuo pastellit oikein nappaa, ja pitsihaaste oli lähes valmis, ei kuitenkaan ihan, kun kello löi haasteen kiinni... ehkä pitsikin pääsee jossakin vaiheessa tänne blogiinikin, jahka se on valmis...

Siis MaMa 5, tuunaus. Olen joskus aikanaan ostanut perheelle pyykkikorin, järkyttävän keltaoranssin. Se on tähän saakka ollut käyttämättömänä, ei sen väristä esiin ole voinut laittaa. Kauan mietin, mitä sille tekisin. Kunnes Leenan blogin haaste sai aikaan inspiraation.

Ompelin kangasvaraston täytteestä (olen joskus tehnyt muutaman nallen tästä kankaasta) suuren pussin, jonka suun suljin anorakin nauhalla. Pussi on siis kaksi kertaa korin korkuinen ja pussin suu on korin pohjalla sisällä. Molemmilta puolilta piilossa siis tuo ihana keltainen. Päälle ompelin sisältöä kuvaamaan t-paitoja pyykkinarulla. Kannen kankaan maalasin kiinni vesi-liimaseoksella, 1:1, jouduin vähän myös paikkailemaan , siitä syystä tuo pitsi kuumaliimalla sen päällä.

Taustalla näkyy keksilapsemme tapettiseinää, tapettina pinkopahvin päällä Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan Käpytapetti. Muut kolme seinää on tapetoitu luonnonvalkealla tapetilla, joka on samansävyinen käpyjen taustan kanssa.

Kävin itse henkilökohtaisesti nuo tapetit ostamassa tehtaalta, junalla. Minulla on nimittäin karmea kokemus aiemmalta tapetointikierrokselta, tilasin tietyn tapetin paikallisen tapettikaupan kautta. Liike sanoi, että tilaus on tehty ja tulee perjantaina. Perjantaina menin hakemaan tapettini, eikä niitä ollutkaan, sanoivat olleen loppu. Päivää ennen siis, kun tapetointi oli ajankohtainen, eivätkä tietenkään voineet siitä heti ilmoittaa... asiointini siinä liikkeessä on loppu. Olen joissakin asioissa hyvinkin periaatteen ihminen, tämä oli siitä lievimmästä päästä...

Ajatuksenani junamatkailussa oli samalla se, että ellei ko. käpyä ole, katselen samalla heidän mallistojaan luonnossa. Mukaani nappasin samalla vinon pinon heidän mallejaan, on vielä muutama huone ilman tapettia.

Ostimme talomme viime vuostuhannen viimeisinä päivinä. Talon kaikki huoneet olivat jonkinlaisilla tapeteilla ja tarkemmin tutkailtuna niiden alla oli pinkopahvit. Pinkopahvit olivat todella huonossa kunnossa kaikissa huoneissa, mitkä olivat pahasti repeytyneitä, mitkä katolta vuotaneiden vesien tuhoamia. Luit oikein, vesien tuhoamia. Talomme katossa oli ollut reikä ainakin viiden vuoden ajan, ilman kenenkään asiaan puuttumista. Vanhan talon vanha mies poisti vanhaa hirsiseinää yhden huoneen koko seinän matkalta, rakensi siihen uuden seinän ja rakensipa vielä ikkunankarmitkin säilyneille ikkunoille. Hirret hankimme kierrätettynä, ne olivat palvelleet aiemmin jossain muualla hirsirunkoisessa talossa.

Nyt jutulla on mittaa vaikka kuinka, taidan jättää pinkopahvit ja niiden metkut toiseen kertaan,

mennään ulos,

Kirpulla

Tämän viikon saalista kirpulta

Arabiaa (jos tulkitsin leimat oikein), eri paria,

 tykkään tuosta sinisestä

ja kupin muodosta, riittävät minulle, 80 snt.

Kaksi kivaa kuppia, yht. 40 snt, alpakkalusikoita 6 kpl,

yht. 1 euro, ja iki-ihana pitsiliina 60 snt.

