sunnuntai 28. elokuuta 2011

Jälkikasvun ajattelusta voisi oppia paljon uutta

Pikkulapsemme sai solmukirjan. Hän oli tutustunut siihen muutamia päiviä ja loihe lausuman:

"On se hyvä, että sain sen  solmukirjan, siitä voin aina katsoa, kuinka solmut avataan:)"

Merimiessolmun kuva Partiowikistä




Syksyisenä iltapäivänä






PS. Kävin minä metsässäkin, lempipaikaltamme poimimme kaksi korillista. Sinne jäi varmaan kaksikymmentä korillista...





lauantai 27. elokuuta 2011

Syksyn satoa

Nyt sitten on takana eka viikko nelihenkisenä perheenä, ollaan selvitty. Väsyneenä toki, mutta kunnialla. Eikä se väsymys siihen nelihenkisyyteen liity, sekin voinee vähän helpottaa seuraavan labrakontrollin jälkeen keskiviikkona, jään odottamaan. Viime yönä taas ihanat kaksitoista tuntia kauniita unia...

Kun tässä olen niin kovin saamaton ollut, vanhan talon vanha mies on kokannut tässä talossa. Alkuviikosta vanha mies ja pikkulapsi keräsivät valkeita kuulaita, lohkoivat ne ja siemenet poistettuaan hillosivat ne, nam! Nyt lohkomistaan odottavat seuraavat omput




Ja näitä ei sitten hillota, ne ovat omasta puustamme naapurin pihalle pudonneita





Jos ajattelee, mikä metsäläinen olen ollut, on kummaa ajattella, etten ole sienen sientä tänä kesänä etsinyt, saati löytänyt. En niin kovin sieni-ihminen ole, mutta kanttarellit ja suppilovahverot ovat herkkua, pari vuotta sitten löysin lampaankäävän herkuksi. Koska kesäni meni lähinnä selviytymiseen, sienetkin siis ovat minun osaltani metsässä. Kiitos ihanan työkaverin, sienikesäni on pelastettu, hän toi minulle suuren laatikollisen kanttarelleja, nyt ne ovat menossa pannulle ja sitä kautta pakkaseen.



Ihan vaan yksi kastike niistä tehtiin... ja herkuteltiin... on se kummallista, miten hyvää voi kastikkeesta tulla jos laittaa köntsän voita, hauduttaa sienet siinä ja kaataa päälle aimo annoksen kermaa... sen lisäksi tätä hiilihydraattikammoisten niin kovasti hyljeksimää perunaa, mitä enää muuta tarvitaan?

Keväällä minulle jäi yksi Saves-ruukku tyhjäksi, viimevuotisella mullalla. Mitä näinkään eilen? Siinä kasvaa viime vuonna itsekseen siementynyttä koristetupakkaa, päivänkakkaraa ja kanadanpiiskua.




Toinen ihmetys löytyi kukkapenkistä. Keväällä minulta kuivui kolme kaunista valkoista pikkuruusua, iskin ne vain maahan. Ja mitä sieltä pilkistääkään, yksi kukka, jota en saanut tarkennettua kuvaan, uusi kamerani on vielä vähän vajaatehoinen käsissäni. Mut eiks oo tarkat lehdet...



Ja vielä kauniin väristä krassia




Mietin tuossa edellistä postaustani, jossa sanoin unohtaneeni syödä. Se on lähinnä ennenkuulumatonta, ei kuulu tapoihini. Jos painoindeksi lähenee tasakymmeniä, ei ole montaa kertaa syöminen unohtunut. Unohdus kuvastanee aika hyvin tilaani silloin. Ja toisaalta jos ajattelee niitä muita oireita, ne sopisivat vaikka stressin oireiksi, siitä kuitenkaan ei ollut kyse, vaan ihan klassinen kilpirauhaseni temppuilu. Kuten olen jo vuosia lääkäreiltä kuullut, "vaikeahoitoinen" kilppari. Äh, nyt loppuu tämä valitus.

Mukavampaa sen sijaan on tämä tuleva syksy, minun vuodenaikani. On tämä tämänpäiväinenkin lämpö mukavaa, mutta paras on vasta edessä. Olin eilen naapurissa, leikkasin pensasaidan taas ja sen lisäksi julkisivupihan nurmikot. Aurinko lämmitti mukavasti ja ilma oli täynnä ihanaa syksyn tuoksua.

