pitäiskö?

Tätä varmaan ei kannattais kirjoittaa, tai ainakaan päästää eetteriin. Meillä taitaa kummitella.

Olen siis kotona, tarkoituksena tehdä töitä, työtöitä. Ollut jo aamusta saakka. No, perinteiset siajistoiminnot ovat tietenkin valloillaan. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, sillä työni on tehtävä, ennemmin tai sitten silloin kuuluisassa viimetipassa. Se siitä kuitenkin. Olen toki joitain työjuttuja tässä sijaistelun lomassa tehnytkin, mutta se kummittelu.

Pitkin aamupäivää talosta kuuluu ääniä. Ei vielä saa silti soittaa yksykskakkoseen, antakaa edes kuvailla. Hyllyltä putosi snapsilasi. Säilyi ehjänä. Pyykkitornin päältä putosi pesuainepullo. Ehjä. Tabu pimpottelee yksikseen, lataus alkaa ja loppuu satunnaisesti, pimpauttaa joka kerta. Kirjahyllystä toisesta päästä taloa putosi kirja, en ole vielä käynyt tarkistamassa, mikä. Hei, makkarin ovi narisee. Katson ulos, ei mainittavaa tuulta, vanhassa tuulisessa talossa sekin kävisi syystä.

Oliskos ehdotuksia, muutakin kun valkotakkiset? Sattuma? Muuten vaan? Hiiri /rotta?

Kummitukset?

Päätin kirjoittaa, päästää eetteriin ja varmuuden vuoksi lähteä töihin, jos siellä ei sydän muljahtelisi ihan näin paljoa...

-tarjah-

PS. Kävin kattomassa, kirja oli Sanamaijan Pulu uis. Olen tarkistanut siitä yhden runon sisällön pari viikkoa sitten, mutta laitoin sen hyllyyn takaisin. Nyt nostin sen lattialta. Töihin siis, pikimmiten!

Ett butik

Aurinko armas on meitä hellinyt:) Maailma pölyää. Kukat kukkivat. Linnut laulavat. Ja paskovat. Vaahtera vihertyy. Tulppaani ei ole vieläkään suvainnut avautua.

Eilen nassutimme viisistään menemään pari kiloa nyhtöpossua, liki kaksikymmnetä (!!) hampunsiemenillä terästettyä leipästä ja täytteenä tuhti coleslaw. Muhevoittajana possulle litran verran kokiskastiketta, jos mitetin, mitä siihen laitoin, niin tässäpä:

4 paksua valkosipulin kynttä

2 suurta punasipulia

kilon verran tomaatteja

varmaan puolisen litraa makeaa kokista

parisen ruokalusikkaa siirappia

monta pyöräytystä mustapippuria myllystä

suolaa

chilijauhetta

tapiokajauhoa saostukseen loppuvaiheessa

ja lopussa desi-puolitoista balsamiviinietikkaa

keitellään kokoon, porataan tasaiseksi ja saostetaan. Jäi vähän.

Palan painikkeeksi korkkasimme laatikkoviinin, sanotaanko sitä korkkaamiseksi? No, kuitenkin, se oli roseeta, kovin tummaa sellaista. Sellainen kiva hanapakkaus, jossa oli kaksi hanaa ja yllätys yllätys, kahta eri viiniä. Se rose oli hassua, maistui vähän portviiniltä muttei kuitenkaan. Oli vähän makeaa, muttei kuitenkaan. Oli mautonta muttei sitäkään. Eikä mennyt päähän, edes minulla, joka saan jo kaupan isopullosiideristä pääni pyörälle. No, tiedemiehet sitten aamusella testasivat sen alkoholipitoisuuden isältäni perimälläni mittarilla. Laiha tulos, plusmiinusnolla. Semmoista viiniä ei ole olemassakaan, mitä tuo mittari näytti. Siinä ei ollut mitään. Ei vettä, ei sokeria eikä alkoholia. Hohhoijaa vaan. Kokiskastikkeen lomaan teitty sopi juomaksi myös se toinen ammerikkalainen musta juoma, kevytversiona. (Juu ei, sitä ei saa laittaa siihen soosiin, mettään menee eikä sitä syö kukaan.)

