perjantai 31. tammikuuta 2014

Hullunmyllyviikko

Hullunmylly kuitenkin rauhoittuu huomisaamuna lähtiessämme ajamaan kohti ystävämme äidin siunaustilaisuutta. Ilmatieteenlaitos kertoo tulevan ajosään olevan surkea, joten mikäpä siinä sitten, rauhassa ajeleksitaan.

Viikko on pitänyt sisällään niin päättömiä juttuja, että on korkea aika viikonlopun tullakin ja rauhoittaa tilanne. Viikkoon on mahtunut yksinhuoltajuutta, kokkiohjelmaa, painiharkkoja, maailman rankin a-tilaisuus, iltatöitä, väliin jäänyt kahvakuulailu, kaksi kertaa salilla (joista toinen meni ihan harakoille, ellei lasketa maailmanparannuksen huippuseuraa), kannukaupalla kahvia, lopptyötään tekevän keskilapsen stressailun seuraaminen, ihan oikeiden työtöiden tekeminen ja kokonaisen tunnin ei-mitään-tekeminen. Edellisten lisäksi kymmenentuntisia yöunia, sopii vaan laskea nukkumaanmenoaikoja, ihan normi työviikko kuitenkin...

Nyt on sangollinen pinaattikeittoa, jättipakkaus saman kokin tekemää sienisalaattia, odotuksessa pari pulloa skumppaa ja hyvää iltaseuraa kotona. Mikäs tässä ollessa, huominen kyynelineen tulee ja sen jälkeen kokonainen päivä perheen kanssa kotosalla. Ajatuksen tasolla on sunnuntainen mahdollinen avannossakäynti, se pitää kirjoittaa näkyville, jotta sille on edes teoreettinen mahdollisuus toteutua.

Ja naamakirjaan heittämäni kuvatus, joka jotenkin niin kolahti... kirpulla taas...


maanantai 20. tammikuuta 2014

UFO


Minulle vapaasti suomennettuna "ei-ihan-valmis-,-vieläkään"

Onko muita yhtä pöhköjä? Entä parempia selityksiä?



1. sytomyssy, lanka loppui kesken

2. neulepusero, hihoja uupuu, mitenkähän ne pitäis tehdä?

3. huivi, ei jaksa koukuttaa

4. tawashi, telkkuohjelma loppui kesken

5. sukka, liikaa vähennetty silmukoita jalkaterästä, purkuun

6. omaan pipoon ei edes lankoja vielä hankittuna, ehtineekö valmiiksi näillä lumilla? ei kai vaan lankakauppaan tars mennä?

7. wingspaniin ei ole löytynyt kutittamatonta oikean väristä lankaa vielä, samako lankakaupanpuutosanemia?

8. vanha mies tilasi sukat, hohhoijaa, milloinka alkaisi? kädetkin kuivuu...

9. pikkulapsi tilasi myös sukat, hahhahhaa, monet vanhat mahtuvat vielä

10. tusina sukkaparia odottaa lankojen päättelijää, oi kuka, oi kuka sen tekisi?

11. omat ekat palmikkosäärystimet ovat hävinneet ennen ensimäistäkään käyttökertaa

12. miksi kaikki tekemäni huivit/tuubit kutittavat? Tai oikeammin pistelevät/polttavat/raastavat/uurghh!

13. miksi tässä talossa jäähtyy kahvi heti kuppiin kaadettuna?


on tää niin... niin... niin siis talvi :)

Ja joo, nyt ei valiteta liiasta valosta kuvissa, sitä kutsutaan auringonpaisteeksi


PS. Eilinen kuntosali





tiistai 14. tammikuuta 2014

Voisko joku neuvoo?

On nimittäin pieneen päähän päästetty aivan liikaa tietoa. Minä, kuten ilmeisesti aika moni muukin omassa blogissaan, olen ihmetellyt blogini kuvien kummaa tummuutta, suhruisuutta. No, blogistanian ihmeellisessä maailmassa olen törmännyt tiedonhippusiin, joita en pienen pienillä aivoillani osaa yhdistellä mieleisiksini. Siis.

Olen ymmärtänyt mm. tummuuden kuvissa johtuvan ehkäpä kuukleplussasta. Sitä ei käsitttääkseni ole itse millään lailla tarvinnut ottaa käyttöönsä, kuukelimiehet ovat päättäneet puolestamme.

Ja edelleen, mikäli mitään ymmärrän, ovat tehneet sen ainakin minun kannaltani pirullisesti. Tiedän jopa, mitä täppejä pitää klikata sadakseen ko. automaattisen "palvelun" pois päältä.

Nyt tulee se haiseva raato: saadakseen nuo täpät kilkatuksi pois, pitää ensin kirjata itsensä kyseisen palvelun käyttäjäksi. Ja samalla hyväksyä joltisenkinmoisen nipun oikeuksia kuukelimiehille omiin tietoihini, mm. sijaintiini, jonka jakamista en tule milloinkaan sallimaan. Ei pöytäkoneeni, läppärini, tablettini eikä puhelimeni todellakaan tarvitse tietää sijaintiani, sitä kautta ei muidenkaan sitä tietää tarvitse, riittää, kun itse tiedän. Tuonhan voi kuitata poistamalla itsensä tuon täppäilyn jälkeen ko. palvelusta, samalla kuitenkin saa sanoa hyvästit muunmuassa keemailpostilaatikolleen, myös muuta menettää. Näppärää, kuukelipojat.

Nyt siis pyyntö: osaatko neuvoa jonkin tavan, jolla nuo kuvat saa näkymään alkuperäisinä, joutumatta pakkosijoitetuksi kuukleplussaan?!

Minä en pidä siitä, että joku muu päättää puolestani mitä haluan. En elävässä elämässä enkä varsinkaan missään bittimaailmassa. Päätän itse. Ja toisaalta, ei se keemaili mikään välttämätön minulle ole, kyllä tarpeen tullen siitäkin luovun. Nih.

Voi kiltit, tietäkää joku ja kertoka sitä ilosanomaa meille muillekin, kiltit!


maanantai 13. tammikuuta 2014

Saran kettuarvonta


Hei kaikki lukijaiset, 
nyt kipin kapin osallistumaan 


hänen mukavassa 
Valkoinen päätyaita-blogissaan. 

Samalla ehtinet tutustua 
hänen rintamamiestaloonsa ja 
taitaviin käsitöihinsä, 
hei, ala mennä :)


lauantai 11. tammikuuta 2014

Onko kuppi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?


Kuten mainitsin, ei pidä henkeä pidättämän talvea odottaessaan. Näin eilen kokonaista kolme lumihiutaletta. Onpahan piha siisti.

Tänään aamusella herätessäni vilkaisin sivusilmällä ulos. Naapurin peltikatolla oli milli lunta, säälittävä sellainen. Pikkulapsi puolestaan hurrasi, meidän saunan katto on lumessa!!!

Onko meillä siis lunta vai ei?


No, tästäkin kuvasta voi miettiä, onko? No onko talvi, häh?


Annan pienen vinkin, kuva on lähes mustavalkoinen ja valehtelee, vettä satoi. Maanantaisen kuvan tarkoituksena ei oikeasti ole tavipohdinta, vaan pohdinta älyllisestä elämästä. Mihin sinä käyttäisit tätä suojatietä? Menisitkö mieluummin ojaan vai ojaanko menisit? Tietenkin ojan penkalta voi ponnistaa lähtiessään lentoon, luonnollisestikin ;) Varsinkin omistaessaan varsiluudan...


Talvea odotellessa


torstai 9. tammikuuta 2014

Tuletkos, oi talvi?


Onpa taas suuren sairaalan päivä. Tai oli. Ilman aamunappeja matkaan siis ja jälleen sai äimistellä tätä aikaa. Miten voidaan rakentaa uusi hieno lasaretti ja sinne sitten sadoin neliöin ja kuutioin turhaa tyhjää tilaa? Kellarikerroksesta näkyi taivas!! Sen taiteen siellä ymmärrän, mutten sitä turhaa tyhjää tilaa. No kiukuttelut sikseen, onhan kevät koittamassa. Ja ihan totta, ulkoistaessani itseni lasaretista, aamu oli kirkastumassa ja näin ihan oikean taivaan, vanhan taivaan. Ei sinisenä, vaan heräämässä, aamutaivas. Ja sitten se sekunti meni ohi. Harmautta pukkaa.

