Koukkua pohtiessani...

... menin ulos, omaan pikkupihaan. Lämpöä sellaiset mukavat 14 astetta, ei tuulta, västäräkki keinutteli pyrstöään, peippo lauleskeli, kyyhkyset kujertelivat, naapurit tupakoivat... kaikki tutut kevään airuet paikalla. Nimittäin. Olen kuvannut ylösnousseita lehtiä, nyt sain tähtäimeeni ihan ensimmäiset krookukset, eka oli keskellä nurmikkoa niin pienenä, niin pienenä. Kohottaessani katseeni näin eilisen lumilaikun alta tulleet auringot:

Naapurin pihalla ovat krookukset olleet jo ainakin viikon auki, heillä on aivan itään olevan seinän vieressä kukkapenkki ja talo vuotaa lämpöä. Miten muuten olisi selitettävissä se, että heidän talonsa pohjoisseinällä oleva kukkapenkki puskee jo nyt vuohenjuurta ja viikon kuluttua se on kukassa, varjossa siis?

No, en ole kateellinen, mutta... Oma piha on lähtenyt hyvin heräämään, pintaan on noussut jo lähes kaikki odotettu. Kesäkukkia tekee mieli, mutta järki on vielä tallessa, pakkanen tulee vielä, monesti. Pitää siis ihailla tätä mitä on.

Muuten, pihassamme on sinivuokko, ollut jo vuosia. Tänään hätäännyin, en löytänyt merkkiäkään siitä. Tuskastuneena hain ja hain, onnekseni silmäni löysivät pienen lupauksen tulevasta. Yksi lehti. Lehden seurana noin miljoona vaahteran tainta, hennon kirkkaan vihreinä, kuvassa niitäkin muutama. Tarttisko joku vaahteran taimia, olisi monen ikäisiä, tämän vuotisia, viimevuotisia, kaksivuotiaita... koko piha täynnä. Vanhan talon vanha mies on kasvattanut bonsaitakin niistä...

Ei, nyt saattamaan valmiiksi Leenan haasteen tuotos, jotta sen huomenna voisi linkittää hänen blogiinsa.

Koukussa

Olen näemmä koukkuuntunut. Mitä muuta voi sanoa ihmisestä, joka ostaa ainakin kilon, ellei painavammankin, koukun kirpulta. Siellä se piileksi hyllyssä ja houkutteli luokseen, magneetin lailla veti puoleenasa. Kaksi euroa ja se oli minun. Mitä minä sillä teen? En tiedä, tiedätkö sinä?

Alla oleva liinanen on menossa tauluun, vanha jo, ilmeisesti tehdasvalmisteinen, sillä on myös pari...

Liimapullojahan sitä myöskin tarvitsee? Mihin, jää sekin nähtäväksi. Ja lusikkaleipiin sopivankokoinen lusikka ja muutenvaan kiva kukkalusikka vaikka hillolusikaksi köyhille ritareille.

Saan nimittäin kaikki rakkaat kotiin tänä viikonvaihteena, herkkuja pitää tarjota, kaikki kun tykkäävät syömisestä :)

Koukkua pohtien, rakkaistaan iloiten



Saalis

Saaliina tänään hienot kesälasit,

kuusitoista kappaletta

kauniita laseja,

neljä ja kymmenen.

Hurraa !!

Antiikkia antiikkia

Kävin tänään osteluhampaan vihloessa kirpulla. Maksaessani ostoksiani myyjä sanoi ostosteni olevan antiikkia. Tähän vastasin taitavani olla itse antiikkia, söin nimittäin lapsena juuri näiltä lautasilta. Ajatella, silloin käytettiin Arabian lautasia, tuontilautasia ei juuri ollut ja jos olikin, Arabia pärjäsi hinnoissa paremmin kuin tänä päivänä.

Mutta tässä siis ostokseni tältä päivältä:

Noita Arabian Sampolautasia kolme kappaletta, yhteensä 1,50 euroa, riihimäen purkki 2 euroa, ihana lasikulho 1,5 euroa ja vielä kaksi ihanaa kukkalusikkaa 1,5 euroa kappale. Tyytyväinen siis. Nuo kukkalusikat ovat sellaiset vähän isommat, eivät siis kahvikokoa, minä pitää.

Possumamma kyseli blogissaan mitä mieluiten kirpulta hakee. Vastasin etsiväni kauniita astioita ja pitsejä, tänään löysin siis vain astioita.

Hamsteri, mikä hamsteri, kaikki paikat täynnään kauniita astioita. Voinette arvata, mitä perhe, varsinkin vanhan talon vanha mies, on siitä mieltä. Tosin isolapsikin on jotain mieltä, omaan talouteensa ei kuulemma aio hankkia mitään ylimääräistä...

Tuon kirppistelyn jälkeen nautin suuren kupillisen makoisaa kahvia. Ja totisesti toivon tuon suuren vaahtokuplan merkitsevän ennustavasti minulle suurta rahantuloa. Matalat narsissini ovat venyneet jo liki puoleen metriin, ilman vettä?? Ja minä kun ostin ihan matalia??

Nyt keskilapsen kanssa kaupoille,

Kukkia ja Pinterest

Koska kaikki muutkin täällä blogistaniassa,

niin sitten minäkin.

Ostin nimittäin narsisseja.

En lähtenyt Plantagenin
euron kukkien perään,

vaan ostin ruokakaupasta,
kuusi kappaletta, viisiysiviis.

Valitsin tarkoituksella pieniä aukeamattomia,

vaan kuinkas kävikään.

Yön kotonamme oltuaan
kaikki olivat auenneet.

Kuvausrekvisiittana vanhaakin vanhemmat tikkaat,

jotka kuuluivat talon varustuksiin ostaessamme tämän.

Yltää kattoon saakka. Ruukut, yllättäen, äitini pajalta.

Ja sitten siihen Pinterestiini. Leena blogista 37 tuntia vuorokaudessa ystävällisesti lähetti minulle kutsun Pinterestiin. Mikä on Pinterest? Nettistanian lahja kaiken kivan kerääjälle.

Siis:

• seilailet nettistaniassa
•  löydät kivan kuvan
• "pinttaat" sen omaan mappiisi Pinterestin napilla
• ja se on siinä.

Mennessäsi omaan mappiisi löydät kuvan perusteella jopa sivun, josta se on linkitetty, näin on helpompi myös muistaa tärkeitä juttuja... eikä tarvitse täyttää enempää suosikit-kansiota.

Jos haluat kurkistaa minun Pinterestiini, löydät sen täältä.  Ja toisaalta, minulla on myöskin muutama kutsu sinne. Olikohan se Leena, joka sanoi kutsun itseltään ylläpitäjältä kestävän puolisenkin vuotta, minulta saa kutsun nopeammin, paluupostissa :)


Sumuisin terveisin

Maa paljastuu ja kevätmulta tuoksuu

Kaikkea pitäisi tehdä, mutta aurinko pakottaa ulos.

Sininen taivas houkuttelee haravoimaan.

Mikä tuoksu!

Multa tuoksuu juuri niin kuin kevätmulta vain voi!

Muutaman päivän takaiset tulppaanit ovat kasvaneet.

MaMa-haasteeseen tekemäni sydämet

ovat saaneet lumen ja pikkupoikien kolhuja.

Samalla seinustalla oleva amppeli

jäi syksyllä siistimättä, talven tulo yllätti.

Amppeli on äitini vuosia sitten tekemä,

äitini on Saves, kuten hän itse sanoo.

Kevät on tainnut tulla

 jouluksi ripustetulle lyhteellekin,

tintit ovat nokkineet melko tyhjäksi.

Ja kesällä kaura kasvaa kauniisti

tuon ikivanhan kirsikkapuun juurella.

Lintulauta myöskin äitini käsialaa.

Takana näkyy ihan itse,

ilman hajuakaan oikeasta tavasta,

rakentamani pajuaita.

 Toisesta päästään se on kaatunut lumen painosta,

 ehkäpä ensi kesänä uusi aidanrakennus edessä.

Ja nythän olisi mitä parhain aika

 käydä kokoamassa pajusatoa aitaa varten...

Krookukset puskevat lumen läpi.

