Lumikenkien palautusretkeltä palattuani kurkistin talon päädyssä olevaan kukkapenkkiin ja mitä näinkään, kevään tulon!
Toisessa paikassa penkkiä krookukset kurottelivat taivasta kohden ja näistä vain metrin päässä on yli metrinen lumipenkka, kevät siis!
Aamulla herätessäni mietin tuota lumikenkämeininkiä. Miten ihmeessä minä olen niillä kävellyt, toista aamua jo kaula kipeänä, joo, kaula, ei niska. Hartioilta korvaa kohti olevat lihakset (vai voiko niitä sanoa lihaksiksi?) kiristävät niin, että ai ai. Appeni sanoisi tähän tuttuun tapaansa "saman kissan karvoilla hangattava", toisin sanoen kenkäilemään uudelleen! En mene, sataa vettä niin vietävästi ja vein kengätkin jo pois...
Uppoudun uudelleen blogistanian uumeniin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti