tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kuvatta

...edelleen. Kameran laturi on uponnut jonnekin, koko perheen kovista etsinnöistä huolimatta se ei ole tullut esiin. Bloggaa siinä sitten. Kokeiltava on.

Olisi niin paljon näytettävää, tuunauksia, kirppuhankintoja ja vaikka mitä. Pitänee siirtyä jonkun toisen kameraan tai jos oikein äityy pahaksi, kännykän kameraan. Viimeiseen en toki usko.

Eilinen, maanantai oli minulle sopiva päivä, lämpötilaltaan, kahdessakymmenessä asteessa. Ekan kerran kesän aikana nukuin, ihan yhdeksään saakka. Sitten tulikin kiire labraan, toiveikkaana kilpparituloksista. Ja ah, aamunapit, jotta saadaan päivä rullaamaan ja sitten ah ah aamukahvit, lähes koko perheen keralla, yksi sulhoineen puuttui porukasta.

Päiväjätskit ja kirpulla poikkeamista, puisin ostoksin. Ostin kolme kynttilänjalkaa ja yhden kopan, mikälie, maalattaviksi ja lisäksi yhden elämää nähneen leikkuulaudan. Kunnostuksen jälkeen ne kaikki saavat paikan elämänkulussamme.

Tiskirättien virkkuuta, matonkuteiden selvittelyä (pitsimattoon), pihan kuopsutusta, siinä ne muut illan jutut. Sopivan simppeleitä minun tajunnalleni. Joku on kuitenkin hukannut ison virkkuukoukkuni, sen laturin lisäksi, enpä taida virkata sitä...

Aamulla ajoin tutulle luottokampaajalleni hiusten leikkuuseen. Kaikki nämä vuodet mieheni firman konkurssin jälkeen ovat olleet rahallisesti hankalia, mutta yhden oman asian olen pitänyt koko ajan, kampaajani. Viiden-kuuden viikon välein olen käynyt hoidattamassa pääni, sisä- ja ulkopuolelta. Vaikka raha on ollut tiukalla, tosi tiukalla, sen olen pihistänyt kaikkien näiden vuosien ajan. Tunnustan. Ja olen iloinen siitä, se on ollut minun paheeni ja henkireikäni, muutenhan minä olen mitä hyveellisin ihminen ;) vitsi vitsi, mikään ole.

Tänä aamuna soi puhelin, lääkäri soitti ja kertoi tulosten olevan loistavat leikkausta ajatellen, hän siis antoi luvan kilpparin leikkaukselle. Siitä kiireen vilkkaa soittamaan kirralle ja sieltä sain tiedon, että huomenna on leikkaava lääkärini paikalla. Nyt siis toivo häneen, toivon totisesti pääseväni leikkaukseen pian. Tämä väsymys on jotain niin inhottavaa, puhumattakaan vaa'an lukemista. Vajaatoimintaa kun on, koko elimistö käy säästöliekillä, ts. nukuttaa ja lihottaa... kahden tunnin päikkärit yön kymmenen tunnin lisäksi ei ole oikein aikuismaista. Eikä sekään oikeasti riitä.

Ja riemullinen uutinen piristi tätä viikkoa, saan isolapsen kummitädin, hyvän ystäväni loppuviikosta meille, ihan yökylään :) ihanaa :) voidaan ehkä olla turisteja kotimaisemissani, siitä tulee mukavaa, voidaan tuulettaa aivojamme, saadaan ehkä vähän aurinkoa (D-vitamiinin verran vain), syödään ja juodaan hyvin ja ja ja... katsotaan.


perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannusta

Hei tämä on niiin sitä parasta!

Keittiössä kikattaa kolme prinsessaa
laittamassa ruokaa,
muurikka on etsinnässä
ja vaaleanpunaista juomaa on nautittu.
Aurinko paistaa,
on mukavat 20 astetta
ja nuoripari kisailee tuossa vieressä.
Vanhan talon vanha mies ja pikkulapsi
ovat ulkona ja grilli kuumenee. 
Kesäiltaa ja yhdessäoloa, niin parasta :)

Tässä kuva viime kesältä,
olen piilottanut
kamerani laturin jonnekin
ja kamera on tyjhä,
ei voi edes purkaa otettuja kuvia.



Tähän kuvaan,
näihin tunnelmiin,
ihanaa juhannusta kaikille :)


torstai 23. kesäkuuta 2011

Isolapsen kyydissä

Taivas on selkenemässä kaatosateen jälkeen.
Aiemmin tänään poikkesimme maaseudulla
näin juhannusaatonaaton kunniaksi:



Tässä on mielestäni jotain hyvin herkkää :)


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kauanko on mennyt?