Samoin neilikka haluaa pinnalle.

Ja nyt niiden oikeiden juttujen äärelle,

ei sitä koko päivää voi ihastella kevättä!

Sain kukkia

Kun se kevät nyt viimein tuli,

haluan jakaa kanssanne saamani

kauniin kukkakimpun

Hei se tulee!!

Kevät nimittäin :)

Lumikenkien palautusretkeltä palattuani kurkistin talon päädyssä olevaan kukkapenkkiin ja mitä näinkään, kevään tulon!

Sanoisin noiden olevan tulppaaneja, isot lehdet lienevät malvaa. Joukossa vuorijalavan ja vaahteran viimevuotisia lehtiä, ja toki luntakin kukkapenkistä löytyy edelleen.

Toisessa paikassa penkkiä krookukset kurottelivat taivasta kohden ja näistä vain metrin päässä on yli metrinen lumipenkka, kevät siis!


Aamulla herätessäni mietin tuota lumikenkämeininkiä. Miten ihmeessä minä olen niillä kävellyt, toista aamua jo kaula kipeänä, joo, kaula, ei niska. Hartioilta korvaa kohti olevat lihakset (vai voiko niitä sanoa lihaksiksi?) kiristävät niin, että ai ai. Appeni sanoisi tähän tuttuun tapaansa "saman kissan karvoilla hangattava", toisin sanoen kenkäilemään uudelleen! En mene, sataa vettä niin vietävästi ja vein kengätkin jo pois...

Uppoudun uudelleen blogistanian uumeniin,

Ja metsään menivät he

Nythän on talvi, on ollut jo marraskuusta alkaen, poikkeuksellisesti näillä seuduilla. Ja jotain muutakin poikkeuksellista tapahtui, hain meille lumikengät ja lähdimme testailemaan niitä metsään. Luulin lumikenkien olevan sellaiset Aku Ankassa olevat tennismailan malliset, erehdyin.

Ja näin sitä mennään, vanhat kunnon Hai-saappaat jalassa.

Mikä meitä metsässä odotti? Huikeita kinoksia lunta, valkoisia kauniita lumisia soita, hienoa lumikenkämetsää ja tippuvaa vettä.

Mukana metsässä olivat minun tärkeät ihmiseni, yhtä lukuunottamatta, keskilapsi oli omissa kuvioissaan. Tulilla istuessamme saimme ihailla kaupunkilaisille järjestettyjä aktiviteetteja:

Tuohon suuntaan kun menee, löytyy vessa.

Tuohon suuntaan kun menee, löytyy lintuja.

Ja tuohon suuntaan kun menee, löytyy polku. Ja ennen kuin lähtee polun suuntaan, voi viitan rungosta tarkistaa lämpötilan, eilen se oli +2°C.







Ruokalistalla oli perinteisesti makkaraa koko väelle ja kaikille kahvisiepoille nokipannukahvit, kolmesti kiehuneet, kahdesti kuohuneet ja kerran kaatuneet, aivan loistokahvit!

Ja siinä istuksiessamme saimme ihailla vielä yhtä kaupunkilaisille tarkoitettua viihdykettä, jättiläismäistä talipalloa puun oksalla riippumassa ja puihin sidottuja ihrapaloja. Ja tintithän tykkäsivät, näimme ainakin sini-, kuusi-, hömö-, töyhtö- ja talitiaisia pörisemässä ruoan parissa.

Kotimatkalla tapasimme vielä kevään ensimmäisen herkkutiiran, eihän sitä voinut ohittaa pysähtymättä...

Nyt sunnuntai-iltana osa tärkeistäni on lähtenyt, suurilapsi sulhasineen Pohjois-Karjalan suunnalle, keskilapsi palannut kotiin, pikkulapsi menyt nukkumaan ja vanhan talon vanha mies nuokkuu telkun edessä, minä vain lueskelen blogejanne ja olen hyvilläni huomisesta hitaasta aamusta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Virkkausharjoitus

Tein kevään tipusille lounasta, ihraa, auringonkukansiemeniä ja erilaisia hiutaleita. Käytin jotakin kaupan hedelmämehupulloa jähmettämiseen. Pullo tosin oli pakko leikata pois saadakseen herkun ulos. Harjoittelin virkkuukoukun käyttöä ja tein talille pussin. Saapa nähdä, kauanko se saa omenapuussa olla ilman tihutöitä.

