torstai 9. tammikuuta 2014

Tuletkos, oi talvi?


Onpa taas suuren sairaalan päivä. Tai oli. Ilman aamunappeja matkaan siis ja jälleen sai äimistellä tätä aikaa. Miten voidaan rakentaa uusi hieno lasaretti ja sinne sitten sadoin neliöin ja kuutioin turhaa tyhjää tilaa? Kellarikerroksesta näkyi taivas!! Sen taiteen siellä ymmärrän, mutten sitä turhaa tyhjää tilaa. No kiukuttelut sikseen, onhan kevät koittamassa. Ja ihan totta, ulkoistaessani itseni lasaretista, aamu oli kirkastumassa ja näin ihan oikean taivaan, vanhan taivaan. Ei sinisenä, vaan heräämässä, aamutaivas. Ja sitten se sekunti meni ohi. Harmautta pukkaa.

Palattuani nappikaupan kautta kotiin sain inspiraation. Huomiseksihan on luvattu talvi. Pitää siis kunnostaa piha talven tuloa ajatellen valmiiksi, hehee :)

Tuumasta toimeen,
  • haravoin tuulten riepottelemat oksat
  • tyhjensin rännien alla olevat vedenkeruupöntöt
  • istutin pari sataa kukksipulia, keltaisia kerrottuja monte carlo-tulppaaneja ja moly-alliumeja (ne, joista tuossa taannoin valitin, kun kukaan ei ollut niitä istuttanut, minulla taitaapi olla näkijän lahjoja, minä niin varmana tiesin, että vielä tammikuussa ehtii... varmaan...)
  • kitkin rikkaruohoja
  • annoin joulukuusen neulaset, ne lattialta lakaistut,
    mustikkapensaille
  • otin pihalelut kellariin
  • siistin pihalyhdyt ja tarkistin muistokynttilän palamisen. Isolapsemme kummisedän, hyvän ystävämme, mahjongkaverimme, äiti nukkui tiistaina pois ja meillä on tapana polttaa tulia poismenneiden sieluille, niin nytkin.
  • siirsin ulosviskatun joulukuusen pois oven edestä (vanha mies saa kotiuduttuaan tehdä sille jotain)
  • keräsin kaiken mahdollista lumenluontia haittaavan romukokoelman pois.
Nyt on tammikuun yhdeksäs. Hei haloo!! Krookukset ovat nostaneet päänsä. Yritin katsoa ohi, etten näkisi orvokkeja. Maksaruoho puskee uutta. Naapurin pihatie jäi syksyllä haravoimatta, se on siis yhtä nilkkaan saakka olevaa liejua. Ei siitä saa valittaa, mutkun. Meidän postilaatikko on sen mudan keskellä... tarvitaan kumpparit päästäkseen lähelle... tuossa vieressä alkuperäinen kuva nykyisestä mutavellistä

Mutta arvatkaas mitä, nyt kahvinkeitin huutelee mokan keittoon ja saadakseni kynnenaluset ja kynsinauhat pihamellastuksen jäljiltä puhtaiksi, pitää tiskata. Sanomattakin tietenkin on selvää kaikkien muistavan astianpesukoneettomuutemme, joka on vallalla edelleen. Köyhyyttä kun nääs pukkaa ja huonoa en suostu nurkkiimme ottamaan. Tiskaan siis käsin, samalla tavalla kuin mummuni aikanaan, se on oikeasti mukavaa. Mikäs tässä tiskaillessa.

Ja vielä vinkki tälle torstaille, kanssabloggaajamme Kati on ihanine koteineen uudessa Meidän talo-lehdessä. Kipinkapin lehtihyllylle ostoksille, minä ainakin menen :)

Jääkäämme odottamaan talvea, ei kuitenkaan pidätetä henkeä sitä odotellessamme :)


1 kommentti:

  1. Ahkeraa pihailu. :) Mä olen kyllä ananut laiskana puutarhan olla, mitä nyt pikkuisen on haravoitu johonkin väliin. ;) Niin ja kitokset mainosuksesta. ;)

    VastaaPoista