Kolme kultareunakuppia, pääsisäiskynttilöille,

1,50 euroa yhteensä.

Ja pupupariskunta, pääsiäiseksi hankin,

joku ihana ihminen näitä myyntiin tekee.

Itse aina olen suunnitellut puput tekeväni,

mutta senkin ajan voin käyttää johonkin muuhun,

sillä heillä oli hintana 1o euroa per nuppi.

Samalla myyjällä oli isompiakin pupuja

sekä lisäksi kauniita isoja enkeleitä.

Näistä ei oikeasti ole mikään kirpulta,

purkki on entinen sillipurkki,

kynät omista laatikoista ja

käsi on äitini tekemä.

Yksi äitini rooleista on keraamikon rooli.

Lisäksi olen ostanut kirpuilta pitkin kevättä

erilaisia puuvillaisia kauluspaitoja,

ruudullisia ja raidallisia,

ajatuksena saada kaunista materiaalia ompeluksiin.

Paidoille on kuitenkin käynyt huonosti, tai hyvin,

riippuen näkökulmasta.

Keskilapsemme on ominut paitoja omaan käyttöönsä

sitä mukaa kun niitä kotiin kannan.

Voi tietenkin ajatella asioiden olevan hyvin,

sillä en milloinkaan maksa

kahta euroa enempää paidasta.

Ja tähänkin tietty heti tein poikkeuksen.

Ostin tänään käyttämättömän

Bosweelin vaaleanpunaisen kauluspaidan,

joka oli juuri vanhan talon vanhan miehen kokoinen.

Maksoin paidasta kokonaisen vitosen!

Tuulista iltaa, nukutaan hyvin,

vaikka nurkissa vinkuu ja viheltää!

Jotain sentään

... olen tehnyt. Tänä aamuna sain valmiiksi kortit pojille, joiden rippijuhlista juuri tulimme.

Sisällä Positiivarien runot.

Ja toisaalta, olen tehnyt sitä pahuksen virkattua mattoa, tällä kertaa ohjeen mukaan. Kude loppui, eikä taida löytyä lisää. Taitaa olla edessä purkua ja uudelleen suunnittelua ja pienempi matto. Hankin eilen myös luonnonvalkoista kudetta, josta aion tehdä myös maton, tälläkin kertaa omin aivoituksin, saas nähdä, kuinka se etenee... itse en laiskuuttani ole leikannut matonkuteita enkä aio leikatakaan, ei näillä niskoilla. Koetan saada käytetyt tekstiilit muuten käytetyksi. Yksi esimerkki vuosien takaa on ollut vanhat pyyhkeet, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi ja tikkasin yhteen kolme tai neljä kerrosta ja niistä tuli oivat patalapun täytteet, päälle vanhaa ruutuhametta. Olen myös kutonut matonkudetta (silloin leikkasin t-paitoja) patalapun täytteeksi. Kokeiluni oli tosin liian tiukkaa, jos joskus sen uusin, pitää käyttää suurempia puikkoja, näin patalapusta tulee taipuisampi, ehkä samalla kuitenkin polttavampi.

Kävin eilen myös muotinäytöksessä, jossa mallit esittelivät kierrätysmateriaaleista valmistettuja naisten ja lasten vaatteita, yksi jäi houkuttelemaan kevään juhlallisuuksia ajatellen. Pitääpä miettiä. Tosin kuopukseni kommentoi pukua sanalla "sohva".

Nyt uuden virkkuun ääreen,

Mikä ihana valoilmiö

Nyt tuo taivaanlamppu (nimitin aurinkoa kolmivuotiaana näin) helottaa aivan siniseltä taivaalta, ihanaa.

Se sai minut myöntämään, etten onnistunut oikein hyvin matonvirkkauskokeilussani, myönnyin ja hain sille oikean ohjeen. Taitokeskus sen minulle lahjoitti ja houkutteli mukaan huomiselle matonkudeleikkuun kurssille, lupasin harkita. Ja Fiskars on aivan matonkuteiden leikkuuseen kehittänyt saksetkin, voi kurkata linkistä, kädet eivät kuulemma väsy niin paljoa.