PS. Nuo tikkaat ovat juurtuneet maahan...

Suloinen sunnuntaiaamu ja pinkopahvia

Siitä tietää olevansa vanha, kun menee nukkumaan lauantai-iltana kahdeksalta. Earth hourkin meni ohi, nukkuessa, tosin aiheen mukaisesti, pimeässä.

Nyt taivas on tasaisen valkoinen, valoa on sopivasti kuvaamiseen, osallistun tällä teoksellani MaMa-haasteeseen, parin väliin jääneen jälkeen. Värihaaste oli turhan hankala, eivät nuo pastellit oikein nappaa, ja pitsihaaste oli lähes valmis, ei kuitenkaan ihan, kun kello löi haasteen kiinni... ehkä pitsikin pääsee jossakin vaiheessa tänne blogiinikin, jahka se on valmis...

Siis MaMa 5, tuunaus. Olen joskus aikanaan ostanut perheelle pyykkikorin, järkyttävän keltaoranssin. Se on tähän saakka ollut käyttämättömänä, ei sen väristä esiin ole voinut laittaa. Kauan mietin, mitä sille tekisin. Kunnes Leenan blogin haaste sai aikaan inspiraation.

Ompelin kangasvaraston täytteestä (olen joskus tehnyt muutaman nallen tästä kankaasta) suuren pussin, jonka suun suljin anorakin nauhalla. Pussi on siis kaksi kertaa korin korkuinen ja pussin suu on korin pohjalla sisällä. Molemmilta puolilta piilossa siis tuo ihana keltainen. Päälle ompelin sisältöä kuvaamaan t-paitoja pyykkinarulla. Kannen kankaan maalasin kiinni vesi-liimaseoksella, 1:1, jouduin vähän myös paikkailemaan , siitä syystä tuo pitsi kuumaliimalla sen päällä.

Taustalla näkyy keksilapsemme tapettiseinää, tapettina pinkopahvin päällä Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan Käpytapetti. Muut kolme seinää on tapetoitu luonnonvalkealla tapetilla, joka on samansävyinen käpyjen taustan kanssa.

Kävin itse henkilökohtaisesti nuo tapetit ostamassa tehtaalta, junalla. Minulla on nimittäin karmea kokemus aiemmalta tapetointikierrokselta, tilasin tietyn tapetin paikallisen tapettikaupan kautta. Liike sanoi, että tilaus on tehty ja tulee perjantaina. Perjantaina menin hakemaan tapettini, eikä niitä ollutkaan, sanoivat olleen loppu. Päivää ennen siis, kun tapetointi oli ajankohtainen, eivätkä tietenkään voineet siitä heti ilmoittaa... asiointini siinä liikkeessä on loppu. Olen joissakin asioissa hyvinkin periaatteen ihminen, tämä oli siitä lievimmästä päästä...

Ajatuksenani junamatkailussa oli samalla se, että ellei ko. käpyä ole, katselen samalla heidän mallistojaan luonnossa. Mukaani nappasin samalla vinon pinon heidän mallejaan, on vielä muutama huone ilman tapettia.

Ostimme talomme viime vuostuhannen viimeisinä päivinä. Talon kaikki huoneet olivat jonkinlaisilla tapeteilla ja tarkemmin tutkailtuna niiden alla oli pinkopahvit. Pinkopahvit olivat todella huonossa kunnossa kaikissa huoneissa, mitkä olivat pahasti repeytyneitä, mitkä katolta vuotaneiden vesien tuhoamia. Luit oikein, vesien tuhoamia. Talomme katossa oli ollut reikä ainakin viiden vuoden ajan, ilman kenenkään asiaan puuttumista. Vanhan talon vanha mies poisti vanhaa hirsiseinää yhden huoneen koko seinän matkalta, rakensi siihen uuden seinän ja rakensipa vielä ikkunankarmitkin säilyneille ikkunoille. Hirret hankimme kierrätettynä, ne olivat palvelleet aiemmin jossain muualla hirsirunkoisessa talossa.