No, nyt se sitten ottaa kunnolla, tuo tauti. Jos on koko kevään ollut saamaton ja väsynyt, nyt sen voi korottaa toiseen potenssiin. Armoton väsymys ja loputon unenpuute.

Saamattomuus on muuttunut siten, että enää en pysty tekemään mitään, mikä vaatii loogista ajattelua. Pystyn tekemään yksinkertaisia asioita, kuten istuttamaan kukkia, tai leikkaamaan nurmikkoa, tai virkkaamaan tiskirättiä, mutta en pysty esim. laittamaan ruokaa. Tai pystyn laittamaan ruokaa, jos ruoanlaitoksi voi sanoa vaikka banaanin kuorimista tai voileivän tekoa. Mitään, missä on enemmän työvaiheita, ei käsistäni lähde. Monet blogistit herkuttelevat vaikka ihanilla raparperipiirailla, niistä voin vain haaveilla.



Kuva osoitteesta www.fancyhouseroad.com


Mitään suunnitelmaa asioiden tekemisestä en pysty aikaansaamaan, edes niillä tekemilläni listoilla.


Kuva Googlen kuvahausta

Muistini on siitä kiva, että samaa lehteä voi lukea aina uudelleen ja uudelleen, jutut ovat joka kerta tuoreita ja ennen näkemättömiä (no vitsi vitsi, ei ihan noin, mutta esim. viimevuotinen käsityölehti on tänä vuonna minulle aiva uusi ja lukematon).

Kuva Googlen kuvahausta

Todellisuudessa luen paljon, päivittäin. Ja sitten tiedän lukeneeni aiheesta jotain, en vain mitenkään pysty saamaan mieleeni, mistä sen luin, tai edes milloin, tänään, eilen, viime viikolla? Lehdestä, kirjasta, blogista? Vai kenties kuulin jostain? Ja sitten tiedän tietäväni asiasta, mutta huomaan tietäväni vain vähän ääneen lausuttavaksi jäsenneltyä asiaa.

Onneksi on yksi työpäivä jäljellä, ensi viikolla yksi päivä, sitten alkaa loma.

Kuvathan eivät ole itse otettuja, tällä kertaa näin, netti on pullollaan ihanaa kuvamateriaalia. Jos vaikka ensi kerralla omia kuvia ja vaikka niistä cakepopseista :)







sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Lunta tulvillaan...

...on ihana kesäsää :)

Zorro ei näyttänyt entiseltään, mutta muuten oli mukavaa. Matkallamme tein löydön lossirannassa:


Samassa rannassa löysin viimekesäisen unohtuneen hiekkaämpärin:




Yritin tunnistaa kuvan kukan osoitteessa
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit, siinä onnistumatta. Tiedän kukan nimen, mutta armelias muistini estää minua sitä muistamasta. Kukka on siis pinkki, muistuttaa mäkitervakkoa, mutta lehdet ovat pehmeän nukkamaiset ja pyöreämpimuotoiset kuin tervakolla.

Minulla on aina ollut periaatteena olla käymättä kaupassa sunnuntaisin, se on meille lepopäivä ostosten suhteen. Tänään olen kuitenkin lähdössä kukkaostoksille. Piha kaipaa vielä värejä ja täydennystä, olemme varmastikin lähes koko kesän kotona niin, että kastelu hoituu. Ajattelin hankkia sekä perennoja (jos löytyy hyviä, pitänee katsastaa myös pihakirput), että kesäkukkia ruukkuihin.

Joko tänään sataa? Piha ainakin sitä kaipaa, minun lisäkseni :)

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Yksin talossa kaksi

Yksin, tai ainakin lähes, edelleen. Isolapsi oli yön kotona kanssani, kuuden työyön jälkeen kotiöitä kaksi. 


Mutta eilinen oli kaikkiaan kumma päivä. Kumma. Valitsin itse, mitä teen, kuten eilen mainitsin, ei se tekeminen mitenkään erilaista ole, erona siinä on vain se, että voin valita itse, ilman tekemisteni vaikutuksen arviointia muiden tekemisiin nähden. Olihan tarpeeksi monimutkaisesti sanottu?