Kuka kertoisi, kuinka sen tuoksun saisi talletettua? Tuore ruoho, kypsyneet omenat, multa, syysleimu ja suopayrtti. Tässä ilmainen vihje tuoksutehtailijoille, voisi myydä kauniissa pullossa syksyn tuoksua.

Olen näköjään niin aloitteleva bloggaaja, etten ole tajunnut lukijapaneelini kasvaneen, lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat :) Yhdessä nämä blogit tehdään ja vasta lukijat kirjoittajan lisäksi tekevät tästä aina vain parempaa.

Moni kirjoittaja valittelee sitä, ettei ole ehtinyt kommentoida muiden juttuja. Uskon meidän kaikkien kommentoivan juuri silloin kun siihen on syytä tai aikaa, ei murehdita sitä. Tosin olen huomannut kolmannenkin syyn olla kommentoimatta, bloggerin temput. Aina ei voi kommentoida, vaikka haluaisikin, ei edes nimettömänä, olen huomannut.

Mutta kaiken kaikkiaan, vietetään mukava syksy kirjoitellen ja komnmentoiden mahdollisuuksiemme mukaan :)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Voisko joku piristää?

Mietin tässä pääni puhki tätä tolkutonta väsymystä ja huonoa oloa. Kilpirauhanen se otti ja sekosi taas. Koko kesän vajaatoiminnalla ja nyt yhtäkkiä taas ampaisi jonnekin korkeuksiin laskeakseen taas alas. Kehoparka ei oikein tahdo pysyä mukana kaikissa nousuissa ja laskuissa.

Tein lauantaina keskiaikamarkkinaostoksia, muutamalla kympillä... Markkinoilla oli koju, josta sai ostaa lasista taidetta. Nuori nainen oli myymässä sisarensa tekemiä ihania lasitöitä, joihin oitis hullaannuin. Ostin vain muutaman tontun, kaulakorun, vetskarivetimen, ikkunakukkia... ne ovat taatusti sellainen tuote, joita en ikinä tule itse tekemään. Useinhan tuollaisilla markkinoilla on myynnissä tuotteita, joista ajattelee "tuollaisenhan voisin itsekin tehdä", tämän kohdalla ei tule käymään niin. Lasijuttujen valmistaja oli Lasini, Sini Louko Hollolasta.

Lisäksi ostin viitan, tänä syksynä ah-niin-muodikkaan :) Eipä tarvitse itse tehdä, varsinkaan tällä vauhdilla, jolla itse valmistettu viitta valmistuisi ehkä parin vuoden kuluttua... viitan valmistajaa en muista, katsotaan, josko senkin löytäisin.


Kuvassa koristeltuna volkkarin vararengas, koristeenaan Lasinin tekemä ikkunakukka. Renkaasta ja kukasta aasinsilta seuraavaan juttuun.

Sattuipa eilen taas kiintoisa juttu. Kiintoisaa ei ole se, että volkkarini on kummallisesta syystä taas korjaamolla, vaan se, että väsymys vaikuttaa kaikkeen.

Olin ajelemassa kotiin päin, jouduin väistämään kahelia mieskuskin ajamaa autoa ja väsymystäni kait osuin rotvallirreunaan, niin kuin tamperelainen sanoisi. Rengas puhki. Minä sitten miettimään kaukana kotoa renkaanvaihtoa, volkkarikaupan sijaisautoon :) no, huhhei vaan.

Kello puoli seitsemän illalla. Ystävällisten ihmisten ansiosta sain yhteyden paikalliseen autopalvelumieheen ja hän viivana paikalle vaihtamaan rengasta. Toden sanoakseni olisin itsekin osannut renkaan vaihtaa, olen jopa ajanut työkseni autoa, en kuitenkaan halunnut amatöörinä koskea kaupan autoon. Ammattilainen sen vaihtoi, mukavia jutellen. Puoli tuntia työtä ja siihen vielä lisäksi tunti muuta mukavaa juttelua, taas tein sen, juttelin ventovieraan ihmisen kanssa vaikka mistä ja vaikka kuinka kauan ja mukavaa oli. Oli muuten aika erikoisiakin aiheita, karhujen viheltelystä kulttuurieroihin. Mikä siinä onkin, että moni haluaa puhua näistä maahanmuuttajista ja kulttuurieroista juuri minulle+ Näkyykö se jotenkin, positiivisesti tai negatiivisesti, että työssäni olen aika-ajoin paljonkin tekemisissä maahanmuuttajien kanssa, ihan positiivisessa mielessä.

Tämän jälkeen kotiin päin lähdettyäni romahdin, ajoin tien reunaan ja vain hengitin, kauan. Takki tyhjänä olin niin loppu, liian vähän unta, sydämen lyöntitiheys kaikkea mahdollista neljänkymmenen ja sadankahdenkymmenen välillä, peuroja liikenteessä, pettymys henkilökohtaisessa jutussa, selkärangan lihakset maitohapoilla, ihana uuvuttava työ, olin unohtanut syödä ja mitälie muuta, kaikki tämä oli liikaa.

Matka, joka normaalisti joutuu puolessatoista tunnissa, otti eilen neljä ja puoli tuntia. Pysähtelin välillä hengittämään, en oikein edes tiennyt sijaintiani sitä minulta kysyttäessä (perhe soitteli). Oli oikeasti sekopää olo. Ajoin rauhassa, annoin radion viihdyttää ja pitää ääntä ja koetin keskittyä kotiin pääsyyn.

Pääsin. Nukuin. Heräsin päänsärkyyn. Jäin kotiin. Valmistaudun huomiseen, kovaan työpäivään, olen vain ollut ja koonnut päätäni, nukkunut, lääkinnyt ja selvinnyt. Huomenna kello seitsemän olen tien päällä ja olen valmistautunut tekemään kaikkeni homman kotiin hoitamiseksi. Näin on.

Odotanko liikoja toivessani leikkauksen vievän edes osan oireistani ja vaivoistani huspoispiiloon?


PS. Ajellessani pohdin noita mopoautoja. Ja kuin taikaiskusta luin tänään blogiystäväni kirjoitelman aiheesta, voitko ystävällisesti käydä ottamassa kantaa, jotta me muutkin voisimme paremmin ymmärtää :)

maanantai 22. elokuuta 2011

Muurame boikottiin, ikuisesti!

Muurame sitten otti ja petti. Kerroin jossain aiemmassa postauksessani työhuone/kirjastossamme olevista Muuramen laatikostoista ja työpöytälevyistä. Olin onnellinen, että minulla on niitä riittävästi, isäni jäämistöstä ne toin. Maalautin ne ammattilaisella yhtenevän valkoisiksi ja olen ollut niiin tyytyväinen.

Mutta. Yhdestä laatikosta irtosi joitain aikoja sitten etulevy, viime viikolla toinen. Otin yhteyttä muuramekauppiaaseen ja mitä kuulinkaan. Juuri näitä laatikostoja on tehty 7½ vuoden ajan 70-80-luvuilla. Sitä mekanismia, jota silloin edistyksellisesti käytettiin, ei saa enää. Mekanismi on se sellainen muovinen juttu, joka on liimattu laatikon etulevyyn kiinni ja siinä on sellaiset pienet muovijutut, jotka menevät laatikon seinämän sisään, se sitten on liimattu kiinni. Nyt niitä on neljä kappaletta poikki eikä voi korjata. Käskivät ostaa uudet laatikostot ja arvatkkaas vaan, ostanko.

Ostanko todella kallista, ajatonta muotoilua, joka ei kestäkään aikaa? Enkä tällä tarkoita muotia, ne ovat aina muodissa. Ne vaan kirjaimellisesti hajoavat ilman, että pystyy korjaamaan heidän hienoa mekanismiaan. Jos julkisesti kiroilisin, nyt olisi otollinen hetki :((

Olenko katkera?

Olenko pettynyt?

Olenko vihainen?

Kyllä olen.

Se siitä suomalaisuudesta, eilisessä postauksessa niin hehkutin kansallisjuttujamme. Muurame ei enää minun kielenkäytössäni liity suomalaiseen laatuun millään lailla. Piste.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Muuttokuorma Tampereelle

No, nyt se sitten tapahtui, pesueen pieneneminen, isolapsi muutti opiskelemaan. Liekö hänestä tulee diplomi-insinööri vaiko jokin muu? Aika näyttää. Joka tapauksessa pakkasimme kaksi autollista hänelle kapioita ja rahtasimme ne hänen uuteen kotiinsa, nyyh...

Toki jotain kotiinkin jäi.

Laskin hänellä olevan kaikkiaan kaksitoista hyllymetriä kirjoja, tässä osa. Eikä hänellä ole paikkaa kirjahyllylle uudessa kodissaan. Onnekseen uusi koti on vain väliaikainen, väliaikainen siihen saakka, kunnes hän saa varsinaisen kotinsa.

Siinä sitten kotiin päin lähtiessämme muistimme Hämeenlinnassa olevat Keskiaikamarkkinat, eihän Tampereelta kauaa sinne aja. Kiertelimme tutustumassa paikalliseen hienoon tapahtumaan, mielestäni paljon paljon parempaan, kuin vastaava Turussa, sori vaan turkulaiset :(

Markkinoiden jälkeen kävimme jälleen kerran Aulangolla, näkötornilla ja karhuperhepatsaalla.

Ensin 227 (?) porrasta näkötorniin.






Missä taivas on?
Missä jumala on?
Apulantaa muistellen

 

Katsokaatte tätä jumalaista maisemaa,
kansallismaisemaamme.
Kuusten välissä tuolla takana
leikuupuimuri oli puimassa viljaa.




Ja sitten alas 330 (?) askelmaa


Puhdasta kansallismaisemaamme,
naavaa kuusen oksilla.


Mestästä matkan varrelta
löytyi paljon erilaisia myrkyllisiä marjoja,
joita pikkulapsi tietenkin hipelteli.
Käsipesulle siis joutsenlampeen...


Ja vielä kansallistunnetta,
kansallislintumme,
perheineen.


Nyt siis elelemme nelihenkisenä perheenä. Keskilapsi saa isolapsen huoneen ja pikkulapsi puolestaan muuttaa keskilapselta jääneeseen huoneeseen. Tavara kulkee hiljalleen huoneesta toiseen, uusille paikoilleen. Tavallaan mukavaa, mutta samalla murheellista. Yhtä uupuu.

Mikään ei ole niin tärkeää minulle kuin oma jälkikasvu. Olen valmis aika paljoon heidän vuokseen, en kuitenkaan heidän puolestaan. En ole mikään nykyaikainen curling-äiti, joka silottelee lastensa tien vaikka hampaat irvessä, ehei.

Olen oppinut,
että parasta mitä voin tehdä,
on olla olemassa.
Rakastaen ja rajoittaen.
Vaatien ja väsyen.
Tehden ja tukien.
Antaen ja auttaen.
Ottaen ja opettaen.
Huutaen ja halaten.
Iloiten ja inhoten.
Kiittäen ja kannatellen.
Kuunnellen ja kantaen.
Rakastaen.
Rakastaen.
Rakastaen.
Ollen äiti.


Upeasta jälkikasvustaan onnellisena



tiistai 16. elokuuta 2011

Vanhat naiset

Päivän piristys suoraan mummolta:











Sarjakuva on kaapattu suoraan osoitteesta


http://mummo.sarjakuvablogit.com/2011/08/12/ryntaat/

Iloa kaikkien päivään,

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Väsypäsy

No ottihan se eka työviikko näemmä koville. Sain taas kaikki rakkaat kotiin eilisillaksi, istuttiin, syötiin ja juotiin hyvää. Isolapsen sulhokin oli päässyt unohtamaan, mitä se todellisuus meillä onkaan, kaikki puhuvat, nauravat ja höpöttävät koko ajan, lienee turha mainostaa sulhon olevan hiljaisemmasta kodista...

Mitä se kello lienikään kymmenen paikkeilla, kun minun piti tunnustaa heikko kuntoni ja painua pehkuihin, muut jäivät ilakoimaan. Kello kymmenen tänä aamuna heräsin, aamukahvin tuoksuun. Tunnin perheaamiaisen jälkeen pukeuduin ja siirryin sohvalle päiväunille herätäkseni kolmen aikaan, ruoan tuoksuun. Tuntui jopa kohtalaisen virkeältä... kilpiruahenen lienee turhan hiljaisella, pitänee tarkistuttaa arvot, ei näillä unimäärillä mennä ensi kuun loppuun saakka, töissäkin pitäisi jossain välissä antaa panoksensa.

Salainen paheeni silmän takainen päänsärky ei ollut kadonnut eilisaamusta minnekään, jouduin jopa sanomaan "ei" ystäväni lenkkikutsulle, kodeiini kehiin ja särkyä karkoittamaan. Särky himmeni ja sain kesän alussa huutokaupasta ostamani työtuolin päällystettyä.



Kuvassa tuoli juuri kostealla pyyhittynä, näkyvillä vielä painanteet kolmesta taulusta, jotka samasta huutokaupasta tuolin kanssa huusin. Tuo keinonahka on aivan ehjä, päällystin sen siniruutuisella kankaalla (näkyy seuraavassa kuvassa), joka sopii muiden työtuolien väriin. Toin viime kesänä kotiimme lapsuudenkodistani sinistä, vihreää ja valkoista 70-lukulaista Muuramen laatikostoa ja pöytälevyä uudelleen valkoiseksi maalautettuina, nyt sitä on yksi viiden metrin seinä koko leveydeltään ja lisäksi vielä toiselle seinälle jatkuu metrin verran. Pöydästä löytyy siis kolme työpistettä, yksi perheen tietokoneelle, yksi keskilapselle ja yksi minulle kädentöihin. Kaikki siis tyytyväisiä kolmanteen tuoliin :)

Eilen poikkesimme pikkulapsen ja vanhan miehen kanssa kirpulla. Ostin parit alumiiniset kakkuvuoat töihin (3e) (hahhahhaa, tarkoitusta saa kukin itse arvailla), neljä vanhaa tyynyliinaa eurolla ja kuusi valkoista kirjailtua lautasliinaa eurolla.



Lisäksi löysin kauan haluamani kehruupuolat "telineineen" kympillä, tummansinisiä nappeja muutamia senteillä ja pari kaunista haarukkaa taulutekeleisiin, nekin senteillä. Teline vielä on pesemättömänä odottamassa pitsejään ja sitä, että joku ripustaisi viimein seinään hyllyt sille ja kaikelle muulle kivalle.

Nyt on taasen pakko tunnustaa, että uni kutsuu, edelleenkin, aloitetaan uusi viikko kukin itsellemme sopivalla tavalla ja sopivassa muodossa, koetetaan tehdä siitä hyvä :)


keskiviikko 10. elokuuta 2011

Täällä tuoksuu

Isolapsella on vapaita ja samalla tarmonpuuska. Hän kävi valittamassa virheellisestä pysäköintivirhemaksusta ja samalla osti kilokaupalla mansikoita, hilloksi itselleen. No nyt meillä tuoksuu. Lapsi laittoi hilloonsa limetin kuorta raastettuna ja nyt kotimme on vallannut suorastaan herkullisen vallaton tuoksu. Ja kun mansikoita jäi vähäsen yli, siitä tuli kauran ja jogurtin kanssa ihana juoma, smoothie, kuten on trendikästä sanoa. Pikkulapsi tosin kysyi syytä smoothie-nimelle, "hei täähän on pirtelöö!"

Miksikö tästä raportoin? Pikkulapsi oli innokkaana apuna sisarellaan ja huomasi monen hillopurkin kauneuden. Äiti äiti, missä on kamera, voisit ottaa kuvia plokiisi?!? Pyysin häntä kuvaamaan kuitenkin itse ja pikkulapsi tuumasta toimeen, näin:


Kuvaan pääsi vähän muutakin, juuri meidän kodin näköistä. Suuri purkki pienen hillopurkin alla on kahvpurkki, josta baristat näkevät painajaisia. Eihän kahvia pidä pussistaan pois kaataa hapettumaan!! No, me olemme jo ainakin kaksikymmentä vuotta kaataneet juhlamokkamme tuohon italialaiseen peltipurkkiin ja tulemme aina kaatamaan. Ammattilaisia (ja itseämme) lohdutamme sillä, että pussi juhlaa juodaan parissa päivässä eikä näinollen ehdi pilaantua.

Että jatketaan siis tätä ihanaa arkea, yksi lapsi saatu koulutielle :)



maanantai 8. elokuuta 2011

Lankaa ja lankaa

Tänään oli lomanjälkeisen elämän ensimmäinen päivä, no huhhuh! Meillä on aina lempeä aloitus, kiitos johtajan. Huomenna kehityspäivä ja sitten ollaan niiin kehittyneitä taas, että.

Kyllä ilta on lyhyt töiden jälkeen, ehti jo unohtua. Kaupassa kun kävit, kello oli jo puoli seitsemän. Ihan vähän lohtua "raskaaseen" työpäivään toi lankojen koukuttelu ja puikottelu heti kotiuduttua. Vaaleasta huopasesta tulee lehtikori ja kukkakedosta sikinsokinsekaiset villasukat (ei minun käsialani sovi minkäänkokoisilla puikoilla saamaan kuvanmukaisia kuvioita). No, sekös minua enää haittaa. Ja kaupassa käydessäni piti ostaa samalla alekirja...




Eipä muuten luonnossa ole noin hienoa varjoa tekevää aurinkoisuutta havaittavissa.

Odotamme keskilasta saapuvaksi Jamboreelta tunnin kuluttua (soitti juuri varmistakseen noudon bussilta) ja sitten alkaa suurelliset juhlinnat. Prinsessa kun täytti jälleen kerran vuosia leirin aikana, pitää taas juhlia leirin jälkeen.

Nyt odottamaan kotiutuvaa prinsessaa :)

lauantai 6. elokuuta 2011

Ainesta Niksi-Pirkkaan

Tanssimaan on isolapsi lähdössä. Oikein tanssilavalle, kuten jo monetta kertaa tänä vuonna. Hän käy hyvän ystävänsä kanssa lavalla tanssimassa ja tanssittajia riittää. Ja mitä sitä ei kauneuden eteen tekisikään ;)




Taas haluttiin kiharaa ja kaivoin esille 90-luvun alussa ostamani Philipsin lämpörullat. Rullathan laitetaan sellaiseen höyryä kehittävään tötteröön ja sitten kuumanhöyryisinä hiuksiin. Sitten tuli se Niksi-Pirkkaosuus, nimittäin isolapsi päätti laittaa vanhat kunnon sukkahousut suojaamaan niitä. On muuten napakka ja pitävä juttu, kannattaa kokeilla :)Enää puuttuu lahkeista sidottu rusetti pään päältä...

Ja toisaalta ylitin itseni, sain kuin sainkin ommeltua lupaamani penaalin:



Se on vuoritettu ja vetoketjun vetimeen löysin kätköistäni kauan sitten Huutiksesta ostamani nopat ja helmen, vähän poikamaisuutta kehiin. Pikkulapsi oli kovin iloinen, "maailman paras mun äiti!". Kannatti.

Kuvatessani hain pihalta jotain pyöreää muotoa taustalle ja löytyihän se kivikosta, kasvi, jolla varmaan on nimikin, ei vaan muistu...

Uudelleen tänään :)




Kouluun ihan pian

Lähdimme eilen nelistään, ilman jamboree-lasta siis, ajelemaan lähikaupunkiin. Syymme meillä siihen oli, mutta se meni pieleen, eipä käyty uusissa elämyksissä. Sen sijaan päätimmekin mennä syömään. Vieraahko kaupunki, mistä ruokaa? Päämäärättömän ajelun sijaan päätimme poiketa paikallisessa kauppakeskuksessa syömässä, se osoittautui hyväksi päätökseksi meiltä. Saimme nauttia hyvästä ruoasta ja koska isolapsi oli mukanamme, saimme nauttia vanhan miehen kanssa myös lasilliset.

Syötyämme poikkesimme lähellä olevassa Tiimarissa ostamassa pikkulapselle koulutarvikkeita. Oli rumia penaaleja, lupasin tehdä hänelle itse penaalin. Kyniä ja kumeja tarttui koriimme ja läksimme kotiin tyytyväisinä pullakaupan kautta.

Autossa sitten juttelimme tulevasta penaalista. Pikkulapsi toivoi uuden kuulakärkikynänsä väristä penaalia. Turkoosi. Ei minulla kotona mitään turkoosia ole!

Tänä aamuna sitten pengoin kangasaarteitani, ja mitä löysinkään, vihreän, valkoisen ja turkoosin kirjavan kankaan. Siinä sitten vaivihkaa kyselin pikkulapsen mielipidettä... "Jippii, juuri tuollaisesta minä olen aina haaveillut, lempparivärit vihreä ja turkoosi!!!" Näinkö helppoa se olikin? Ja kaiken lisäksi pikkulapsi piti itsestäänselvyytenä, että tuleva penaali on pyöreä. Minkä suunnittelijan maailma onkaan menettänyt, en milloinkaan ole nähnyt kellään pyöreää penaalia, hän olkoon nyt ensimmäinen.

Vielä kun joku ompelisi tuon:



Mukavaa sadepäivää teillekin :)

perjantai 5. elokuuta 2011

Gladiolus kukkii


Ja näin kukkii hän



Ihan ensimmäiset kukat sipuleista, jotka lähinnä
kuivattuja luumuja muistuttivat keväällä.

Heitin sipulit parvekelaatikkoon,
johon jostain pussin pohjilta kaavin vähän multaa,
täydensin sitä omasta multatehtaasta pihalta ja
nostin pihaportaikkoon.
Taisi pakkanenkin puraista...

Ja nyt ekat kukat ovat avoinna,
sitkeitä ovat :)

Ompelukoneeni on laulanut vähäsen kesällä,
surautin pikaisesti itselleni
kesäkassin.
Maltoin jopa vuorittaa sen,
lisäksi nimikoin sen itsetehdyksi.






Tarja-täti minusta tuli vuosia sitten,
sukulaisuudella sillä ei ole mitään tekemistä,
vaan ystäväni mies minut niin nimesi.
Tuntui jo silloin niiin vanhalta,
nyt siihen on jot tottunut...

Ja vielä virkkuukoukun laulatusta,




kirjastokassin koukuttelin joutessani.
Nyt siinä tosin kirjojen sijaan on
kerät huopasta ja kukkaketoa.
Huopasesta tullee kori ja kukkakedosta sukat
(hahhahhaa, jos osaan enää...).

Aurinkoista päivän jatkoa,
täällä ainakin paistaa kauniisti!





tiistai 2. elokuuta 2011

Ihanaa ihanaa

Tuo sää nimittäin on aivan ihana.


Kaksikymmentä astetta,
auringonpaiste ja hienoinen tuulenvire,
juuri minulle sopiva.


Kävin pienellä mattopyykillä, join pienet mukavat kahvikupposet, juttelin mukavien ihmisten kanssa ja annoin auringon leikitellä iholla. Pienenpieni kulttuuritörmäyskin tuli koettua, jälleen kerran, muttei siitä sen enempää, kulttuureja on niin monia.



Kuvassa muuten näkyy pieni kiva yksityiskohta, koivu, joka kasvaa portaalla. Koivu kasvaa tuon lyhdyn takana, on kasvanut jo varmaankin kolmisen vuotta. Saapa nähdä, milloin se kaataa saunan... toisaalta toinenkin kaatajaehdokas löytyy, saunan nurkalta alle metrin päässä kasvaa tammi. Tammi oli kymmensenttinen meidän muuttaessamme taloon ja on saanut siitä alkaen kasvaa rauhassa, ollen nyt jo metrejä saunaa korkeampi...

Pikkupadassa kasvaa erilaisia krasseja, kaikenvärisiä ja -muotoisia, sen takana olevassa Saves-ruukussa gladiolusten nuput ovat puhkeamaisillaan, pihasika sitä nuuhkii.

Mustasilmäsusannalle löysin isäni jäämistöstä vanhan ihanan keltaisen ruukun, siinä on ylimenoreiät muutaman sentin korkeudella, kolme pientä siistiä pyöreää reikää liikaa vettä varten, kyllä ennen osattiin.


Päivä on ihana, taivas sininen ja nautin jälleen kerran päivästä ilman jälkikasvua, kukin teillään ympäri pohjolaa. Kauimmainen naapurimaassa Jamboreella vielä viikon, lähinnä oleskeleva isovanhempiaan tapaamassa ja pikkulapsi puolestan Herra Hakkaraista tapaamassa, hyvässä seurassa hänkin. Vanhan talon vanha mies tekee töitään ja minä nautiskelen viimeisestä lomaviikosta, toki ajatuksenpoikanen jo ensi viikossa.

Ja lisää ihanuutta. Olen pitkään käyttänyt kuvankäsittelyyn netissä olevaa Sumopaintia, engelskaksi. Nyt heillä on uutuutena kielimahdollisuuksia, suomi mukaan lukien. Jippii, en  ole riippuvainen koneiden sisältämistä kuvankäsittelyohjelmista ja sen lisäksi saan suomenkielistä käsittelyä, jippiin arvoista :)

Eli kaikenkaikkiaan, ihanaa päivää kaikille muillekin :)