Palattuani nappikaupan kautta kotiin sain inspiraation. Huomiseksihan on luvattu talvi. Pitää siis kunnostaa piha talven tuloa ajatellen valmiiksi, hehee :)

Tuumasta toimeen,
  • haravoin tuulten riepottelemat oksat
  • tyhjensin rännien alla olevat vedenkeruupöntöt
  • istutin pari sataa kukksipulia, keltaisia kerrottuja monte carlo-tulppaaneja ja moly-alliumeja (ne, joista tuossa taannoin valitin, kun kukaan ei ollut niitä istuttanut, minulla taitaapi olla näkijän lahjoja, minä niin varmana tiesin, että vielä tammikuussa ehtii... varmaan...)
  • kitkin rikkaruohoja
  • annoin joulukuusen neulaset, ne lattialta lakaistut,
    mustikkapensaille
  • otin pihalelut kellariin
  • siistin pihalyhdyt ja tarkistin muistokynttilän palamisen. Isolapsemme kummisedän, hyvän ystävämme, mahjongkaverimme, äiti nukkui tiistaina pois ja meillä on tapana polttaa tulia poismenneiden sieluille, niin nytkin.
  • siirsin ulosviskatun joulukuusen pois oven edestä (vanha mies saa kotiuduttuaan tehdä sille jotain)
  • keräsin kaiken mahdollista lumenluontia haittaavan romukokoelman pois.
Nyt on tammikuun yhdeksäs. Hei haloo!! Krookukset ovat nostaneet päänsä. Yritin katsoa ohi, etten näkisi orvokkeja. Maksaruoho puskee uutta. Naapurin pihatie jäi syksyllä haravoimatta, se on siis yhtä nilkkaan saakka olevaa liejua. Ei siitä saa valittaa, mutkun. Meidän postilaatikko on sen mudan keskellä... tarvitaan kumpparit päästäkseen lähelle... tuossa vieressä alkuperäinen kuva nykyisestä mutavellistä

Mutta arvatkaas mitä, nyt kahvinkeitin huutelee mokan keittoon ja saadakseni kynnenaluset ja kynsinauhat pihamellastuksen jäljiltä puhtaiksi, pitää tiskata. Sanomattakin tietenkin on selvää kaikkien muistavan astianpesukoneettomuutemme, joka on vallalla edelleen. Köyhyyttä kun nääs pukkaa ja huonoa en suostu nurkkiimme ottamaan. Tiskaan siis käsin, samalla tavalla kuin mummuni aikanaan, se on oikeasti mukavaa. Mikäs tässä tiskaillessa.

Ja vielä vinkki tälle torstaille, kanssabloggaajamme Kati on ihanine koteineen uudessa Meidän talo-lehdessä. Kipinkapin lehtihyllylle ostoksille, minä ainakin menen :)

Jääkäämme odottamaan talvea, ei kuitenkaan pidätetä henkeä sitä odotellessamme :)


perjantai 3. tammikuuta 2014

Äidin onnea :)

Kyllä sitä onneakin löytyy, vaikka joka päivä.

  • vanha mies läks töihin eilen, tulee tänään illalla kotiin
  • isolaps läks eilen myös töihin, tuli iltapäivällä kotiin, vein hänet onnibussin palveltavaksi
  • pikku-ja keskilapset keskenään puuhailivat koko päivän
  • annoin isolapsen pyynnöstä tunnin elämästäni pesäpallolle
  • keskilaps läks kaverille
  • pikkulaps sai kaverin kotiin leikkimään
  • pikkulapsen prinsessaystävä jäi yöksi
  • keskilaps sanoi tulevansa puolen yön aikaan kotiin
  • sain yöllä viestin, ettei hän tulekaan, vaan sen sijaan ystävänsä, tullessaaan suuresta kaupungista junalla, tulee yöksi
  • aamulla herätessäni laskin talossa majailevia varpaita, noin niin kuin mielenkiinnosta, lisäkseni vain pikkulaps ja prinsessa varpaineen
  • hiiviskelin hiljaksiin antaen heidän nukkua
  • kunnes. Kello kaksitoista kuulen liikahtelua. Junan tuoma ystävä kömpii hiukset takussa esiin, onneksi olin juuri keittänyt kahvia.
  • keskilaps edelleen retkillään, pikkulaps ja prinsessa leikkivät, junantuoma läks töihin, vanha mies töissä ja isolaps omassa kodissaan (toivottavasti) ja itse istuksin kahvikuppini kanssa valtaistuimellani (tiedättehän Cruella de Vilin)
  • pikkulapsen sängyn päälle on yön aikan ilmestynyt katos, ilmeisesti prinsessan toiveesta
Tämä on sitä äidin onnea, tätä lisää, kiitos :)