Aamusella katselin keittiötä, kävi mielessä remontin jatkaminen. Meidän keittiössämme on sisääntulo samalla, kotimme liikenne kulkee keittiön kautta huolimatta siitä, että talossa on kaksi muutakin ulko-ovea.  Kaikki ylimääräinen keittiöstä on siis karsittu, mm. kenkien säilytys, niinpä kengät majailevat lattialla. Tosin lattialla on myös sunnuntain keikalta jäänyt astiakori astioineen odottamaan kaapittajaa...

Taustalla näkyy patterin takaa ikkunaseinää kymmenine tapetinriekaleineen. Ja mikä huikea lastulevylattia.

Näihin tunnelmiin

Keittiöremppaa pitäisi tehdä, mutta...

...olenpa käyttänyt aikani kaikkeen muuhun kuin siihen. Olen toki repinyt jo lähes kaikki pinnat keittiöstä jo pois, mutta siellä se keittiö vaan odottaa tekijäänsä. Tavarat on laatikoitu keskimmäisen kullanmurun huoneeseen ja siitä pääsee pujottelemalla läpi muualle taloon. Tuhat kertaa päivässä kuuluu tuttu lause, joka alkaa sanoilla "missä nyt on?!?". Minun muistillani varustettu henkilö vastaa "en muista, kato ite".

Keittiömme tulee suurenemaan hurjasti. Se on ilmeisesti vuonna 1992 rempattu edellisen kerran (löysin seinästä puumerkin tuolta vuodelta), kaikki seinät oli koolattu kymmenen sentin paksuisesti ja kattoa laskettu kolmisenkymmentä senttiä. Näppärä tyttö laskisi tilavuuden kasvamisen, määritelmä ei kuitenkaan koske minua, joten en laske.

Tapettikerroksia sadassa vuodessa on kerääntynyt monia, kymmenen ja kahdenkymmenen kerroksen väliltä, kuvaan niitä sitten kun keittiö on valmis, ja tuon tänne. Yksi kerros oli sanomalehteä sillä vanhalla kirjasimella, sitä pitää tutkailla tarkemmin.

Mutta mitä minä sitten olen tehnyt? 

• harjoitellut matonkuteen virkkaamista pitsimatoksi, noh noh...
• kutonut novitan langoilla huivia, metri olisi jo 
• irrottanut ompelukoneen palaneen lampun ja unohtanut sen kukkarooni 
• lukenut vanhempaa Hämeen-Anttilaa (rouvaa), en oikein saa jutusta otetta
• väistellyt laatikkopinoja  
• ihaillut vauvaa, ystäväni tuli äidiksi alkuvuodesta. Ja kuinka voikaan olla pikkumies suloinen. 

Ja vauva sai eilen kasteen ja nimen, tässä kortti, jonka hänelle tein. Ja kortin malli on netistä jonkun taitavan korttiblogista, lähdettä en löytänyt enää. Jos tunnistat mallin omaksesi tai sen alkuperäisen sivuston, kerrothan siitä minulle, teen linkin. Korostan siis, että olen tehnyt kortin suoraan mallista, minullahan ei mielikuvitusta tai luovuutta jakohetkellä riittänyt.  Kiitos siis alkuperäiselle korttimestarille!!

Kartongit ja nauhat ovat pohjattomista varastoistani, samoin leimasimet, leikkurit ja niitit. Vauvan löysin kellimästä kirpulta, onnellisena hymyillen ilman hintaa, sain sen pikkukolikoilla itselleni.

Ja näin se viikko alkoi:)

Tervetuloa Arvoisa Ensimmäinen Lukijani!

Näin paukkupakkasilla: Lämpimästi tervetuloa Anniini lukijakseni!

Kaunis kevätpäivä

Ihana talvi, aamulla heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja tinttien lauluun. Tintit ovat oppineet uudelleen perinteisen titityynsä ja ovat jo kolmisen viikkoa harjoitelleet sitä, milloin auringonpaisteessa, milloin hirveässä lumituiskussa, sisukkaita ovat.