Eilen tapahtui merkittävä markkinoinnillinen asia. Ennen joulua kiersin silmälasiliikkeitä, paljon. Etsin pokia, joita voisin ajatella käyttäväni seuraavat vuodet, hienot monitehot siis. Tammikuussa sitten löysin ne ainoat sopivat. I-alkuisesta liikkeestä. Kaikki meni hyvin, ainoastaan hinta kirpaisi, lähes 600, kaikilla alennuksilla. Kauhea hinta kun mieheni osti samoihin aikoihin sekä lähi-, että kaukolasit alle kolmellasadalla eräästä s-alkuisesta liikkeestä.


Kevät kului ja huomasin kehysteni värin muuttuneen, pääväri oli kulunut pois sellaisista kohdista, etteivät ne edes ihoa koskeneet. Kolme kuukautta laseja käytettyäni menin takaisin i-alkuiseen kauppaan ja he aivan kiltisti myönsivät laatuvirheen. Olin tässä kohtaa tyytyväinen, sain uudet lasit, samoja pokia ei ollut mutta heille oli tullut uusia, toinen sattuma, löysin mieleiset.

Kuten lehdistä ollaan saatu lukea, linssien toimitusajat ovat pidentyneet kovasti, uudet kävin hakemassa eilen. Ja nyt tulee se yksityiskohta, joka vaikutti minuun suuresti:

Kysyin, josko voisin
lunastaa nuo moniväriset
itselleni varalaseiksi
kohtuullisella hinnalla.

Toki.
Heidän kohtuullinen hintansa
oli puolet linssien hinnasta!!
Laseista, jotka ovat
minulle hiotut,
joita kukaan muu
ei voi käyttää.
Kehykset käyttökelvottomat.

Niillä linssien
puolikkaalla hinnalla
voin mennä
s-alkuiseen ja valita vaikka kahdet!!
Vaikka päätelasit ja kaukolasit,
tai vaikkapa aurinkolasit vahvuuksilla.

Voin valita.
Tämän jälkeen tiedän,
mitä ainakaan en tee.
He pelasivat itsensä ulos
meidän perheestämme.
Meillä on neljä näkörajoitteista perheenjäsentä.


Mutta sitten niitä kivoja valintoja. Päätin korkata vieraspelikauden tässä mainiossa suomalaisessa kansallispelissä. Istuin kentän laidalla seuraten musta- ja punahousuisten herrahenkilöiden mittelöä, lämpötila katsomossa 30,5°C.


Ja sitten se Suomen suvi iski.


Kentällä pitää aina varautua siihen, että sää muuttuu takuulla, niin nytkin. Satoi. Helteessä. Tuo vanha totuus unohtuneena ei edes käynyt mielessäni, että voisi ottaa mukaansa sateenvarjon...


Kotijoukkue voitti.



Aamu on ihanan aurinkoinen, pari kuppia aamukahvia kera sanomalehden ja oman (ihanan) seurani, aurinkovarjon katveessa. Ja sitten koittaa seuraava valintani, tapaan Zorron.

Aurinkoista lauantaita :)


perjantai 10. kesäkuuta 2011

Kummallista kesää

On tämä kumma tämä kesä, mutta kumma olen itsekin. En ole varmaan pariin vuoteen ollut yksinäni kotona, ainakaan yön yli. Nyt on tiedossa muutamia öitäkin, koko pesue on eilen hajonnut maailmalle hoitamaan erilaisia pestejä. Olen aivan kummissani.


Eilen illalla sitten puuhastelin kaikkea sitä aivan samaa kuin muulloinkin, siitä poiketen nautin vain hiljaisuudesta. Ykskaks oveen koputetaan, ensin hennosti (meillähän ei ole ovikelloa). Ääni kovenee, kovenee, kunnes se on huikeaa oven hakkaamista, ryskis jymps!! Noista sävyistä sitten tiesin, kuka haluaa sisään, pikkulapsen prinsessaystävä, hän kaikesta prisessuudestaan huolimatta osaa olla myös varsin vähän prinsessa... Ihana prinsessa kuitenkin :)


Prinsessa kysyi pikkulasta, sanoin hänen olevan poissa ja tulevan vasta monen yön kuluttua. Prinsessa oli kovin vaisu, ääni poikkeavan hiljainen, aavistin jotain, en kuitenkaan vielä tiennyt, mitä. Prinsessa kertoi hiljaisella äänellään olevansa aivan yksin kotona, ja häntä pelotti, hän nyyhkytystensä lomassa sai sanotuksi. Sovimme niin, että hän käy katsomassa paria muuta kaveriaan vielä ja ellei heitä löydy, hän tulee meille, jätän oven hänelle avoimeksi tulla.


