maanantai 26. syyskuuta 2011

Sielua ulkoilutettu taas :)

Ja taas aivan loistavassa säässä, uudet maastot, uudet vahverot ja lempiseuraa, pikkulapsi. Saaliina taas koreittain sieniä, suppiksia, kosteikkovahveroita ja kesän viimeisiä lampaankääpiä, nam!

Lisämausteena sielun hyvinvoinnille sain kaikki lapset taas kotiin, yhtaikaa. Tosin olin vähän huono siitä nauttimaan, miltäs kuulostaa mennä lauantai-iltana nukkumaan kahdeksalta muiden jäädessä viettämään leffailtaa ja herkuttelemaan... Ja taas kellon ympäri unta...

Tiättekös muuten, että luulin jo viikkoja sitten, että nuo keltaiset jutut tuossa krassissa ovat kellastuneita lehtiä, mutta mitä vielä, kukkiahan ne ovat :)





Ja sitten postipojan tuomisiin:

Voitin Unilaulun arvonnassa itselleni aivan aivan hulppean hienon kierrekantisen muistikirjan. Ja aivan kuin pisteenä i:n päälle, sen sivut ovat valkoiset. Tästä mää tykkään :)Ei mitään ruutuja tai viivoja, tykkään kirjoittaa ja piirustella valkoiselle paperille (eikä sitten mitään psykologisia analyyseja valkoisesta paperista, kiitos...) Kirja on niin ihana, että joudun tarkasti miettimään, mihin sitä raaskisin käyttää, ei heti ainakaan mieleeni sellaista asiaa tule.




Ja mitä sieltä kirjan takaa pilkistääkään, villasukat. Taitomaan sivuja selaillessani löysin jotain, itselleni villasukat. Väärän väriset, mutta muuten passelit. Otin yhteyttä jonain päivänä iltapäivästä kysyäkseni mahdollisuutta sinivalkoisiin sukkiin. Seuraavana päivänä sähköpostissani oli linkki kuvaan, jossa ko. sukat poseerasivat. Sitä seuraavana päivänä ne olivat postilaatikossani. Aivan upeaa työtä, huippupalvelua ja ihanat jalassa, kiitos Jaana :)

Nyt eletään jänniä aikoja, huomenna aamulla pitää olla sairaalassa kello seitsemän. Kello kahdeksan avautuvat leikkaussalin ovet ja minut kärrätään sisään, sieltä palatessani olen yhtä kilpirauhasta kevyempi. Tosin se ei taida painoindeksiini vaikuttaa, mutta jos johonkin muuhun sitten...

Ja hyvästä palvelusta puheen ollen, aiemmin tänä iltana sain puhelun ko. sairaalasta, keskustelin hoitajan kanssa tulevasta operaatiosta. Ja mitä jäi käteen? Positiivinen odottava tunnelma, hoitaja oli selvästi pitkän uran jo tehnyt tosi ammattilainen, minulla ei ole muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa keskustelusta. Ja mikä parasta, voin mennä sairaalaan vasta nukuttuani yöni kotona, on tässä säästämisessä hyvääkin.

Syksyisessä säässä,


maanantai 19. syyskuuta 2011

Kultsin kämpässä ihana otsikko, jota olin ajatellut käyttää tässä

Nimittäin "sielua ulkoiluttamassa" (klikkaamalla hänen sivulleen)

Juuri niin ajattelin eilen illalla kotiin tultuamme ja saatuani suppikset puhtaiksi, olin ulkoiluttamassa sieluani.

Olemme pikkulapsen kanssa vuosittain käyneet syksyllä eräällä pienen pienellä hiidenkirnulla katsomassa vesitilannetta ja syksyä. Muistona noista retkistä meillä on aina otettuna valokuva hänestä, niin tälläkin kertaa. Ekassa kuvassaan kohde oli vajaan metrin mittainen yksivuotias, nyt jotain muuta...



Merkittäväksi tuon paikan on tehnyt myöskin se, että olemme usein käyneet siellä pikkulapsen Isoisän, minun isäni, kanssa. Nyt oli jo kolmas kerta ilman Isoisää. Kaksi vuotta sitten Isoisä oli sairaalassa, hän oli juuri saanut tietää melanoomansa leviämisestä aivoihin. Oli metsäretket tehty.

Viime syksynä Isoisää ei enää ollut ja se kerta oli surullinen. Tällä kerralla isoisä oli jälleen mukanamme, hän kulki tuulen mukana näyttämässä meille uusia hienoja sienipaikkoja.



Metsä oli rauhallinen ja aurinkoinen, vain muutaman kerran tuuli kertoi meille uusista paikoista. Sielu tuli ulkoilutettua mukavasti, hyvässä seurassa. Lisäksi tuliaisina kotiin oli koreittain sieniä, ja vielä ainakin yksi herkkupaikka jäi odottamaan. Voiko parempaa olla?


maanantai 12. syyskuuta 2011

Hidasta sisustusta ja kaaos



Tällainen kaaos vallitsee kotona. Tämä on siis 20x30 sentin ala, koko talo on kuitenkin vastaavassa kunnossa, kiitos väsymykseni. Enpä siitä paljoa ole välittänyt, en siis edelleenkään... töissä taas tänään ilman kulkukorttia ja avaimia, kyllä se siitä... ja sitäpaitsi, ihan huikeita onnistumisia tänään, siellä töissä nimittäin :)






Mutta se varsinainen asiani.
Luin "uudesta" Kotilääkäri-lehdestä (elokuu 2011)
kivan otsikon,

"Hidasta sisustusta".


Senhän voi tulkita ainakin kahdella tavalla,
joko käskymuodossa: hidasta sisustusta!,
tai sisustus on jo hidasta, rauhallista, 
itse voi päättää painotuksen.

Minä kuitenkin luin jutun ja kävi ilmi,
että trendit oli napattu 
tässä ne,
ne kolahtivat kovastikin vanhaan taloon
ja sen vanhaan naiseen...

Katsokaapas:

Hitaus on nyt muotia myös sisustuksessa.
Näin se käy:

  • Vanhoilla huonekaluilla ja tekstiileillä on tarina.
Vieläkö joku suvusta tuntisi sen?

  • Vanhat huonekalut kannattaa huoltaa ja korjata.

  • Luonnonmateriaalit kunniaan.
Käsi lepää kivessä, puussa, villassa ja pellavassa.


  • Älä tavoittele valmista.
Sisustus saa olla aina kesken.


  • Käytä vanhaa ja kierrätä. Tuunaamalla teet niistä itsellesi sopivia.



Voikos tätä enää paremmin lyhyesti sanoa?

Ihanasta syyssateesta,



sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Rumaa kielenkäyttöä ja vähän satakuntalaisuutta

Minun työni on sellaista vähän vaihtelevaa, välillä töitä on aamusta iltaan ja välillä jollain muulla lailla. Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet hurjat, viime viikko maanantaista perjantaihin aamusta iltaan työmaalla, lauantaina Kauhajoella, sunnuntaina naapurien allekirjoitusta hakemassa sadan kilometrin päästä heidän mökiltään (siihen #%¤!! vesilaitoksen vaatimukseen, siitä myöhemmin lisää ##¤%&!!?!!). Kulunut viikko alkoi kolmen aamusta-iltaan -päivän putkella, mutta sitten hellitti, torstain olin kuuntelemassa asiantuntijaluentoa ja perjantain aamusta-iltaan työkeikalla.

Sitten kotona illalla, lienee tuskin yllättävää, sammahdin yhden viinilasillisen saattelemana yöunille. Kolmetoista tuntia yhteen menoon ja kolmen tunnin päiväunet päälle. Vielä yhdentoista tunnin yöunet ja kahden päiväunet, johan sitä päiväkin kirkastuu. Ja uusi työviikko kutsuu, onnekseni kevyempänä. Jottei liian hempeää olisi, hankin vielä kauhajoenreissulta flunssan päiviäni sulostuttamaan. Kaksi viikkoa työskentelin voimieni äärirajoilla, mitään muuta kuin työni tekemällä, vapaa-ajat vain olin, tekemättä mitään. Viikonpäivät olivat aivan sekaisin, puhuin jo kahdesta maanantaista yhtenä ja samana asiana, hohhoijaa. 

Kilppari se vain uinuu, toukokuusta alkaen vajaan rajoilla vaappuen, minusta monellakin mittarilla työkyvyttömän tehden, kiitos sairaalahierarkian ja -byrokratian. Työkyvytön en ollut yhdellä mittarilla mitaten, satakuntalaisuudella. Heistähän (meistä siis) sanotaan, että heissä yhdistyvät hämäläinen hitaus ja varsinaissuomalainen vittumaisuus harvinaisen ikävällä tavalla, tuon voin tässä kohtaa allekirjoittaa. Juureni ovat syvällä satakunnan mullassa, varpaanvälit eivät milloinkaan tule puhdistumaan siitä. Ja juuri nuo hitaus ja vittumaisuus pitivät minut työni äärellä. Ehei, ei pelkoa, en tartuttanut ketään, siitä pidin huolen, ellen sitten tuohon hitauteen saanut jotakuta tarttumaan...
Olinko jo riittävän inhottavasanainen? Älkää satakuntalaiset ottako henkilökohtaisesti, puhuin vain itsestäni. Ehkä tuo edellinen paatos riittää kuvaamaan tuntojani joltain osilta, ei kuitenkaan kaikilta.
Ihaniakin asioita nimittäin on tapahtunut, ystävät jaksavat kantaa, aina vaan. Ihana syksy on saapunut, sää on syksyisen vahteleva, naapurintäti toi taas puolukoita, vanhan talon vanhan miehen tekemä lasagne vei kielen mennessään, maistoin ihanaakin ihanampia artisokansydämiä. Sain myös tavata taas sellaisen ihanan ihmisen, joka taitaa olla suorittamassa ostamisen erikoisammattitutkintoa ;) ah, niin ihanan virkistävää seurata ihmistä, jonka mieliostospaikka ei ole kirppari ja vanhat romut, vaan viimeistäkin viimeisin uutuus ja ajankohtaisuus, suorastaan trendikkyys.
Päivityshän ei ole mitään, ellen saa siihen ympättyä ainakin yhtä kuvaa, tässä niitä kaksi.
Eka kuva puutarhasta, neitokaisemme, joka entisessä elämässään oli syreenin juurakko ja nykyään ilahduttaa pihassamme:


Ja sitten sitä romua, joka ei ole aivan uutta.



Ostin jossain vaiheessa elokuuta vähän lisää askarreltavaa, heleän vihreäksi maalatun pikkulipaston. Lisäksi kaksi pientä hyllykköä odottaa seinäänkiinnitystään. Ja viimeisin, muttei vähäisin, ostin kahden euron kellon, josta olen siis poistanut kellon, pohja odottelee maalisuihkausta.

Kuka nuo kaikki tekee, sitä en tiedä. Lääkärini on nimittäin sitä mieltä, että nyt minun pitää tehdä vain pakolliset jutut, ja jos remonttimme pariin halajan, se on suoraa päätä sairaslomalle, vajisoireeni ovat sitä luokkaa, että oksat pois, saikkarille en kuitenkaan halua. Mutta toisaalta hän sanoi, että pakkojuttujen (itse lasken pakoksi työni) lisäksi saan/pitää tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa, nämähän voisi laittaa siihen piikkiin, jaksaessani. Ei siis juuri nyt. Ja tämä lääkäri siis on aivan eri, kuin keskussairaalan sisätauti- tai leikkaava lääkäri, ehei, hän on minun oma lääkärini, joka hoitaa minua muuten, kokonaisuutena, onko sinulla sellaista?