Olin eilen pihassamme ja mietin, että miten niin meillä ei ole pitkään aikaan hiihdetty:

Samalla kerralla vein pihasaunamme seinälle MaMa-haasteen kolmanteen kierrokseen tekemäni sydämen. Muotoilin sen jostain mistälie metallisesta härpäkkeestä. Huusin syksyllä huutonetistä sekretäärin, joka oli ollut kanalan vintillä vuosikymmeniä. Sekretäärin laatikosta löytyi varmastikin jostain maatalouskoneesta peräisin oleva metallinen "hihna", joka varmaan on pyörittänyt jotakin tuikitärkeää osaa. Hihna oli siististi rullalla laatikossa ja siitä asti olen miettinyt sille sopivaa käyttöä, MaMasta se löytyi. Nyt se ilahduttaa kaikkia meille tulevia.

Talossamme oli ostaessamme sen pieni sympaattinen saunarakennus, sauna remontoitiin heti ekana kesänä käyttökuntoon. Kuvan oikeanpuoleinen ovi kuuluu saunalle, vasen taasen johtaa polttopuuvarastoon. Kuvasta voi ehkä päätellä, ettei sauna ole tänä talvena käytössä. Saunaan kuuluvan pienen saunakamarin katto on vuotanut ja hmmm... homehduttanut sisäkaton, käyttö siis mahdotonta tänä talvena. Vielä vasemmammalla on lisäksi vielä yksi ovi, joka johtaa rakennustarvikevarastoon, siellä on lähinnä puutavaraa, lautaa, lankkua ja sen sellaista.

Saunan seinät on pari kesää sitten maalattu keltamultamaalilla, alkuperäisen mukaisesti. Ruskea ovimaali on teetetty Ylöjärvellä, maalin valmistukseen on käytetty mm. jäteöljyä ja sitä samaa on käytetty päärakennuksemme ovissa ja päätylaudoissa.

Vanhoissa kaupunkitaloissahan päätylaudat ovat värillisiä, toisin kuin maaseudulla valkoiset, näin olen antanut itselleni kertoa. Talomme on kermanvärinen ja ovet, ikkuna- ja ovilaudat tuon maitokaakaon väriset. Museovirasto sanelee aika tarkasti, mitä saamme talollamme tehdä, maalista se kuitenkin lausui: "punainen se ei milloinkaan ole ollut, eikä siitä punaista millonkaan tule!!" Päädyimme siisi alkuperäiseen kermanvaaleaan.

Taannoin kirjoitin huutonettihuudosta, joka oli vetämässä. Voitin sen ja nyt suunnittelen, kuinka keittiökaapistot saisi puretuksi ja uuteen kotiinsa meille. Eivätkä purku ja siirto ole se suurin ongelma, lattiakin pitää tehdä ennen uusien kaappien asennusta. Lattialankkuja ei ole edes tilattu vielä, vanhaa keittiötä ei ole purettu ja pohdittavana on lattianrakentajakin vielä... mistä sitä muustakaan siis aloittaisi kuin uuden keittiön hankinnasta:)

Nyt lumitöihin, kaunista sunnuntaita!

-tarjah-

Ainoa aikaansaannos, tossut

Aika lentää siivillä, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin. Ikkunasta kun katselee läntiselle taivaalle, näkee kuunsirpin, kasvamassa. Juurihan se oli täysi, yökaudet sitä katselin...

Työnteko kuvaa tammikuuta, se meni jotakuinkin töitä tehdessä, aamusta iltaan ja illan ajat töistä toipuen, saamatta kotona aikaan mitään. Illalla menin nukkumaan vain herätäkseni töihinlähtöön. Uskoin tämän tahdin jatkuvan korkeintaan hiihtolomaan saakka, vaan väärässä olin, seuraava etappi taitaa olla pääsiäinen.