Niinhän siinä sitten kävi, että prinsessa palasi hetken kuluttua. Otimme jääkaapista suuren pullon keltaista limpparia ja lähdimme katsomaan ohjelmaa kotivideoista. Pullo vajeni ja sitten katsottiinkin hääohjelmaa, oikein naisellisesti arvioitiin kaikkien asut ja kampaukset.


Ja sitten tulikin hänen äitinsä, pitääkö sanoa "kuningatar", hakemaan prinsessaansa takaisin kotilinnaan.


Se siis siitä yksinolosta, kaksin. Mutta näin aamusella voin sanoa, että se oli aivan ihana tapa olla "yksin", hyvässä seurassa pikkuprinsessan kanssa. Kukapa ei prinsessaseuraa haluaisi?


Aamuvalolla kävin ottamassa kuvia unikoista, jotka ovat juuri kaikki avautuneet. Syreenin lilat kukat ovat jo harmaita, olivat juuri kukkeimmillaan lakkiaispäivänä, tuoksuvat toki vielä huumaavasti.



Vasemmalla näkyy malvaa vielä vihreänä, joukossaan muutama suopayrtti. Oikeassa reunassa vuorijalavan bonsaitaimet ovat vahvistumassa ja pari kuivahtanutta vuohenjuurtakin kukkii edelleen. Takaa näkyy puutarhakompostin hakkuupölkky ja vanhan pajuaidan ranka pilkkomattomana.

Ja se puunrunko, joka unikoista lähtee, on minun oman pihapihlajani runko. Se nousee satavuotiaana kaadetun suuren vaahteran kannosta, siitä tulee minun toinen pihapuuni. Lapsuuskodissani olivat sekä suuri koivu että suuri pihlaja, ne molemmat minä nyt saan tähänkin kotiini. Lapsuuskotinihan myin veljeni kanssa viime keväänä, isäni nukuttua pois. Puut ja niillä leikittelevä tuuli ovat jäljellä hänestä.


Cakepopsit olivat suuri menestys lakkiaisissa, sääli vain, ettei kuvia ole. Pyöräytän muutamat popsit tuossa ja sitten kuvien kera kerron lisää. Hyväähän kannattaa odottaa. Muutenkaan en kunnostautunut kuvaamisessa juhlien aikaan, mikä tietenkin on sääli, sillä pöytä oli kaunis, puhumattakaan muusta. Valmistin kakkupöytään lasisen kerrosvadin, jossa Cupcaket olivat tarjolla, senkin kuvaan.


Olen varmasti porukanpetturi, kun sanon toivovani viileämpää ilmaa. Tämä on minunikäiselleni ja -tautiselle aivan liikaa, kilppari ei oikein siedä tätä lämpöä. Siis vanharouva. Ensi viikolla ajattelin ottaa ompelukoneen työpöydälleni, sikäli mikäli viilenee. Muussa tapauksessa kannan kirjastollisen lukemista kotiin ja istun aurinkovarjon alla evääni liikauttamatta, monta pulloa kivennäisvettä seuranani.


Kuulin muuten tänään kollegalta, että tällä helteellä suositellaan piimää janojuomaksi, siinä ovat kuulemma kivennäiset kohdallaan. Siis piimäkauppaan :)


Nautitaan siis auringosta!



PS. Ostin uusimman Kotilieden eilen kauppareissulla, houkuttimenaan kesäkäsityöt. Odotin paljon, sitten siinä oli jotain äkkiä roiskaistuja juttuja, jotka ovat enemmän askartelua kuin käsitöitä. Petyin kannen lupauksiin.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Ihanaa iltaa

Kesä näyttää koittaneen, ilma on kuin linnunmaitoa. Istun puutarhassa pikkuläppri sylissäni, kukat tuoksuvat huumaavasti ja linnut kosiskelevat toisiaan lähipensaissa ja -puissa. Vierelläni lasillinen viiniä ja lämpö hyväilee ihoa. Työt tehtynä, perheen seuraa tiedossa ja juhlat onnistuneesti juhlittuna. Mitä muuta voisi toivoa?

Tuore ylioppilas juhli täysin rinnoin, läheisten ja ystävien kanssa. Hänelle sateli suitsutusta kaikilta suunnilta eikä suotta. Kaunis nuori nainen kauniissa puvussa ja itse tehdyssä kampauksessaan. Kuuden E:n ja yhden L:n todistus. Itse suunniteltu menu ja puku, itse valmistetut herkut ja ihana juhla. Kaikki sujui kuin unelma, sää oli kaunis ja vieraat pääsivät nauttimaan juhlista toistensa seurassa ja tuttuja tavaten.

Tärkeät kummit paikalla, mummu ja vaari, isoäiti ja sitten ne muut tärkeät, yhteensä viitisenkymentä vierasta kaikkiaan. Ihanat juhlat, kaikki meni nappiin. Tarjoilijoiden hankinta oli vaikeaa, ammattitaitoista henkilöstöä oli mahdoton saada, niinpä toteutimme suunnitelman B, keskilapsen luokkakavereista palkkasin kaksi tyttöä hoitamaan tarjoilut keskilapsen lisäksi. Loistava valinta sekin, kaikki sujui toivotusti.

Tarjolla oli mukavia herkkuja. Mukaeltu Caesarsalaatti oli pääroolissa, ei sekoitettuna vaan eri kulhoissa. Kanaa ja kalaa, leipäkuutioita, paljon erilaisia marinoituja kasviksia ja kastikkeita, lepuskoita ja voita. Lisäksi suolaisia pallovartaita, jotka pikkulapsemme tärkeänä sai koota, niissä oli leipäpalloja, lihapullia, melonipalloja, kirsikkatomaatteja ja mozzarellapalloja.

Kahvipöytä koostui musteherukka-suklaa-marenkikakusta, sitruunaisista cupcakeista ja suklaisista cake-popseista ja pikkulepuskoista, joissa oli täytteenä joko kylmäsavusilakkamoussea tai kanamajoneesia.

Joimme vaaleanpunaiset onnittelumaljat ja roseviiniä sekä tietenkin erilaisia vesiä.

Huomaan kirjoittaneeni rivikaupalla aivan ajatuksenvirtaa vain, olen niin onnellinen ja iloinen kaiken sujumisesta. Luultavasti läpi tihkuu äidin onni ja ylpeys esikoisensa suuresta päivästä. Jotenkin se toi omaankin sieluun onnellisuutta ja iloa, niin että tihkun hyvää oloa. On ilo olla äiti, sekä keski- että pikkulapsi toivat kotiin hienot todistukset isolapsen lisäksi, saan olla ylpeä, onnellinen ja iloinen upeista lapsistani.
Ruokaa teimme paljon, ja lähes kaikki meni vaikka sitä oli varattuna yllin kyllin ylimääräistäkin.

Ihanaa viikkoa kaikille, palaan kertomaan muutamia yksityiskohtia herkuista ja niiden valmistuksesta, vinkkejä sille, joka mahdollisesti haluaa kokeilla jotain uutta ja mukavaa. Lisäksi voisin liittää pari kuvaakin juttuun, nyt juuri ei ole kameraa vireessä (lue: akku ladattuna).

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Aamutuimaan

Olen ollut jo pari tuntia puuhastelemassa, nyt se on alkamassa. Meidän perheen ekat lakkiaiset. Tosin lakki tulee vasta huomenna.

Tänään saapuvat rakkaat ystävämme pääkaupunkiseudulta, isolapsen kummitäti miehineen sekä kummisetä täältä läheltä. Valitsimme esikoisellemme upeat kummit, he ovat olleet mukana elämässämme läpi vuosien, lapsen elämää tukien ja iloissa ja suruissa eläen. Silloiset ja nykyiset hyvät ystävämme. Kiitos teille täälläkin, jos tätä luette!

Illalla siis herkutellaan ja harjoitellaan. Mitä harjoitellaan? Emme tiedä, mutta kautta vuosien juuri ennen suurta juhlaa olemme kokoontuneet kotiimme harjoittelemaan seuraavaa suurta päivää, hyvin syöden ja juoden. Viime kesänä harjoittelimme keskilapsen siunaamista konfirmaatiota edeltävänä iltana, isolapsen kummit ja meidän perheemme. Keskilapsen kummit asuvat Atlantin rannalla eivätkä päässeet mukaan. Söimme kilottain kalaa ja paljon leipää sekä joimme litroittain hyvää viiniä. Huomenna odottaa pitkä ja rauhallinen aamiainen ja siitä sitten lähdemme lakitukseen. Kolmeksi on kutsuttu mummut ja muita pitkämatkalaisia ja siitä iltamyöhään saakka nautimme.

Lakkilapsi on reipas tyttö, työnantajan soitettua ja pyydettyä töihin jo sunnuntain vastaisena yönä tyttö vastasi "tottakai" ja menee siis juhlista suoraan ansaitsemaan opiskelurahoja. Me muut sen sijaan taidamme levätä juhlia :)

Taidan nyt ottaa suuren kupin kuumaa kahvia ja siirtyä puutarhan puolelle kuuntelemaan lintujen aamukonserttia,

palaillaan,