Nyt jutulla on mittaa vaikka kuinka, taidan jättää pinkopahvit ja niiden metkut toiseen kertaan,

mennään ulos,

Kirpulla

Tämän viikon saalista kirpulta

Arabiaa (jos tulkitsin leimat oikein), eri paria,

 tykkään tuosta sinisestä

ja kupin muodosta, riittävät minulle, 80 snt.

Kaksi kivaa kuppia, yht. 40 snt, alpakkalusikoita 6 kpl,

yht. 1 euro, ja iki-ihana pitsiliina 60 snt.

Kolme kultareunakuppia, pääsisäiskynttilöille,

1,50 euroa yhteensä.

Ja pupupariskunta, pääsiäiseksi hankin,

joku ihana ihminen näitä myyntiin tekee.

Itse aina olen suunnitellut puput tekeväni,

mutta senkin ajan voin käyttää johonkin muuhun,

sillä heillä oli hintana 1o euroa per nuppi.

Samalla myyjällä oli isompiakin pupuja

sekä lisäksi kauniita isoja enkeleitä.

Näistä ei oikeasti ole mikään kirpulta,

purkki on entinen sillipurkki,

kynät omista laatikoista ja

käsi on äitini tekemä.

Yksi äitini rooleista on keraamikon rooli.

Lisäksi olen ostanut kirpuilta pitkin kevättä

erilaisia puuvillaisia kauluspaitoja,

ruudullisia ja raidallisia,

ajatuksena saada kaunista materiaalia ompeluksiin.

Paidoille on kuitenkin käynyt huonosti, tai hyvin,

riippuen näkökulmasta.

Keskilapsemme on ominut paitoja omaan käyttöönsä

sitä mukaa kun niitä kotiin kannan.

Voi tietenkin ajatella asioiden olevan hyvin,

sillä en milloinkaan maksa

kahta euroa enempää paidasta.

Ja tähänkin tietty heti tein poikkeuksen.

Ostin tänään käyttämättömän

Bosweelin vaaleanpunaisen kauluspaidan,

joka oli juuri vanhan talon vanhan miehen kokoinen.

Maksoin paidasta kokonaisen vitosen!

Tuulista iltaa, nukutaan hyvin,

vaikka nurkissa vinkuu ja viheltää!

Jotain sentään

... olen tehnyt. Tänä aamuna sain valmiiksi kortit pojille, joiden rippijuhlista juuri tulimme.

Sisällä Positiivarien runot.

Ja toisaalta, olen tehnyt sitä pahuksen virkattua mattoa, tällä kertaa ohjeen mukaan. Kude loppui, eikä taida löytyä lisää. Taitaa olla edessä purkua ja uudelleen suunnittelua ja pienempi matto. Hankin eilen myös luonnonvalkoista kudetta, josta aion tehdä myös maton, tälläkin kertaa omin aivoituksin, saas nähdä, kuinka se etenee... itse en laiskuuttani ole leikannut matonkuteita enkä aio leikatakaan, ei näillä niskoilla. Koetan saada käytetyt tekstiilit muuten käytetyksi. Yksi esimerkki vuosien takaa on ollut vanhat pyyhkeet, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi ja tikkasin yhteen kolme tai neljä kerrosta ja niistä tuli oivat patalapun täytteet, päälle vanhaa ruutuhametta. Olen myös kutonut matonkudetta (silloin leikkasin t-paitoja) patalapun täytteeksi. Kokeiluni oli tosin liian tiukkaa, jos joskus sen uusin, pitää käyttää suurempia puikkoja, näin patalapusta tulee taipuisampi, ehkä samalla kuitenkin polttavampi.

Kävin eilen myös muotinäytöksessä, jossa mallit esittelivät kierrätysmateriaaleista valmistettuja naisten ja lasten vaatteita, yksi jäi houkuttelemaan kevään juhlallisuuksia ajatellen. Pitääpä miettiä. Tosin kuopukseni kommentoi pukua sanalla "sohva".