Mutta hei, olenhan saanut jotain sentään aikaankin, vanhassa talossa kun asutaan, lattiat ovat hmmmm... viileät. Talossa tietty on jos jonkinlaista Ainoa ja Reinoa, mutta ne lämmittävät liikaa minun pieniä jalkojani, siispä leikkelin vanhasta vanuttuneesta villapaidasta palat tossuihin, paita lienee jostain kasikytluvulta. Kaavat suurensin Linden Ivarssonin hienosta kirjasta Do Redo.

Ja tumpula kun termeissä olen virkkasin ensimmäistä kertaa elämässäni tuota reunaa, miksikä ikinä sitä kutsutaankaan... napit pohjattomasta nappipurkista.

Ja mistäs minä vinkin villaan sain, no tietenkin MaMa-haasteesta, täältä. Mukana siis ollaan.

Kuvassa näkyy myös jotain itselleni kovin tärkeää, vanha lautalattia. Tälle talolle tulee tänä vuonna täyteen sata vuotta, tuo lattia on ainoa, joka on edelleen käyttökelpoinen lattiana. Talossamme on kauan sitten ollut kaksi hellahuonetta ja kaksi pikkuista asuntoa, huone ja keittiö.

Kuvassa oleva lattia on siis salin lattia, kirjastostamme otettiin lattia pois ja siitä tuli yhden makuuhuoneen katto. Kirjastoon laitettiin uusi lattia leveistä ja paksuista lankuista, jotka varta vasten tehtiin siihen lattiaan. Kahteen makuuhuoneeseen tehtiin samoin uudet lattiat, ne huoneet ovat muutoinkin melko valmiit. Suuri työhuoneemme sai viime kesänä uuden lankkulattian, vielä keittiö odottaa uutta lattiaa.

Työhuoneemme ja keittiö oli parikymmentä vuotta sitten "remontoitu", lattialankut oli revitty irti ja laitettu tilalle lastulevyt. Keittiön lastulevyt odottavat tänä keväänä ulos kantamista, keittiö muutenkin saa tuon vanhan "remontin" jälkeen uuden ilmeen. Huutiksessa olisi vetämässä vähän kalusteita "uuteen" keittiöömme. Mikään ei saisi minua ostamaan ja laittamaan tähän taloomme uutta keittiötä, se ei oikein istuisi ilmeeseen. Katsotaan nyt kuinka käypi...

-tarjah-

Oletko ajan hermolla?

Tunnistatteko, arvon bogistelijat,  itsenne näistä tämän ajan tuulista:


Tahdin hidastaminen, slow-aate, verkkainen elämänrytmi.

Nautinto + terveellisyys = kevyt olo. Unohdetaan raivoisat dieetit, nälkäkuuri ei kannata, sen sijaan nautitaan olosta ja panostetaan hyvään oloon. Kaupanpäällisenä vaakakin kiittää.

Viinimatkailu, matkailutrendeistä myös vastuullisuus on kasvussa.

Leipominen, kakkukurssit ja leivontablogit... mites se olikaan viime viikolla kun palkittiin ruoka- ja leivontablogeja Iltalehdessä, http://www.iltalehti.fi/ruoka/2011010412952266_ru.shtml

Köyhäily: Mitä riippuvaisempi olet tavaroista, sitä köyhempi olet.Köyhäily vapauttaa turhan tavaran haalimisesta. Kannattaa lukea sekä von Schöburgin että Simosen kirjat aiheesta:) Ajattelaemisen aihetta.

Muuten tunnistan itse itseni, mutta tuo viinijuttu ei oikein osu. Muutenhan minä olen trendikäs! 

Polle näki päivänvalon

Taas on sunnuntai-ilta ja koneelle olen ehtinyt vain pikaisesti lukaisemaan blogejanne, omat merkinnät siinä sitten ovat jääneet vähemmälle, siis nollille. Arki on alkanut ja töissä kiirettä riittää, ilman kalenteria tunnin tarkkuudella työt vaipuisivat unholaan ja mitä siitä sitten tulisi. Onneksi on kalenteri. Kalenterikaan ei kuitenkaan osaa ennustaa yhtä aikasyöppöä, lumentuloa, lumityöt järjestävät luonnon oman kuntosalin, hyvä näillä muodoilla...