Olihan tarpeeksi pitkä vuodatus, mukavaa alkavaa viikkoa






Ja vielä, oikein lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani, kommentit ovat aina tervetulleita, yhdessähän tätä tehdään :)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Pysti saapuu vanhaan taloon




Sain Katilta tällaisen pystin,
jossa pitää kertoa kymmenen uutta asiaa itsestään.
On vähän vaikeaa miettiä niitä uusia asioita,
kirjoitanhan hyvin minäkeskeistä blogia.
Minä sitä ja minä tätä.
Täytyy oikeasti miettiä.






Mutta ne uudet asiat.

  1. Olen koko ikäni opiskellut, jotain
  2. Rakastan työtäni
  3. Nautin suunnattomasti perusraaka-aineista tehdystä ruoasta, mikään molekyyligastronomia ei ole minun juttuni 
  4. Ihana Jenni Silvennoisen siideri hivelee makuaistiani
  5. Sininen - punainen - valkoinen, siinä minun värini
  6. Hiukseni alkoivat harmaatua 24-vuotiaana
  7. Olen laihduttanut vuosien varrella painoni ainakin kertaalleen, ei koskaan enää
  8. Kuljen fillarilla arkiasioissani ympäri vuoden kaikkialle muualle paitsi ruokakauppaan
  9. Minun kuppini on aina puoliksi täysi
  10. Viimeisin juttu, ei uusi eikä vähäisin kuitenkaan:
 rakastan lapsiani yli kaiken :)




Minun päiväni hyvä hetki on,
kun saan istua rauhassa kotona koneelle
ja lukea teidän kuulumisianne, kaikkien teidän.
On vaikeaa eritellä blogejanne mihinkään järjestykseen,
mutta valitsin nämä viisi virkistävää blogia,
lukisin mielelläni uusia puolia teistä :)

  1. Ex-assarille hänen blogiinsa "Minä täällä taas hei"
  2. Tilkunviilaajalle hänen blogiinsa "Tilkunviilaaja"
  3. Nonnalle Apinalandiaan
  4. MaMMelille hänen blgiinsa "Kivimäen elämää"
  5. Villiviinille hänen blogiinsa

Mukavaa alkanutta syksyä :)

Kauhajoella

Istun koneeni äärellä töissä taas, työt alkavat vasta tunnin kuluttua, lämpö tihkuu ympärillä. Muistelen lauantaita, ajoin Kauhajoelle ruokaa katsomaan.

Hmm, missäs päin Kauhajoki onkaan, pohdin maanantaina. Kartaltahan se löytyi ja totesin joskus jo siellä olleenikin. Yllätys sen sijaan oli se, että se on kaupunki... kaunista maisemaa ja liikennevaloja. Ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kauniita käsitöitä, ihana ilma, mitä sitä enempää olisi voinut toivoa? Kameran mukanaoloa. Sieltä olisi saanut kovasti paljon hyviä kuvia, ruuhka oli valtava ja asioita tapahtui.

Seminaari tarjosi ajankohtaisia aiheita ja sitä niin muodikasta karppausleipää. Leivästä sen verran, että kyllä se leivälle maistui, rakenne vain poikkesi perinteisestä.

Ja koska siellä päin olin, piti poiketa Tapion lankakauppaan, ihan vain muutamalla kympillä mukavaa askarreltavaa syksyksi...

Aurinkoista viikon alkua,

perjantai 2. syyskuuta 2011

Huomenta

Hei hurraa, istun töissä koneeni takana (hmmm...) ja iloitsen uudesta sisällöstä koneessani. Nyt tämäkin on samalla ohjelmistolla kuin kotikoneeni, versiot täsmäävät, ei tarvitse aina miettiä tallennusmuotoja sun muita.

Laitoin kuvahakuun hakusanaksi "ihana" ja mitä sieltä lötytyikään, ihana :) Kuva on lainattu Tilli Mössönpojan sivuilta, kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan kaikkea muutakin ihanaa :)



Ja vielä muistuttava ajatus, Ajatusten aamiaiselta:

Yksi vaarallisimmista inhimillisistä erehdyksistä
on unohtaa, mihin on pyrkimässä.

-Paul Nitze

Pienistä sitä ilot napataan, ihanaa alkanutta päivää muillekin, vietetään mukava viikonvaihde :)