Nyt uuden virkkuun ääreen,

Mikä ihana valoilmiö

Nyt tuo taivaanlamppu (nimitin aurinkoa kolmivuotiaana näin) helottaa aivan siniseltä taivaalta, ihanaa.

Se sai minut myöntämään, etten onnistunut oikein hyvin matonvirkkauskokeilussani, myönnyin ja hain sille oikean ohjeen. Taitokeskus sen minulle lahjoitti ja houkutteli mukaan huomiselle matonkudeleikkuun kurssille, lupasin harkita. Ja Fiskars on aivan matonkuteiden leikkuuseen kehittänyt saksetkin, voi kurkata linkistä, kädet eivät kuulemma väsy niin paljoa.

Aamusella katselin keittiötä, kävi mielessä remontin jatkaminen. Meidän keittiössämme on sisääntulo samalla, kotimme liikenne kulkee keittiön kautta huolimatta siitä, että talossa on kaksi muutakin ulko-ovea.  Kaikki ylimääräinen keittiöstä on siis karsittu, mm. kenkien säilytys, niinpä kengät majailevat lattialla. Tosin lattialla on myös sunnuntain keikalta jäänyt astiakori astioineen odottamaan kaapittajaa...

Taustalla näkyy patterin takaa ikkunaseinää kymmenine tapetinriekaleineen. Ja mikä huikea lastulevylattia.

Näihin tunnelmiin

Keittiöremppaa pitäisi tehdä, mutta...

...olenpa käyttänyt aikani kaikkeen muuhun kuin siihen. Olen toki repinyt jo lähes kaikki pinnat keittiöstä jo pois, mutta siellä se keittiö vaan odottaa tekijäänsä. Tavarat on laatikoitu keskimmäisen kullanmurun huoneeseen ja siitä pääsee pujottelemalla läpi muualle taloon. Tuhat kertaa päivässä kuuluu tuttu lause, joka alkaa sanoilla "missä nyt on?!?". Minun muistillani varustettu henkilö vastaa "en muista, kato ite".

Keittiömme tulee suurenemaan hurjasti. Se on ilmeisesti vuonna 1992 rempattu edellisen kerran (löysin seinästä puumerkin tuolta vuodelta), kaikki seinät oli koolattu kymmenen sentin paksuisesti ja kattoa laskettu kolmisenkymmentä senttiä. Näppärä tyttö laskisi tilavuuden kasvamisen, määritelmä ei kuitenkaan koske minua, joten en laske.

Tapettikerroksia sadassa vuodessa on kerääntynyt monia, kymmenen ja kahdenkymmenen kerroksen väliltä, kuvaan niitä sitten kun keittiö on valmis, ja tuon tänne. Yksi kerros oli sanomalehteä sillä vanhalla kirjasimella, sitä pitää tutkailla tarkemmin.

Mutta mitä minä sitten olen tehnyt? 

• harjoitellut matonkuteen virkkaamista pitsimatoksi, noh noh...
• kutonut novitan langoilla huivia, metri olisi jo 
• irrottanut ompelukoneen palaneen lampun ja unohtanut sen kukkarooni 
• lukenut vanhempaa Hämeen-Anttilaa (rouvaa), en oikein saa jutusta otetta
• väistellyt laatikkopinoja  
• ihaillut vauvaa, ystäväni tuli äidiksi alkuvuodesta. Ja kuinka voikaan olla pikkumies suloinen. 

Ja vauva sai eilen kasteen ja nimen, tässä kortti, jonka hänelle tein. Ja kortin malli on netistä jonkun taitavan korttiblogista, lähdettä en löytänyt enää. Jos tunnistat mallin omaksesi tai sen alkuperäisen sivuston, kerrothan siitä minulle, teen linkin. Korostan siis, että olen tehnyt kortin suoraan mallista, minullahan ei mielikuvitusta tai luovuutta jakohetkellä riittänyt.  Kiitos siis alkuperäiselle korttimestarille!!

Kartongit ja nauhat ovat pohjattomista varastoistani, samoin leimasimet, leikkurit ja niitit. Vauvan löysin kellimästä kirpulta, onnellisena hymyillen ilman hintaa, sain sen pikkukolikoilla itselleni.

Ja näin se viikko alkoi:)