Muodoista puheen ollen, olen saanut aikaan pollen. Olen jo kauan luvannut pienelle veljentytölleni pollen. Ja rohkeasti käytin kangasvarastojani, aikas epäpollemaisella kankaalla. Silmät pohjattomasta nappipurkista, mitkä lienevät nuo hihnat nimeltään, ne kuitenkin vanhoista mainosavainnauhoista ja loputtomasta nauhavarastostani. Metalliosat "hihnoista" ovat kierrätettyjä avainrenkaita ja noista samoista avainnauhoista olevia kiinnittimiä. Harja tyttären lankajemmoista ja vartena harjanvarsi. Kuvasta puuttuu vielä ohjakset (ovatko ne ohjakset?), ne valmistettu samoin avainnauhoista. Täytteenä ikean tyynyntäytteet. Ohje Käsityölehdestä jonkun vuoden takaa, kannessa Arja Koriseva, numeroa tai vuotta ei voi muistaa...

Palaan asiaan, MaMassa mukana... huomenaamuna seuraavaksi...

-tarjah-

Joulun ajasta nauttien

Joulun pyhät on vietetty, perheen, sukulaisten ja ystävien kera,

kiitos kaikille, oli rauhaisaa aikaa olla läheisten kanssa.

Tapasimme joulupukin jouluaattona, hän kävi vierailulla meilläkin.

Tosin jo aamupäivällä ennen Joulurauhan julistusta

pukki viiletti kotimme ohitse paikallisbussin ratissa,

oli siinä lapsilla ihmettelemistä, pukki kun vielä vilkuttelikin ohikulkeville!

Ollaan saatu lunta aivan yllin kyllin, enemmän kuin muistan koskaan kotipihassamme olleen. Lumitöitä on saanut tehdä kukin perheenjäsen aivan kyllikseen, luonnon oma kuntosali:)

Tässä yksi kuva joulukuun askareistani, olen jo kauan halunnut tehdä sytykeruusuja.
Ruusut menivät joulukukiksi ystäville:)

Munakennoja kun oli riittävästi, niin tuumasta toimeen.

Toden kertaokseni sain kaikki sormieni lihakset kipeiksi katsellessani kesällä

Prinsessahäitä ja näpertäessäni ruusukkeita, kennoja oli paljon. 

Joulun aikaan sitten keräsin kaikki vuoden aikana keräämämme 

kruunukynttilän pätkät kattilaan.

(Kattilassa sulatin kynttilät, en vielä ole keksinyt syytä,

miksi pitäisi vesihauteessa tuo juttu tehdä, jos joku tietää, pliis kertokaa.

Syttymisvaara on toki aina olemassa, kattilassani on kuitenkin kansi,

jonka saa kattilan päälle tiiviimmin happea estämään

kuin jonkun vanhan säilyketölkin päälle.)

Eiväthän ne pätkät mihinkään riittäneet, olin reipas ja hain paketista lisää, kokonaisia kynttilöitä. Talossamme poltetaan useita kymmeniä kynttilöitä vuoden aikana ja jämiä jää.

Tärkeä juttu poltettavissa kynttilöissä mielestäni on niiden steariinipitoisuus,

niiden pitää olla puhdasta steariinia. Niin ne eivät savuta ja tummuta pintoja

ja toisaalta ne palavat tasaisemmin ja hitaammin kuin muusta massasta tehdyt kynttilät.

Halusin tuoksuvia vaaleanpunaisia ruusuja, ostin yhden punaisen tuoksukynttilän ja sulatin sen massan joukkoon.

Otin kauhalla kunkin ruusun pohjalle sulaa steariinia ja annoin jähmettyä rauhassa.

Sen jälkeen otin isoilla leveillä pihdeillä kukasta kiinni alta ja päältä ja

kastoin sulaan massaan. Taas jähmetys.