Ja tuo ett butik on nyt sitten päätetty. Totesimme siinä nassutuksen lomassa erään tutun vaihtaneen työpaikkaa. Hänen nykyinen työpaikkansa olkoon ett butik. Me päätimme, sanokoot svenssonit mitä tahtovat.

Koska kerran leipätaikinan tein, pyöräytin siitä lopusta taikinasta yllätyssämppärit. Mitä tää on!! Pellavaa... eipä tummuttanut koko taikinaa, jos sen laittaa taikinan sekaan, se tummentaa kaiken ja leivästä tulee ikävän harmaata, näin ei tule. Ja saatiin kuitupitoisuutta vähän terveellisempään suuntaan. Ei puhuta voimariinista tai kovinrasvaisesta juustosta, eihän? Oletteko muuten maistaneet hampunsiemeniä leivässä? Ratisevat kivasti hampaissa, myös kerran maistamissani kasvispihveissä oli sama efekti. 

Vielä on kokeilematta yksi juttu, nimittäin jauhelihan ja kerman suhde, voiko niitä laittaa saman verran lopputuloksen kärsimättä kauheasti. Eikös sitä ihminen mieti kummia juttuja, Sirpa? Entä toinen Sirpa?

Ekat!!

Työ se sitten vaan jaksaa yllättää, vieläkin vaan. Voisin käyttää kielikuvia, kertoa, miten minut olisi voinut höyhenellä kumota tai miten olo oli kuin olisi klapill päähä lyäty. Noista voinee todeta mielentilani tänään. Syvä hämmennys on vallannut pienen mieleni. Lähinnä hyvässä mielessä, tosin olen hämmästynyt sokeussyndroomasta. Miten joku voi olla niiin sokea, sokea itselleen ja ympäristölleen. Ei ymmärrä.

Mutta sitten se oikea asia, ekat tulppaanit kukkivat!! Molemmilla puolilla taloa, sekä kylmällä, että lämpimällä. Katsokaatte:

Ja näitä odotan edelleen avautuviksi, nuo edelliset vaan pääsivät yllättämään :)

Isolapsi saapuu vanhempiaan ilahduttamaan, jahka viheltää ensin pari peliä tuolla savikaupungissa, ihanaa. Taidetaan tehdä nyhtöpossua coleslaw'lla, kokiskastiketta ja kunnon kasviksia. Synttärikakkua... saadaan kummisetäkin mukaan herkuttelemaan, toivottavasti.

Keskilapsesta puheen ollen, kaikki nurkilla liikuksivat, menkäätte tutustumaan Kaapelitehtaalle, siellä on viikonvaihteen ajan kierrätystehdas. Se yksi lapsonen, blondi sinisävyisine kutreineen, on omatekemäni... mielelläni kuulen, mikäli hänet siellä tapaatte, lupaan muistaa teitä jollakin kivalla kierrätyshenkisellä jutulla jos kommentoitte tapaamistanne täällä :) trashion taitaa olla taikasana...

Mukavaa viikonvaihdetta, palataan linjoille,

Hyvä hevonen pärjää juomallakin...

Voiko vanha mies olla väärässä? 

Hän katseli tiskiallastamme ja totesi tuon,

taidamme pikkulapsen kanssa olla 

aika heppoja... 

miten kaksi ihmistä voi juoda noin paljon?

Entä mitäs sanotte pöllöstä? 

Voiko tätä kutsua askarteluksi?

Ostin sen Tigerista, 

oli alunperin postikortti, 

pieni leikkausoperaatio 

ja sen sai mahtumaan kehyksiin, 

pahoittelu järkyn huonosta kuvasta...

Tämä on sitä meidän arkea. 

Sähköistä elämää. 

Yksi laatikko, 

johon laitetaan aina kaikki sähköjohdot, 

lopputulos on tämä. 