PS. Cruellasta voisin sen verran avata lisää, että kauan sitten olin bussissa. Mukana oli lapsiryhmä. Lähelläni oli kaksi noin viisivuotiasta prinsessaa, kuulin heidän supattelevan keskenään. Toinen heistä vilkaisi minua ja kuulin taikasanan "cruella!!!". Joo,  minulla on osa hiuksista valkoisena, luonnostaan. Ja miksi minulla on sellainen olo, että olen kertonut tämän jo aiemminkin? Mutta sepä ei haittaa, ainakaan minua. Ylpeänä kannan nimen, jonka lapsukaiseni ovat ottaneet arkikäyttöön. Verratessa alkuperäiseen Cruellaan minun on kuitenkin todettava, että yhtäläisyydet jäävät vain karvakasvustoon päälaella, tupakointi ei kuulu paheisiini, en omista avoautoa ja olen toivottoman paksu häneen verrattuna. Luonteenpiirteiden yhteneväisyydestä voisi uskaltaessaan kysyä jälkikasvulta... en taida.

torstai 2. tammikuuta 2014

kootut selitykset

Kuten kaikki ajan tasalla olevat kirjoittajat täällä blogistaniassa, minäkin aloitan päivitykseni: en nyt ala koota yhteen viime vuotta, vaan tyydyn...

Tyydyn siis mihin? Toteamaan kuluneesta vuodesta, että paljon oli onnellisia asioita, vielä enemmän vähemmän onnellisia. Miinukselle meni. Tein paljon asioita saadakseni asioita onnellisemmiksi, tuloksen olen saanut eikä paljoa hurrata voi.

Ja kun meille blogisteille tyypilliseen tapaan sittenkin retostelen kulunutta vuotta, niin mietin sitä hyvää ja onnellista. Perhe koti työ ystävät harrastukset... joojoo... huiman monta onnellista päivää. Hurjan monta onnellista asiaa. Sen enempää avautumatta totean niitä vähemmän onnellisia päiviä ja asioita olleen enemmän. Paskamaisia asioita. Asioita, ihmisiä, tapahtuneita, tapahtumattomia, pelkoja, pettymyksiä, vastenmielisyyksiä. Valitettavan loputon lista.

Jos vähän raottaisi sitä onnellisuutta, voisi todeta kutoneensa sukkia. Voisi todeta kuntoilleensa, mahjonganneensa, herkutelleensa (hahaa, joulun ja vuodenvaihteen juhlinnat menivät kuohuviinin ja samppanjan voimin), ommelleensa, puuhastelleensa ja vaikka mitä hyvää mieltä tuottavaa tehneensä.

Ja edelleen, ajan tasalla olevien blogistien tavoin pohdin tätä talvea. Ja olen se vastarannan kiiski, minua ei sitten millään lailla haittaa tuo vallitseva säätila. Ei lunta, ei kylmää, ei talvea. On vain pimeää, on vain märkää. Huhhahhei, ei haittaa, kyllä se talvi joskus tulee. Tai sitten ei, ei sekään haittaa. Kevät tulee kuitenkin. Jos haluaa jotain haittaavaa löytää, minua haittaa sateen pehmentämä kotitie, johon auton pohja ottaa kiinni lastin ollessa pelkkää kuskia suurempi. Eikä sekään haittaa...

Onnea on:
- voitko muru keittää mulle kolme kuppia kahvia?
- joo totta kai äiti:)

 Tässä onnessa





Ps. Toivotaan meille kaikille silti onnellista tätä vuotta:)