Tätä toistin niin kauan, kunnes sain haluamani värin ja peittävyyden.

Tuoksu oli hennon ruusuinen.

Nuo tummemmat ruusut ovat yhden kokeilun tulosta,

 en saanut mieleistäni värisävyä aikaan eikä massa peittänyt

munakennojen väriä ja rakennetta, kokeilu jatkukoon.

Nyt unten maille, mukavaa viikkoa!

-tarjah-

Kaunis kirkko

Palasin juuri kotiin, vein tyttäreni Tuomiokirkkoon lukukauden päätöstilaisuuteen. Talvi on tullut ja ilma on selkeä ja raikas. Kuusi seisoi kirkon edessä kauniina ja jylhänä, kuten aina ennenkin. Kirkkoon vaelsi joukoittain nuoria vanhempineen. Kaunista.

Nyt, öitä!
-tarjah-

Joulun valmistelua

Takana on vuoden kiireisin työviikko, koneellekaan en ole ehtinyt istahtaa muuta kuin hetkeksi lukaisemaan paria blogia. Aikaisesta aamusta alkuiltaan asti töitä ihan liian kanssa ja sitten ne ihanat ystävät. Olen ollut kuluneen viikon aikana sosiaalisempi kuin koko vuonna yhteensä, neljänä iltana olen tavannut tärkeitä ystäviä, kaikkina iltoina hyvästä seurasta ja ruoasta nauttien. Mutta voisi siinä ajatella, että miksiköhän sen jouluvalmistelujen aikaan pitää tapahtua...


Olen viikon aikana ehtinyt pohtia paljon vuoden takaista aikaa, tein valtavaa surutyötä ja kuljin kameran kanssa päivisin ulkona. Löysin tässä olevan kuvan kamerastani  ja katsellessani sitä tajusin sen lohdullisuuden, siitä löytyy symboliikkaa aivan mielin määrin. Kuva on rantalaiturista viime vuonna joulukuisena päivänä otettu, ilman mitään käsittelyä, itselleni se lohdullinen kuva.

Kotona jouluvalmistelut eivät juuri viikon aikana ole edenneet, mitenkä olisivatkaan. Joulukortit ovat postissa, suunnitelmat jouluruoista ajatuksissa ja kodin ehostus alkaa huomenna pitkien yöunien jälkeen.

Löysin menneellä viikolla uuden hienon makuyhdistelmän, palsternakka ja vanilja, ei kuitenkaan vaniljasokeri, vaan aito vaniljatanko. Maku-lehden resepti vuosien takaa, sitä piti testata ja mikä aromi! Suosittelen kokeilemaan, sopii sellaisenaan keliaakikoille, muokattuna vegeruokavalioon ja lisäksi se on munaton.

Mukavaa joulunalusaikaa

-tarjah-

Rauhaisaa Itsenäisyyspäivän iltaa

Istahdin pitkän rauhaisan Itsenäisyyspäivän jälkeen tässä koneelle ja mietin omaa suomalaisuuttani ja sitä, kuinka sitä arvostankaan. Nuo kaksi kynttilää vanhan talomme ikkunoilla siitä kertovat.  

Minun jouluaikani alkaa aina tästä, joulukorttipaja on pystytetty ja valmis tuottamaan iloa ensin itselleni ja sitten muille. Pyöröpuikko laulaa joulusalaisuuksia, kynttiläkattila ehti juuri jähmettyä.

Käteni tuottavat mielellään muiden ajatusten ja tuotosten pohjalta melkein mitä vain, eivät kuitenkaan mitään itse suunniteltua, mielikuvitukseni on pyöreä nolla. 

Onneksi on tämä vanha talo ja blogistania. Ilman teitä, arvoisat blogistelijat, kotimme olisi aivan toisenlainen ja vailla mitään tunnetta. Täältä olen saanut ideoita yllin kyllin, vielä kun aikaa olisi muutama tunti päivässä enemmän, mitä siitä tulisikaan...