Iiihhana pikkulapsi aloitti järkistyksen,

kuvaan sitten lopputuloksen, 

ehkä tulevaisuuskoulun jälkeen illalla.

Arvatkaas mikä tämä on!

Saniainen, yksi uusi alku.

Ja joo, meillä on myös sinivuokko.

Yksi.

Tai ei ole enää,

joku on tainnut syödä sen.

Tai muuten vaan kiskoa maasta.

Valkovuokoistakaan ei saa kimppua, niitä taitaa olla viisi.

Koko pääsiäisen odotin tulppaanien avautumista, 

turhaan.

Nuput ovat suuria,

mutta kun ei niin ei.

Tiistai oli hellelukemia hätyyttelevä, 

eilen jääkylmä tuuli,

tänään aurinko paistaa, 

mutta jostain tulee kylmää.

Ei avaudu, ei.

Ei siis kuvaa, ei.

Mukavaista loppuviikkoa meille kaikille,

Notkea, notkeampi, kankea

Makeaakin makeampi auringonpaiste ikkunan ulkopuolella. Pettävää, niin pettävää. Todellisuudessa siellä on jääkylmä. Totesin sen käydessäni postilaatikolla, turhaan. Ei kun ei, ei lehteä, päivä pilalla. No höpöhöpö se mitään pilalle siitä mene. Aika hyvä päivä tiedossa.

Jos pokkani pitää, menen vaihdattamaan pallonpuoliskon viimeiset talvikumit kesämalleihin. Kummallinen pääsiäinen, kun eivät renkaatkaan vaihtuneet... samalla retkellä taidan viedä osan tilipussistani paikalliseen kirjalainaamoon. Palveluyhteiskunta, katsokaahan, se ne yhteiskunnan rattaat pyörimässä pitää, rahaa sinne ja rahaa tänne, vastineeksi jonkun muun ammattitaidosta, nih. Minulla ne taidot ovat todetusti mitättömät, en mitään osaa, en mitään tee ja muutenkin olen "tommonen". Olen.

Täällä vietetään taas rauhaisaa äiti-lapsiaikaa. Mennään ja tullaan rauhassa, hötkyilemättä. Syödään ja paineillaan salilla, toisellakin. Pikkulapsi kyttää tietsikalta kaikenmaailman tuutsoneita ja huutokauppakeisareita äitinsä maatuessa kankeana lähistöllä, kuuloetäisyydellä, rauhaisaa.

Samainen pikkulapsi kokeili eilen kulinaarisia taitojaan, otti kaksi appelsiinia, yhden sitruunan, kaksi liivatetta ja vähän sokeria. Teki siitä meille aamiaisjellyn. Soitettiin aamuhämärissä isolapselle onnittelut, (herätettiin pääsiäislomallaan oleva teekkari) ja leuhkittiin siinä samalla vitamiinipommillamme... jos kotikokin sivulle tulee ohje, se on sitten hänen tuotantoaan, suunnitteli reseptin kirjoittamista, testaamista ja eetteriin päästöä. Samalla hän pohti sitä vasikään loppunutta tiistai-iltojemme iloa, kokkiohjelmaa. Tuomarit näkivät nyt vain nopean tekemisen ja rappaamisen, mitäs jos niille olisi antanut tehtäväksi kolme jälkiruokaa ja viisi tuntia aikaa, mitähän ne sitten olisivat tehneet, olisiko lopputulos ollut parempi. Näin pikkulapsi.

(Olen pääsiäisenä tehnyt multaa komposteista ja muualta piha-alueilta varmaankin tonnin. Siivilöinyt ja rahdannut, keho huutaa kankeuttaan, yritin sitä salille viedä notkeutumaan, kukkua kans, mitään notkeutunut, nyt olen entistäkin kankeampi.) Sanoo hän ja kampeaa itsensä kohti pokanpitämistä...

-tarjah-

ps. Laitan tänään-huomenna muutaman kuvan, nyt on vaan niin laiska avaamaan pöytäkonetta, joka tarvitaan kamerantyhjennykseen. Heikää siihen asti :)

Pollella pääsiäiseen

Istun töissä odottamassa jotain tapahtuvaksi. Puoli tuntia vielä, siispä voin purkaa tuntoni tänne.

Kirjoitin tuossa taannoin kolmesta ahdistavasta ihmisestä, jotka tapasin kaikki kerralla. Siitä tuli seuraukset. Päivä meni hyvin, selvisin. Nytpä sitten kävi ilmi päivän menneen liian hyvin, yksillä silmillä katsottuna, eivätkä ne olleet minun silmäni. Langattomat linjat huutavat minulle. Mitä teen minä? Itken, niin kuin niin monet kymmenet kerran aiemminkin. Ihmiset ympärilläni kummastelevat itkettyneitä silmiäni. Minä vain yritän selvitä. Ja totisesti saan yrittää, moukaripäänsärky seuralaisenani. Jos hyvää haluaa nähdä, onneksi se ei ole migreeni... mietin itsekseni, voiko tämän päästää eetteriin, lopputuloksena kyllä voin. Minun pääni ja minun kokemukseni, minun kipuni. Ahdistus tästä asiasta ei voi enempää kasvaa, parempi saada se ulos päästäni, jotta voin  vartin kuluttua kuin en olisikaan...

Tiedän, että illalla olo on jo parempi, ensi työt ja sitten huvi, piitkä pääsiäinen. Rakkaita ihmisiä, mullan kuopsutusta (syyllinen ahdistussiitä seuranani tietty) ja hyvää ruokaa, ehkäpä jopa hyvää juomaa.

Juomasta puheen ollen. Enpäs tiedä, kuinka meidän maisteluiden käypi. Monta pulloa jo maisteltu, hyvää löytämättä. Ja sitten eräs isolapsi lähtee veden ylitse etelään ja taitaapi tuoda sieltä mukanaan pari laatikollista... hyväää...

Kello kiitää, taidan heittää tämän verkkoon ja asennoidun päivään positiivisesti, pääsiäistä odottaen :) Annetaan tämän vanhan kuvan tekemästäni pollesta toivottaa meille kaikille nauravaista pääsiäistä!!

Kissa ja kotitonttu

Tajunnan virtaa tulossa.

Pikkulapsi kävi virpomassa, kissana. Ystävänsä oli aikas epäpääsiäismäisesti kotitonttu, herrahenkilöt eivät taipuneet noita-akoiksi millään. Suklaanhimo saa aikaan kummia juttuja. Minähän en ollut näitä näkemässä, olin töissä, turhaan tosin siellä, lopputulos ettenkö sanoisi nolla.

Ja joo, ompelukone se jatkaa mulkoiluaan, käsittääkseni, en nimittäin ole vilkaissutkaan sitä. Sen verran olen asialle tehnyt, että piirsin ja leikkasin kaavat smurffille. Ja saumuri matkaa itäiseen kaupunkiin. Huoh. Ellei viime tippaa olisi, suurin osa asioistani jäisi tekemättä.

Sain salkoruusun juurakoita. Meninpä netin ihmeelliseen maailmaan ja etsin tietoa juurakoiden istutuksesta, ulos vai sisään? Menin aivan pyörälleni päästäni, iso ihminen, tietojen ristiriitaisuuksista ja ylipäätään juurakoiden aitoudesta. Olisiko teillä taitoa, armaat lukijat, kirjautuneet tai anonyymit, neuvoa naisparkaa juurakoidensa kanssa? Sisään vai ulos? Milloin? Entä muita ohjeita?

Ja te, arvoisat anonyymit, tiedättehän, että anonyyminäkin voi ja saa kommentoida... minä niin tiedän, että teilläkin olisi sananne sanottavana...

Yritän vielä selvittää, kuinkas pystyisin vastaamaan kommentteihinne, Kati varmaan osaat neuvoa?

Ja vielä vaan virtaa, salaisuus, jolla olen saanut kuvia liitettyä tabulla tänne. Niinkin yksinkertainen juttu kuin selaimen vaihto. Tämä tabu tykkää motsillasta, minä niinkään paljoa en käytä sitä. Taitaapi olla aika vaihtaa mielipidettä ja opetella uudet kuviot.


Taas kuvalainaretkellä, tällä kertaa Simolan rosariossa.

Kuvaa klikkaamalla pääsee suoraan kuvan lähtösivulle :)

Mukavaa alkavaa viikkoa, meille kaikille :)

Särkynyt sydän ja palava rakkaus

Taas sijaistoiminnot ovat voimissaan.

Sekä saumuri, että ompelukone tuijottavat minua.

Synttäreitä tiedossa.

Mutta mitä tekee tämä?

Ottaa volkkarinsa, joka on suora taas,

kurvailee sillä ympäriinsä ja 

välttelee kankaita.

Sitten tämä tulee kotiinsa

ja heittää pihanutun niskaansa

ja painuu kameransa kanssa pihalle.

Tunnustan.

Asun ambulanssien reitin äärellä.

Asun poliisiautojen vakiokiitotien äärellä.

Asun helikopterin laskeutumisreitin alla.

Ja tänään on ollut kummallinen päivä.

Kaikki nuo edellämainitut ovat kruisailleet.

Paljon.

Mitä on tapahtunut?

Onnettomuuksia?

Sairastumisia?

Onko merellä sattunut jotain?

Helikopterit eivät 

ihan joka päivä pörrääkään.

Ainakaan useampi.

Piipaa ja pöripöri,

koko päivän.

Kuvata voi silti,

vaikka piipaakin.

Tässä itselle muistiin kevään tilanne.

Sama vanha krookus,

joka on kukkinut jo pitkään.

Tämä taitanee olla suikeroalpi, punaisena vielä,

lisänä kuka ties mitä vihertäviä...

Niin heräilee hän, mikä lie.

Jaa'a. Voisiko olla palavarakkaus?

Toinen jaa'a. Nuo punertavat lehdet voivat olla tatarta,

tai sitten ei.

Syysleimu, pinkki.

Mustaherukkakin heräilee.

Punapäivänkakkara.

Särkynyt sydän.

Tulppaania, ilmasipulia, krookuksia...

Joku parsan sukulainen.

Sammalkin kukkii.

Mehitähtiä kera sammaleen,

Unikot ovat myös nousseet.

Ja kas,

ekoissa tulppaaneissa on nuput.

Kaupan tädiltä ostetut orvokit,

en ikinä ennen ole ostanut huhtikuussa.

Pakkanen vie jos vie, 

halusin kukkivaa pihaan.

Ja vielä orvokkia.

Ps. Kuvista voi päätellä auringon paistavan.

Joo.

Eilen satoi jääkylmää vettä

ja huomiseksi luvassa

samankaltainen sää kuin eilen.

Onnekseni menen töihin huomenna.

Saunankattoindeksin kertomaa

Aamuaurinko ja yöpakkaset. 

Järkkymigreeni kolmatta vuorokautta. 

Siinäpä ne.

Kumma juttu. 

Yöllä ei saunankattoindeksin mukaan 

ollut pakkasta.

 Hiekkaloodankansi-indeksi 

puolestaan kertoi olleen 

jonninmoinen pakastus. 

Viimeisen indeksin poimi vanha mies:

Mustakaali

Koska kaikki muutkin, niin sitten minäkin. Smoothie olkoon päivän sana.

Koska selvisin eilisestä, tein sateisen maanantain kunniaksi terveysjuomaa pikkulapselle ja itselleni. Ylikypsä pieni banaani, kaksi pientä avokadoa, turkkilaista jogurttia, iso appelsiini ja puolikas mustakaalia. Kaunin kukertavan vihertävä. Ei mitään superfoodia, ei siemeniä, vain raivoisan hyvä maku, rakenne täydellisen samettinen.

Nyt mielikuvitus laukkaamaan, kapea korkea ikivanha lasi, siinä paksu vihreä samettijuoma ja lasin reunalla musta pilli. Ja vitamiinit suorastaan vilisevät :)

Etsin täältä netistä hyvää kuvaa mustakaalista. Nyt vastoin kaikkia periaatteitani lainasin kuvaa, mielestäni parasta. Nuppulinnan blogissa oli paras kuva, tämä. Tästä napsauttamalla pääsee suoraan kyseiselle Nuppulinnan blogisivulle.

Mukavaista maanatai-illan jatkoa,

Nurkkaan ahdistetut

Olisikohan sittenkin pitänyt jatkaa migreenin estolääkkeenä sitä epilepsialääkettä? Tässä kun olen siitä itseni vierottanut, ajatuskin selkenee.

Lukaisinpa lehtiä, netistä ja paperisina. Ja voi ärsytys. Tuolla kaukaislla itämaalla on meijerin henkilökunta jäänyt rysän päältä kiinni kylpiessään maidossa, tuotantosellaisessa. No, kertokaapa miten tuosta eroaa se kaikkialla julkisuutta saanut joidenkin nuorten tuottajien tekemä nakukalenteri, jossa herrahenkilöt nakuilevat viljalaarissa. Ruokaa kumpikin.

Entä mitä mieltä olette uutisesta, jossa kerrotaan syöpään kehitettävän täsmälääkettä. Voi, uutinen! Näin ollaan tehty jo vuosikymmeniä,  mm. vanha mies osaltaan, oman läpimurtonsa hänkin teki aikanaan.

Ja vielä vaan, ajatelkaas, sen saksalaisen entisen ferrarikuskin silmä liikkuu. Silmä.

Valtakunnan pää-äänenkannattaja otsikoi pääminsterin ilmoitusta: olipa paukku! No, minulle tulee paukusta mieleen aivan muuta kuin tuon tarkoitus on, hihityttää ajatusleikkikin... asenteeni on kuin keskenkasvuisella, tai kuten Kamalan luonnon ilveksellä ja kärpällä...

No ei, ihan oikeesti. Miksi tämä hermostunut sijaistoimonto sai minussa vallan? Se on oikea sijaistoiminto, edessäni on pitkiin pitkiin aikoihin vaikein päivä. Tulen olemaan samassa pienessä tilassa, jossa on kolme minulle eniten ahdistusta tuottavaa ihmistä maailmassa. Kolme. Jos olen illalla edes vähän tolkuissani, olen voittaja. Itseni voittaja. Itselleni.

Nurkkaan ahdistetut

Ja tabuhan alistui minulle. Istun tabulla, kuvasin tabulla, vähän leikin tabulla, ja kas, tässä on kuva. Nurkkaan ahdistetuista. Luultavasti aivan megakokoisena, mutta on kuitenkin. Voittoja tässä keräilen ennen lähtöä.

Sateisena sunnuntaiaamuna

Kirppukirjoja

Löysin kirpulta kivaa selailtavaa, jopa luettavaa, kas näin:

Oikeasti tulin oikealle koneelle tekemään töitä. 

Huomasin, että kotikoneessa on parempi 

Adoben Readeri, mitä työpaikalla.

Lisäksi leikittelin enneagrammilla,

tein tiimistämme koosteen, 

ajattelin laittaa sen jakoon samalla työrykäyksellä.

Oma tulokseni taitaa kertoa juuri tuon,

jotta mitään jutusta tajuan, 

se pitää ekaksi ymmärtää,

siispä piirrän sen.

Eihän sitä ihminen muuta tekemistä iltakuudelta,

auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta,

voisikaan keksiä.

Istua koneella,

luulla tekevänsä töitä,

ja ihanana sijaistoimintona

päivittää blogia.

Parasta.

Lammasta lautasella ja pururata korvien välissä

Yritin eilen ihan tosissani saada tänne kuvan ateriastamme, herkkusellaisesta. Tässä tulos, tabulla otettua kuvaa ei bloggeri suostu tänne tuomaan vaikka ☆¡%#£*&$#!!

Olemme pikkulapsen kanssa ahkeroineet. Vuosituhannen vaihteessa minä sydänkohtausta uhmaten kitkin kaiken lantuista alkaen pois uuden kotimme pihasta, tavoitteena kaunis nurmikko. Niin se nurmikko siiten siinä kasvoikin, enemmän tai vähemmän kauniina. Sammltakin puskien. Vuosi vuodelta nurmikko pienenee. Tänä keväänä pikkulapsi orjuutti itse itsensä ja tuli seurakseni. Siirrettiin kukkamaan rajaa metrillä kohti taloa, kymmenen metrin matkalta. Lapionpisto, kääntö, juuret ja muu antiikki pois mullasta ja seuraava pisto, aina vaan uudellen ja uudelleen. Kivireunus asennettiin myös uudelleen. Jos puhuisin rumia, sanoisin p:ni olevan kipeä, onneksi en ikinä koskaan milloinkaan käytä sellaisia sanoja ;)

Sen kukkamaaprojektin kunniaksi me sitten söimme huikeaa lammasmuhennosta ja lohkoperunoita, tiistai kun oli, viinipullon jätin korkkaamatta. Ah ja namskis siitä huolimatta, hyvä ruoka ja loistava seura.

Pitää vielä paljastaa pääni salat, menin nimittäin neurologille tarkoituksena selvittää, onko korvieni välissä oikeasti muuta kuin turvonnut pururata. On kuulemma. Sinne sekaan mahtuu myös migreeni ja näillä minun lääkevaihdoillani ei sekään enää oikein pysy tahdissa. Estolääkkeenä olen syönyt mm. betasalpaajaa, verenpainelääkettä, epilepsialääkettä ja ties mitä. Tämä viimeisin, epilepsialääke, on aivan pökö, kolmiolääkettä joka ilta ehkäisemään neljänä päivänä otettavaa kolmiolääkettä, mitäh! Joo ei. Ei varsinkaan, kun ei auta estossa.

Yhtä blogipäivitystä kirjoitan tunnin, korjaan toisen. Sanat hukkuvat, samoin nimet. Puhuessani sanat menevät väärään järjestykseen. Olen löytänyt itseni töistä ilman ainuttakaan havaintoa työmatkan varrelta. Eilen läksin fillaroimaan töihin ilman rillejä (joo, volkkari edelleen suoristamolla). Tänään tyhjensin työpöydälleni töissä nipun papereita, ne, jotka minun piti selvittää huomenna kotona. Lääkärisetä (ikäiseni) lohdutti, kuuluu kuulemma lääkkeen haittakirjoon, nämä kognitiiviset ongelmat. Nyt jätetään heti se pois, pidetään puhdistautumistauko ja vaihdetaan toiseen pilleriin (jippii, taas uusi) ja testataan se, se kuuluu ihan eri lääkesukuun... mitä sitten pitääkään käytännössä sisällään.

Nyt siirrän pienen ahterini pöytäkoneen äärelle ja kaivan kivan kuvituskuvan tähän juttuun. Ette varmaan tahdo tietää, mitä pikkulapsi on tekemässä? Ei se mitään, kerron silti, hän on just saanut donitsitaikinan valmiiksi, sanoi tekevänsä ne uunissa, ei kuulemma tykkää rasvanroiskeiden aiheuttamista palovammoista. Fiksu lapsi, samalla äitiystävällinen.

Kas tässä, epäjärjestyksen kuningattaren vuosikausien keskittyneisyyden tulos:

Kaikista maailman ihmisistä minä olen saanut parittomat värikkäät, ei siis mustat, sukat (ei, älkää kysykö syytä tuohon julmettuun määrään) yhteen paikkaan. Nätisti muovisessa läpikuultavassa kannellisessa laatikossa. Aina joku sukka pariutuukin. Hah.

Näillä eväin loppuviikkoon :)